Forssan Ratakympillä....🐞

       Olen aina innoissani seurannut kaikenlaista urheilua tv:stä. Muistan jo  lapsesta asti istuneeni katsomassa kuinka juoksijat kiertävät rataa ympäri ja mitä ihmeellisempiä jännitys näytelmiä olenkaan nähnyt. Erityisesti 10000 metrin juoksua  oli hauska seurata. Asetin suosikin ja arvailin voittajaa. 

En olisi koskaan uskonut että löydän itseni  joskus juoksemassa kympin kisaa radalla. 

     Vaikka kymppejä on tullut vuosien varrella juostua, ne ovat olleet pääosin asfalttireiteillä, maastossa ja jokunen polullakin.  Ennen kuin aloin harjoittelemaan tavoitteellisesti juoksin kympin aikaan 1:12 ja siksi harjoittelun myötä olin innoissani kun toissa kesä alitin tunnin ajassa 58:02. 

Minulle se oli iso juttu kaikkien vuosien juoksutaukojen ja muiden lisäksi. Ja tuosta jäi jano päästä alittamaan vielä sekin. 

     Viime kesänä juoksin yhden kympin kisan ja nyt kesäkuussa toisen, molemmat aikaan 59 ja risat, niin jäi kaivelemaan parannus.

 Kesäkuisen Helsinki Central Park Runin kympin jälkeen aloin valmistautumaan Forssan Ratakympille. Ajattelin että teen kaiken juuri niin kuin harjoitusohjelma sanoo ja pyrin harjoittelemaan radalla mahdollisimman paljon. 

  

      Viimeiset treenit menivät nappiin, juoksu tuntui hyvältä ja tiesin että jos kaikki olosuhteineen on kohdallaan niin voin jopa tehdä oman kympin enkkani. Harjoittelun lomassa kiinnitin vielä paremmin huomion lepoon ja ravintoon. Menin ajoissa nukkumaan, peitin kesän valoisat illat pimennysverhoihin, söin säännöllisesti ja viikko ennen kisaa pyrin välttämään kaikkea kovin hitaasti sulavaa ja herkästi turvottavaa. Tein pientä venyttelyä ja irroittelua pitkin päivää. Kaiken sen ihanan valmistautumisen seassa minua jännitti ihan mielettömästi tai en tiedä oliko se jännitystä vai enemmän  sitä että olin vaan taas niin kovin täpinöissäni. Toivoin että pysyn terveenä ja pääsisin kokemaan jotain mitä halua. 

                 Kisapäivä oli torstai 14.7.2022, olin ihan normaalisti töissä mutta sattumalta olin saanut siihen työajan lyhennyksen ja pääsin vuorosta jo kahdelta. Ajattelin että ajelen rauhassa Forssaan ja kulutan sitten siellä perillä aikaa ennen kuntosarjan starttia. Sarjoja oli kolme, kunto-, kilpakunto- ja kilpasarja. Kuntosarja ilman aikarajaa, kilpakuntosarja, aika alle 50min ja kilpasarja, aika alle 40 min. Jokaisella sarjalla oli oma startti. Kuntosarja juostiin ensin ja se starttasi 17.30.

                Kisapaikka oli entuudestaan tuttu, olin juossut Forsassa pari maratonia ja puolikkaita aikaisempina vuosina. Sinne saavuttuani katselin miten ihmeen hiljaiselta siellä näytti, olihan Suvi-Illan hulinat aina ihan toista luokkaa. 

Aikani kuluksi ajoin Forssan sairaalan pihaan ja kävin siinä aulassa pyörähtämässä muistelemassa miten vuosia vuosia sitten olin siellä työharjoittelujaksolla. Miten isolta sairaala silloin näytti ja nyt kuitenkin niin pieneltä. Hyvät ja opettavaiset muistot sieltä silti. 

                   Kisapaikalla   Lamminrannan Urheilukentällä   valmistelut olivat jo kivasti käynnissä kun palasin paikalle kaupunki kierrokseltani. Kävin kurkkaamassa radalla ja voi että miten kivalta tuntui. En olisi vuosia sitten uskonut että juoksen 10000m radalla numerolappu rinnassa. Sydän pompsasti innosta ja samalla totesin että olosuhteetkin on vallan kivat. Niinä hetkinä kun aurinko oli pilvessä, oli jopa hieman viileä. Verkankin tein ihan pitkähihaisessa ja ohuen ohuessa juoksutakissa. 

