Siirry pÀÀsisÀltöön

Helsinki Marathon, taas ihanan upea... 🐞

Leijailu viikko alkaa olla pÀÀtöksessÀÀn ja tuon ajan olen nauttinut viime lauantaina saamastani juoksukokemuksesta Helsinki Marathonilla. Olen palannut moneen kertaan reitille ja niihin upeisiin tunnelmiin ja fiiliksiin. Liikaa ihanuutta hehkuttamatta todellisuudessa maratoniin kuului kyllĂ€ tuskaakin mutta kokonaisuutena hyvĂ€ juoksu johon olin myös hyvin valmistautunut. 



PidĂ€n itseĂ€ni kokeneena juoksijana, vaikka varsinaisen harjoittelun aloitin vasta reilu puolitoista vuotta sitten, eivĂ€tkĂ€ kisojeni loppuajat pÀÀtĂ€ huimaa. Oma taso on noussut huomattavasti valmennusjakson aikana ja siitĂ€ kaikki kiitos Juoksuvalmentaja Pasi PÀÀllysaholle, minĂ€ olen tehnyt vain lĂ€ksyt jotka minulle annettiin ja nauttinut harjoittelusta. Harjoittelu itsessÀÀn on minulle paljon tĂ€rkeĂ€mpÀÀ kuin yksittĂ€isen kisan tulos. Nautin harjoittelusta, silloinkin kun on vaikea pĂ€ivĂ€, olen aina nauttinut. Olen nauttinut jokaisesta piruetista ja siihen johtaneesta  yrityksestĂ€, olen nauttinut nostetusta laukasta, pudonnut esteen pÀÀlle ja noussut satulaan nostaen laukan uudestaan, tullut koko rata leikkaa ja kumartanut. 

Maratonin alus viikolla jĂ€nnitystĂ€ ilmassa, niin kuin pitÀÀkin. Ihanaa jĂ€nnittÀÀ, silleen niinkuin kivalla tavalla. En oikein tiedĂ€ onko se edes jĂ€nnitystĂ€ vai sitĂ€ ettĂ€ olen niin hirveen innoissani etten millÀÀn jaksaisi enÀÀ odottaa. Haluaisi ettĂ€ viikon pÀÀstĂ€ olisi nyt, voisiko huominen olla eilen. Olisin jo juossut ja kokenut, tullut tai ollut tulematta maaliin. Itse suoritusta en jĂ€nnitĂ€, sillĂ€ on vain kaksi vaihto ehtoa, joko se menee hyvin tai huonosti, menee miten menee, se on sen hetken kokemus, toki parasta toivon kuitenkin. 

Työviikko oli hektinen kaiken muun arjen pyörityksen keskellÀ, kevyet treenit alle ja perjantai iltana asetuin hotelliin odottamaan innolla aamulla alkavaa starttia.


Katselin merelle ja ajattelin voi wau, ihanaa olla tÀÀllĂ€ taas ja tuntea nĂ€in, juuri nĂ€in. 

Harjoittelu oli sujunut hyvin mutta ihan siihen kuntoon en ennĂ€ttĂ€nyt mikĂ€ minulla oli ennen kevĂ€istĂ€ takareiden revĂ€hdystĂ€. 
Luottavaisin mielin joka tapauksessa sillĂ€ tiesin ettĂ€ kunto oli hyvĂ€, parempi kuin vuosi sitten. Halusin pÀÀstĂ€ nauttimaan maratonista, siitĂ€ tunteesta kun seitsemĂ€ntoista kilsaa vaihtuu kahdeksaantoista, kun juoksen ja odotan seuraavaa huoltoa, neljĂ€nkymmenen kohdalla sanon hiljaa... ei paljoa enÀÀ. 

Olin pÀÀttĂ€nyt ettĂ€ tĂ€llĂ€ kertaa keskityn vain juoksuun, kisatunnelmaan ja itseni kuunteluun. JĂ€tĂ€n kaiken ylimÀÀrĂ€isen varustesĂ€ilytykseen, puhelinta en ota, musaa en kuuntele. MĂ€ rakastan musaa ja treenaan aina musat korvilla mutta maratonin alla olin tehnyt myös musattomia treenejĂ€ ihan tarkoituksella. 
Otan vyölle vain energiageelit ja niin tein. LĂ€hdin keskittyneeseen juoksuun. 

