ErÀs juoksijaystÀvÀni antoi minulle vahingossa nimen KesÀkerttu. Oikeastaan se nimi sopii minulle aika hyvin, sillÀ olen aina ollut jonkinlainen haaveilija. On ihanaa unelmoida ja toivoa tietÀen ettÀ mahdotonkin voi joskus olla mahdollista. Nurmikko jolla tuossa nuoruudenkuvassani seison oli kesÀisin yleisurheilukenttÀ pituus-ja korkeushyppypaikkoineen. Ruohonleikkurin jÀljillÀ juoksin "radalla". Talvisin vaadin isÀÀni jÀÀdyttÀmÀÀn nutrsille luistelukentÀn valssihypyille ja pirueteille. VÀlillÀ hiihdin ja kuvittelin olevani Helena Takalo. Halusin olla urheilija. PÀÀdyin kuitenkin tanssisaleille vuosikausiksi ja sisÀllÀni elÀÀ pieni tanssija loppu elÀmÀn. Aikuisena ajauduin tyttÀreni vanavedessÀ hevostallille, hevosen omistajaksi, kengittÀjÀksi hevoselleni. Opin ratsastamaan koulua ja hyppÀÀmÀÀn esteitÀ. Rakastin hevosia ja tallin tuoksua. HeinÀtalkoot oli heppakesien parhaita hetkiÀ. JuoksulenkeillÀ olin kÀynyt sattunaisesti aina. VÀlissÀ tosin saatto...
TÀllÀ kertaa heinÀkuun kisaksi valikoitui LinnahölkkÀ joka juostiin HÀmeenlinnassa perjantaina 10.7.2026. Matkana 10km. Olin jo pÀÀttÀnyt ettÀ se jÀÀ heinÀkuun ainoaksi kisaksi koska kalenterissa oli paljon kaikkea muuta kesÀtapahtumaa. Ja muutenkin kisoja oli kertynyt tÀlle juoksuvuodelle ihan kivasti. HyvÀ hengÀhtÀÀ hetkeksi vain harjoitusten pariin. Viime hetken valmistautuminen ei mennyt ihan putkeen. Harjoitukset kyllÀkin mutta juoksua edeltÀvÀn yön olin nukkunut huonoa pinnallista unta. Juuri ennen nukkumaan menoa koira avasi oven ja pÀÀsi karkuun. LÀhdin sitÀ pillillÀ kutsumaan ja huutamaan. NÀin laukkaavan pikitiellÀ ja pelkÀsin sen jÀÀvÀn auton alle. Loppu hyvin kaikki hyvin, kroppa eikÀ mieli kyllÀ rauhoittunut ja vei aikaa ettÀ sain unen pÀÀstÀ kiinni. Aamulla olo kaikkea muuta kuin levÀnnyt. Kello oli ihan samaa mieltÀ....