            Tein huolellisen veryttelyn. Alkuun ihan vähän kevyttä hölkkää jonka jälkeen tein lyhyet lihasryhmä kohtaiset venyttelyt. Tämän jälkeen matalatehoiset hyppelyt hallitusti 120 kontaktia aina 20 - 30 sarjoissa. Olen todennut että hyppelyt avaavat kroppaa kivasti, nostaa sykkeen hetkellisesti. Hyppelyjen jälkeen tein tasaisella asfaltti pätkällä kevyttä veryttelyä johon loppu puolella lisäsin parit rennon reippaat vedot lyhtypylväältä toiselle. Kaikkiaan rauhallista juoksua reilut kaksi kilometriä. Veryttelyssä juoksu ja kroppa tuntuivat hyviltä, henkäisin hiljaa ja ajattelin ; kunpa nyt vaan malttaisin tehdä niin kuin sovittiin. Ennen starttia veryttelyn jälkeen pidin itseni koko ajan ihan pienessä liikkeessä. Jäin samalla arvuuttelemaan juoksenko ohuella pitkähihaisella vai päädynkö toppiin. Kisan aikana totesin että valitsin juuri oikein, Asicsin ohuen ohut Race Tank oli huomaamattoman kevyt ja hengittävä. 

             Kävin jälki-ilmoittautumassa kisatoimistolla ja fiilis nousi korkealla. Niin kiva tunnelma toimitsijoiden ja juoksijoiden kesken. Sain ystävälliset opastukset kaikkeen mitä tarvitsin. Katselin samalla kuinka joku jo siellä hiljaa kierteli radalla. Niin minäkin sitten uskaltauduin aidan toiselle puolelle ja mietin; täällä olla ja kohta mennään. Tuuli yltyi välillä kovin ja tummat pilvet nousivat yläpuolelle. 

                        

            Pieni joukko juoksijoita seisoi iloisena kaarevalla starttiviivalla, saimme ohjeen mistä kohtaa kierroksen vaihtuessa pitää juosta jotta kierroslaskuri pääsee laskemaan jokaiselle oikeat kierrokset. Ja ei muuta kuin hep ja sitten mentiin. Lähdin heti hakemaan omaa vauhtia ja samalla omaa paikkaani radalla, parin ohituksen kautta pääsin omaan uomaani. Juoksu rullasi kivasti ja oli helppoa pitää vauhtia yllä, olin tyytyväisenä siinä vauhdissa johon tiesin kykeneväni. Alku puolella aina kierroksen vaihtuessa toimitsija ilmoitti kuinka monta niitä on juostuna. Kolmen kierroksen kohdalla mietin että miten hirveän monta oikeasti vielä onkaan ennen kuin päästään tuohon kahteenkymmeneen viiteen. Päätin olla miettimättä kierroksia ja keskittyä vain juoksuun. Miettiä vain juoksun kulkua.  

        Olosuhteet olivat hyvät, ei kuuma eikä kylmä. Aurinko oli välillä pilvessä ja välillä paistoi hetkellisesti kuumasti. Maalisuoralla oli lähes koko kisan ajan voimakas vastatuuli mutta hyödynsin taas takasuoralla myötäisen ja väliin nostin siinä vauhtia. Viisi kilometriä meni hyvin ja aika kului nopeasti, nyt sitten vaan tarkkana toinen puolikas. Alun vauhti oli hieman tipahtanut mutta juuri hyvään omaan, siihen mihin kykenin niin että juoksu pysyi hallittuna. Jossain 6 kilometrin kohdalla alkanut kylkipistos yltyi seitsemän kilometrin kohdalla niin että tiputin vauhtia aavistuksen, tasasin hengitystä ja korjasin juoksuasentoa. Aivan kuin kova tulppa olisi ollut kyljessä ja nuoruuden liikuntatunnit tulivat mieleen. Ajattelin että jos en tiputa vauhtia en pääse kunnialla maaliin, sen verran kipu oli yltynyt. Pikkuhiljaa kylkipisto laimeni ja meni lopulta ohi ja loppua kohti yritin vielä lisätä vauhtia. Jos vastatuuli hidasti niin kiihdytin taas myötäisellä. 