Startista lĂ€hdin omaan tahtiin ja askel oli heti alkuun hyvin kevyt, ponnekas ja rullaava. Olin pÀÀttĂ€nyt ettĂ€ ensimmĂ€isen kympin juoksen hieman  himmaillen. Sain tehdĂ€ töitĂ€ se eteen sillĂ€ askel meinasi karata ja tiesin ettĂ€ lopussa ei tule hyvĂ€ jos se nyt karkaa ja jatkoin himmailua. MinĂ€ katselin reitille ja keskityin juoksuun, paljon oli vielĂ€ matkaa, kilometri kerrallaan, ihan mitĂ€ vaan voi tapahtua. 
Reitti oli muuttunut edellis vuodesta ja tykkĂ€sin siitĂ€, oli kiva juosta ensin puolimaraton ja siihen pÀÀlle kaksi kympin lenkkiĂ€ kun viime vuonna taas  juostiin reitti x neljĂ€. 

Suunnitellusti kiristin vauhtia toiselle kympille ja katselin tummaa taivasta jonka pilvet roikkuivat yllĂ€ni kuin koskettaen askeltani aina toisensa jĂ€lkeen. Kohta VARMAAN sataa, ajattelin ja tunnelma oli unohtumaton, minĂ€ juoksin omaa juoksuani, kilpailin kanssani, juoksetko rinnallani, hĂ€viĂ€nkö vai voitan, tĂ€ssĂ€ sitĂ€ taas ollaan, usko tai Ă€lĂ€, aion voittaa, sinulle en anna periksi, en koskaan, helposti ainakaan. 

Nautin hyvin rullaavasta kevyestĂ€ askeleesta, kiitin mielessĂ€ni harjoitusohjelman ja saamani tuen, hymyilin ennen sateen alkua. 
Olin juossut noin 15 kilometrin kohdalle kun vettĂ€ alkoi sataa kaatamalla rankastikin, lĂ€hes hetkessĂ€ olin aivan lĂ€pi mĂ€rkĂ€, turha oli yrittÀÀ vĂ€istellĂ€ pisaroita kulkemalla  matkan varrella olleen puun alta. 

Vaatteet liimautuivat ihoon, kiitin ettei ollut mitÀÀn lepattavaa vaattetta vaan vartalon myötĂ€iset trikooshortsit ja juoksupaita ja ne kaikki romppeet musakuulokkeineen onneksi varustesĂ€ilytyksessĂ€. VettĂ€ tuli sellaisella vauhdilla ja paineella ettĂ€ vĂ€lillĂ€ oli vaikea nĂ€hdĂ€ eteensĂ€, hiki ja suola valui veden mukana silmiin, niitĂ€ kirveli ihan hirveesti, piilolinssit sumeena jatkoin matkaa. 
Onkohan tĂ€mĂ€ vaan kuuro, niin kai, noin ainakin luvattiin vaan. 

Jatkan juoksua, nostan kĂ€siĂ€ ilmaan ja melkein huudan nauraen. Toiseen kohtaan kiroan, eiks tÀÀ voi jo oikeesti loppua. 
Kevyt rytmitys oli kankeampaa vaikka yritin ja yritin saada siitĂ€ joustavampaa. VettĂ€ satoi kymmenen kilometrin ajan ja jossain 25 kilometrin kohdallani se lakkasi. VĂ€lillĂ€ oli paha olo, tunnustelin ja kuuntelin. Paha olo kertoo jostakin, siihen on aina syynsĂ€ ja hieman rauhotin vauhtia. Katson kĂ€siini, pintaverisuonisto supistunut, mulla on kylmĂ€, katselin.  Rauhotin ja keskityin, tankkasin geelit suunnitellusti ja nesteytin. 

