Lasse Viren Hölkkä juostiin sunnuntaina 15.9.2024 ja oli vuoroltaan 51. Matkoina olivat 10.3 km maantiejuoksu, puolimaraton 21.1 km sekä 6 km patikka/sauvakävely/hölkkä ja tietysti tyttöjen ja poikien lyhyemmät matkat sarjoineen. Itse juoksin kisassa viimeisen alimatkan ennen maratonia. Maantiejuoksu 10.3 km tulee olemaan erilaista kympin raastoa kuin kesällä juostut tasaisten reittien kisat, ajattelin. Asennoiduin jo ilmoittautumis vaiheessa siihen, että tämän kisan tarkoitus on viettää juoksupäivää ilman sen kummempia tavoitteita. Olin jo monta vuotta miettinyt että tähän tapahtumaan haluan vielä joskus osallistua, ihan vain tavatakseni idolini livenä.
Juoksusää oli mitä mainion. Syyskuun helteet olivat kääntyneet vileän puolella ja kieltämättä, kyllä se viileältä tuntuikin. Ja tällä ilmeellä lähdettiin
Tiesin että reitti tulee olemaan vaihtelevaa, ylä-alamäkeä, soraa, asfalttia ja lopun pururataa. Matkaan lähden siis tunnustellen.
Kiparkatissa oli jo kiva juoksijoiden kuhina kun saavuin kisapaikalle. Auto ohjattiin hienosti pysäköintiin joka oli heti kisakeskuksen välittömässä läheisyydessä.
Ei mitään ennakko odotuksia juoksun suhteen muuta kuin se, että tunti on alitettava. Muutama vuosi sitten Vantaan tasaisella reitillä juostu varttimaraton 10.5 km antoi ennakko tavoitteen, silloin aikaa kului 1.01.43.
Minulla oli tälle juoksupäivälle paljon tärkeämpi tavoite kuin loppuaika. Olin pakannut reppuuni toisen kisakengistäni, joilla on tarkoitus startata seuraava maraton. Ja kun näin Lasse Virenin kisapaikalla, pyysin hänen nimikirjoituksensa kenkääni.
On kunnia pukea nämä kengät maratonilla jalkaan ja uskon tai tiedän, että kulku tulee olemaan parempi kuten Lasse Virenin kysymykseen vastasin.
Ennen juoksuun lähtöä olin tiedustellut ystävältäni reitistä. Itse olin ajatellut että soraa olisi enemmän kun olin miettinyt millä kengillä kisan juoksisin. Niinpä kenkävalinta osui juuri oikeaan hänen neuvoillaan.
Startti |
Lähdin säästelemään nousuissa ja kiristämään tasaisella, ajatuksella. Koska reitti oli itselle tuntematon, ajattelin että keskiraskaaksi ilmoitettu reitti olisi ollut raskaampi mitä se lopulta oli. Olisin voinut paahtaa menemään ehkä vielä paremmin mutta nythän sitten tiedän toivottavasti seuraavaa kertaa ajatellen. Vaikka reitti oli mäkinen ja vaihteleva alustoineen, se oli ihan älyttömän kiva juosta. Vaihtelu teki juoksusta mielenkiintoisen ja koko ajan reitillä oli myös muita juoksijoita.
Oikeastaan vasta lopun viimeinen kilometri alkoi hapottamaan kun jalka upposi sateiden pehmentämällä pururadalla. Siinä kyllä tuntui kun kympin päälle oli lisätty vielä se 300 m.
Mikä helpotus kun oli kiivetty maalialueelle ja ajattelin lähteä omaan tuttuun loppukiriini. Alamäessä ohitin miesjuoksijan ja tunsin samassa hänen vauhdinnostonsa. Vauhti kiihtyi ja juostiin maalisuoraa rinnakkainen. Kiristän ,kiristän ja hän kiristää. Elämäni ensimmäinen heittäytyminen maaliviivalla. Ihan älyttömän wau ja sainpas tietää miltä heittäytyminen tuntuu kun vetää kirin loppuun saakka. Maaliviiva ylittyy molemmilla aikaan 57.37. Maalissa sitten onnittelimme toisiamme kädestä puristaen, halatenkin. Naurukin taitaa raikaa ja voi että miten kivaa oli. Loppukirit on juoksun suola.
Terveisiä siis näyttelijä Pekka Rädylle Lasse Viren Hölkän upeasta loppukiri kamppailusta kanssani. Tämä muisto tulee elämään aina.
Lasse Viren Hölkässä olen toivonut olevani mukana jo vuosia sitten mutta tähän ajankohtaan on ollut aina jotain muuta, usein lomaa ulkomailla tai jotain. Olen aina toivonut että pääsen näkemään Virenin tapahtumapaikalla. Juoksija jonka ura, mutta erityisesti harjoittelu on kiinnostanut minua aina.
Kullatut Sekunnit kirja oli haettava kirjastosta heti Hölkän jälkeisenä päivänä.
"1969: 10.4 Tiellä yhtä mittaa 1 tunti 20 min - 20 km
16.4 Tiellä tasavauhtia 1 tunti 15 min - 20 km "
Lasse Viren Hölkkä oli iloinen juoksutapahtuma keskiraskaalla reitillä. Järjestelyt toimivat hienosti ja kannustustakin reitille riitti. Oli kivaa jäädä vielä tapahtuma alueelle kahvittelemaan ja nauttimaan juoksun täyteistä päivää. Ihan pieni kutkutus jäi mieleen, kyllä tuota loppuaikaa täytyy vielä seuraavalla kerralla päästä vähän kohentamaan.
Nyt sitten ajatuksissa pikkuhiljaa valmistautumaan vuoden päätapahtumaan. Saatiin kaikki alimatkat hienosti vietyä läpi ja aika kivalla mallilla nyt ollaan. Etappeja ollaan edetty. Kyllä tavoitteellinen harjoittelu on kivaa, eikä juoksuharrastus olisi mitään ilman näitä upeita juoksutapahtumia.
...Lennä lennä Kesäkerttu...lennät alimatkat juostuna maraton starttiin...🐞
Kommentit