          Toimitsija kuulutti sarjan voittajan maaliin ja mietin kuinka monta kierrosta hän olikaan edelläni ja samassa tein nopean päässä laskun arvioiduilla kierros ajoillani mihin loppuaikaan ehkä pääsisin.  Nyt loppuun asti vaan, ihan hyvä tästä tulee. Oli ihan mielettömän kivaa kun huomasi miten pystyy pitämään vauhtia yllä. Tosin siinä samalla rankkaa raastoa ja omalla kynnyksellä menoa. Kyllä minä naama irvessä taistelin itselleni juoksua aina askel toisensa jälkeen. Laskin että 57 alitus tulee olemaan totta. Kiihdytin viimeisen kierroksen ja otin loppuun kirin ja kun maaliviiva ylittyi ajattelin että voihan vau sun Mummeli. Toimitsija kyseli nopean kommentin ja olin haltioissani että sain kertoa juosseeni oman ennätykseni kympillä. Valtavan kiva tunnelma kulki mukana.

           Juomapaikan kautta autolle ja siinä vielä kysyin loppuaikani, 56.35. Ajelin kotiin taas niin haltiossani. Vauhtikestävyys harjoittelu on tuottanut tulosta. Vasta kun aloitin tavoitteellisen harjoittelun tulivat mukaan vauhtikestävyys. Vuosikausia olin aina juossut samaa vauhtia, ehkä joitain yksittäisiä hieman nopeampia. Mutta neljän vuoden juoksu tauko oli tiputtanut minut taas lähtöruutuun. 

                Myöhemmin kun tulokset olivat julkaistu, huomasin ettei juoksuni nyt niin hyvin mennytkään. Virallinen aika oli 56.52.6. Olin kai kuullut kisapaikkalla väärin. No hällä väliä. Tuo virallinenkin aika on minulle valtava saavutus ja hyvä aika. Se että kympin aika oli parantunut harjoittelussa n. 16 minuuttia on minulle todella paljon. Niin se vaan kunto voi vielä vanhemmallakin iällä kasvaa kun harjoittelee oikein. Ehkä kympin ajan parannus on ollut itselleni jopa isompi saavutus kuin maraton ajan. 

         Tästä tuloksesta ja tämän hetkisestä juoksukunnostani iso kiitos Juoksuvalmentaja Pasi Päällysaholle. Hän tekee minulle niin äärettömän hyvin sopivat harjoitukset, tietää ja tuntee minun kykyni ja kuntoni. 

                   Se että kuukausi aikaisemmin juoksin Helsinki Central Park Runin kympin aikaan 59.54 jätti minulle janon ja palon juosta lujempaa, tiesin että pystyn parempaan. Mutta että tulos parani näinkin paljon oli minulle kyllä niin iso juttu. Tämä jätti sellaisen innon päälle että voi kun saisin vielä joskus juosta lujempaa. Toivoa vain pitää että saisi olla terveenä ja harjoitella. Se fiilis on niin uskomaton kun ylittää maaliviivan ja erityisesti sen että oma raja ylittyy. En oikein sanoin osaa kuivailla sitä miten wautsista palkinnosta siinä on kyse. Rakastan harjoittelua, rakastan urheilua, on ihanaa saada olla kuntoilija, juoksija joka voi aina kerta toisen jälkeen laittaa numerolapun rintaan ja nauttia raastosta ja vapauden tunteesta. Onneksi juoksun kanssa voi tehdä kaikenlaista kivaa. 

                        On jännää miten huumassa sitä päiviä kulkee, elää kisaa ja tunnetta uudelleen. On vaikeaa keskittyä edes lukemaan kun into leijailee ja sekoittaa ajatuksen palaten radan tunnelmiin. Ja sekin vielä, miten ihmeessä olen aivan hurahtanut ratajuoksuun. Se on ärsyttävän ja ihanan tylsää. 

Ihan harmittaa että Twisted River on vielä niin paljon kesken ja haluaisin jo Katrinan kimppuun. Taidan kohta pitää lukumaratonin kun lepään harjoittelulta.

Lupasi Forssan Salamalle olla radalla myös ensi kesänä. Lupasin itselleni että olen vieläkin säntillisempi kuin aikaisemmin. Kevään hieman repsahtanut harjoittelu ote on löytänyt intohimon, sen valtavan tunteen miksi tämä kaikki on niin äärettömän kivaa.

..... Lennä lennä Kesäkerttu....  lennä rata ennätykseltä maratonin juureen..... 🐞