Juoksu jatkui mĂ€rissĂ€ vaatteissa, vĂ€lillĂ€ reisi krampahteli, ei mitenkÀÀn pahasti ja pikku hiljaa lĂ€mpenin. LisĂ€sin vĂ€lillĂ€ vauhtia ja luin reittiĂ€ laskelmoiden, helpossa kohdassa kiristin vauhtia ja nousuun hieman himmasin. Paha olo oli ohi ja lĂ€hdin viimeiselle kympille waut matkassa. Aurinko alkoi lĂ€mmittÀÀ ja tuntui ihanalta huomata ettĂ€ samalla kankeus vĂ€hĂ€n helpotti. Toki matka panoi mutta hyvin jaksoin jatkaa eteenpĂ€in, juoksuvauhti oli keskimÀÀrin pysynyt tasaisena koko juoksun ajan. Olin hyvĂ€ssĂ€ kunnossa. 
ViimeisellĂ€ vitosella halusin yrittÀÀ parhaani, halusin jatkaa juoksua, askel rullasi ja oli kimmoisaa, mieli hymyili vaikka naama irvisti. Tiesin ettĂ€ juoksen paremmin kuin vuosi sitten ja se oli oma voittoni. Viimeinen kilometri oli pitkĂ€ vaikka lyhyt sittenkin. Kuulen kuulutukset, otan oman kirini, katselen juoksuani, hurraan hetkessĂ€, maali lĂ€hestyy ja etenen, juoksen juhlapĂ€ivĂ€ssĂ€, omassani. 

Maaliviivan ylitys on aina tĂ€ynnĂ€ tunteita, se on yksi  hetkistĂ€ joka jÀÀ muistoihin, niin hyvĂ€t kuin huonotkin maratonini. Haluan elÀÀ siinĂ€ ylityksessĂ€ hetkisen, tunnustella tunnetta ja nauttia. Kyynel nousee silmÀÀn ja pakahdun. Se oli hyvĂ€, se oli ihan Ă€lyttömĂ€n hyvĂ€, juoksin parhaan maratonini. Se oli hallittua ja keskittynyttĂ€, olin ihan voimissani, juostessani. 

SeitsemÀs maratoni toi parhaan loppuaikani 4:44:32, seitsemÀn minuuttia paremmin kuin vuosi sitten.


NĂ€mĂ€ ovat niitĂ€ hetkiĂ€ joita malttamattomana odottaa, kylmĂ€nĂ€ talvi-iltana lumisella asfaltilla juostessaan katselee mielikuvaa elokuisen maaliviivan takaa. 
NĂ€itĂ€ hetkiĂ€ varten katsoo harjoitusohjelmaa, tekee annetut lĂ€ksyt ennen työpĂ€ivĂ€n alkua tai jossain lomalla ollessa. 
NÀitÀ hetkiÀ varten toivoo ettÀ saa pysyÀ terveenÀ ja kulkea mukana arjessa.
NÀistÀ hetkistÀ kiitÀn Juoksuvalmentaja Pasi PÀÀllysahoa.
Yksin en tĂ€hĂ€n pystyisi. 


NĂ€issĂ€ hetkissĂ€ elÀÀ  tunneryöpystĂ€ kyyneliin , kun maaliviiva ylittyy. 
NĂ€istĂ€ hetkistĂ€ .... kai se on jonkinlaista rakkautta, juoksuun. 


...LennĂ€ lennĂ€ KesĂ€kerttu.... lennĂ€ nĂ€istĂ€ hetkistĂ€ aina niihin seuraaviin.... 🐞







Kommentit

TÀmÀn blogin suosituimmat tekstit

Polar Kertoo Kaiken....🐞

              EdellistĂ€ kirjoitustani pÀÀttĂ€essĂ€ mietin, olisiko se pitĂ€nyt pÀÀttÀÀ vasta Suomessa. Vaikka paluu matka silloin oli jo melkein aluillaan, silti kaikkeahan voi tapahtua ja niin tapahtuikin.        Kirjoitin myös miten perjantaina ennen kotiinpaluuta herĂ€sin aikaisin. Olin nukkunut hyvin ja tunsin oloni ihan normaaliksi.  Ja niin tein lenkin aallonmurtajalle. Muistan kuitenkin ihmetelleeni kun yhtĂ€kkiĂ€ Polarin kello nĂ€yttikin Nightly Recharge tilan Heikko. Ajattelin ettĂ€ no nĂ€yttÀÀ mitĂ€ nĂ€yttÀÀ ja mietin ettĂ€ kello on ollut yöllĂ€ huonosti kĂ€dessĂ€ tai jotain muuta  ja vempeleitĂ€ ne vain ovat. Ei vempeleisiin pidĂ€ liikaa tuijottaa.       HyppÀÀn edellisen postauksestani kohdasta siihen mitĂ€ en siis vielĂ€ kirjoittanut. Kotiin paluu.  Aloin joskus neljĂ€n aikaan perjantai iltapĂ€ivĂ€llĂ€ pakkaamaan tavaroita ja ihmettelin miten kylmĂ€ oli. SÀÀdin ilmastoinnin ja jatkoin toimiani. Ei mennyt kauaakaan kun kĂ€det tĂ€risten hain kuumetta alentavaa. Olo oli surkea ja alkoi juoksuttamaan w

Juoksuvuosi 2023...🐞

        Kivaa vielĂ€ pysĂ€htyĂ€ miettimÀÀn kuluneen vuoden juoksuja. Harjoitteluun tuli hieman mÀÀrÀÀ ja tehoakin lisÀÀ.  Alku vuonna harjoitusohjelma sisĂ€lsi myös kahden treenin pĂ€iviĂ€, jokunen tupla loppu vuonnakin. Kisat oli rytmitetty aika kivasti. Syksyn rataultrasta luovuttiin, keskityttiin harjoitteluun ja palautumiseen lokakuisen maratonin jĂ€lkeen. Juoksuvuoden ensimmĂ€inen kisa oli helmikuussa jonka muuten unohdinkin IG tilinini postauksesta.       Helmikuun maantiejuoksu cupin 4.osakilpailu oli ensimmĂ€inen kerta kun osallistuin Aktia cupiin (MK Facade). TĂ€mĂ€ juoksu melko surkeissa olosuhteissa kĂ€ynnisti kisavuoden eikĂ€ tavoitteellinen harjoittelu olisi yhtÀÀn mitÀÀn jos en osallistuisi kilpailuihin. Juoksin vain yhden osakilpailun, sain siitĂ€ 10 pistettĂ€ ollen lopputuloksissa sarjani 7.  Maaliin pÀÀsin ajassa 58.34.      Harjoittelu oli noussut uudelle tasolle. Kahden treenin pĂ€iviĂ€ kovilla viikoilla oli kahdesta kolmeen, kevyellĂ€ viikolla ei. Talven surkeiden jÀÀkoppurakelien ai

BMW HELSINKI 10...🐞

      BMW Helsinki 10 juostiin tummuvassa kevÀÀn illassa lauantaina 27.4.2024. Sade kasteli lĂ€pi kisan, mutten antanut sen haitata omaa juoksu iloani. Oli ihanaa olla mukana juoksijoiden joukossa, hyvin jĂ€rjestetyssĂ€ tapahtumassa joka omalla tavallan kutsui mukaan uudelleen. Treenikymppi mahtavassa juoksuporukassa taittui vaivattomasti nautiskellen.  đŸ“·@runstinde                       Saavuttiin mun siskon kanssa kisahoodeille mukavasti launtaina iltapĂ€ivĂ€llĂ€. Hyvin oli aikaa kĂ€ydĂ€ kisatoimistossa ja majoittua Scandic Grand Marinaan. Vaikkei HyvinkÀÀlle mikÀÀn pitkĂ€ matka HelsingistĂ€ olekaan, oli kyllĂ€ ihanaa jÀÀdĂ€ maalialueen lĂ€heisyydessĂ€ sijaitsevaan hotelliin yöksi. Aamunyön puolelle olisi kaikkiaan mennyt ennen kun olisin ollut kotona, siskolla vielĂ€ pidempÀÀn.  Oli kivaa odotella kisan alkua ja kĂ€ydĂ€ vielĂ€ hyvissĂ€ ajoin rauhassa syömĂ€ssĂ€. RiisiĂ€ kera parsan hotellin keittiöstĂ€ oli herkullinen ja hyvĂ€ valinta. Kahden kisan aluspĂ€ivĂ€n ruokailut osuivat oikeinkin nappiin. Baarimikko