Juosta vai harjoitella....🐞

          Olen tässä kuluvan kesän aikana pysähtynyt taas pohtimaan omaa harjoittelua, omaa juoksemista. Miksi juoksen, harjoittelen. Olen käynyt lenkillä kolmekymmentä vuotta, tai voisin sanoa että enemmänkin kun mietin kouluvuosia. Se on ollut haluttu ja helppo muoto liikkua, sillä liikunta ja urheilu ovat vaan niin waujuttu minulle. 

 

     

           Toisaaltaan on aika kurjaa kun sitä pitää pohtia siksi että on kohdannut arvosteluja. Olen saanut arvostelua siitä että juoksen. Oikeastaan tämä alkoi sen jälkeen kun aloin harjoittelemaan tavoitteellisesti. "ONKOHAN SILLÄ MENNYT VÄHÄN YLI"... "onko sulla jokin addiktio". Ja tämä kaikki vain siksi että juoksen ja erityisesti siksi että harjoittelen harjoitusohjelman mukaan.    

"Ainako vaan juostaan"  Ihmettelyjen määrä on yllättänyt minut, sillä minut tunteneet ovat tietäneet että olen juossut vuosia.  Mietin miksi joku ihmettelee että ihan tavallinenkin ihminen voi harjoitella tavoitteellisesti parantaakseen juoksukuntoa. Harjoittelee koska fiiliksen mukaan liikkuminen ei enää tuonut mitään uutta. 

      Minusta siinä on valtavan suuri ero että lähdenkö juoksulenkille vai harjoituksiin. Vaikka kyse onkin juoksemisesta, harjoitellessa se on paljon muuta. Ulkopuoliselle toki voi näyttää siltä että on kyse pakkomielteestä kun harjoittelen aktiivisesti. Eivät kaikki poistu työpäivän jälkeen pukuhuoneelta juoksuvarusteissa päivästä toiseen. 

       

📷kemir

        Viimeiset kaksikymmentä vuotta juoksua fiiliksen mukaan ei parantanut kuntoani, ylläpiti kyllä. Pystyin hölkkäämään kympin, puolimaratonin, maratoninkin läpi. Ja vaikka jossain vaiheessa aloin juoksemaan enemmän kilometrejä, se ei kehittänyt juoksunopeutta yhtään.  Ehkä jaksoin hölkätä pidempää matkaa paremmin. Oikeastaan vasta nyt kun kunto on kohonnut säännöllisen harjoittelun myötä olen löytänyt sen mistä juoksussa minulla tällä hetkellä  on kyse. Ja juoksu on jopa helpompaa kun pystyn  pitämään vauhtia paremmin yllä. 

        Olen lukenut erinäisiä kirjoituksia harjoittelusta ja jaksamisesta. Onko pakko yrittää treenata enemmän kuin mitä arki sallii tai yrittää päästä samoihin treenimääriin ja tuloksiin kuin joku toinen vaikkei itsellä siihen mahdollisuuksia olisikaan. 

Itse olenkin  katsonut hyväksi sen että harjoittelen ammattilaisen ohjauksessa. Ja se mikä mielestäni oli kaikkein tärkeintä, oli ennen harjoittelun alkua tehty juoksijan tasotesti joka kertoi sen hetkisen kuntoni. Harjoittelu lähti siltä pohjalta ja on edennyt suunnitelmallisesti. On myös pysähdytty miettimään harjoittelun kulkua ja olen ollut rehellinen harjoitus- ja kisapalautteissani. Jos treeni on tuntunut raskaalta tai äärimmäisen hyvältä, olen nämä ajatukset kertonut treenipalautteessa. 

         

          Olen harjoitellut tavoitteellisesti noin kaksi ja puoli vuotta. Kunto on kohonnut ja juoksuvauhdit parantuneet. Huomasin tässä kevään ja alkukesän aikana että arjen- ja muiden haasteiden lisäksi aloin titrailemaan jo suunniteltua harjoitusohjelmaa. Jos jouduin siirtämään treeniä saattoi siinä käydä niin että treeni ja lepopäivät tai kovatehoiset harjoitukset eivät menneet niin kuin valmentaja oli ne suunnitellut. Yritin vain saada kaikki harjoitukset tehtyä välittämättä siitä onko tulos oikea.Jonkin ajan kuluttua aloin huomaamaan ettei treeni kulje ja kerroin tämän treenipalautteessani. Toki vaihtoehtoja voi olla miksi treeni ei kulje. Sovittiin että seurataan tilannetta ja ollaan tarkkana. 

Se että titrailin itse treenijärjestystä vei hyvän vireen pois ja teki jalkoihin  lyijymäisen tunteen. 

      Taas mietin haluanko lähteä lenkille juoksemaan vai haluanko harjoitella. Oma vastaukseni tähän oli, -  haluan harjoitella. 

No jos kerran haluan harjoitella niin katso sitten miksi treenejä pitää itse titrailla.  Ja niin puutuinkin tähän asiaan. Mietin ne syyt jotka pistivät siirtämään treenin seuraavaan päivään. Toki yllätyksiä arkeen aina tulee mutta ne ovat yksittäisiä. Suunnittelin että jos teen treenin aamulla niin huolehdin siitä että olen ajoissa nukkumassa. Nukkumaan menokin hieman viivästyi kun tuli kesän ihanat valoisat illat. Ei kesäillan valoisuus tarkoita sitä etten tarvitsisi unta ja lepoa. 

     Nyt olen taas pitänyt kiinni juoksuvalmentajan suunnittelemasta aikataulusta  harjoitusohjelmassa. Huomaan miten hyvä vire treenissä on. Palautuminen on hyvää ja tunnen miten kevyet jalat on juostessa. Olen tehnyt myös ennen juoksuun lähtöä lähes joka kerta alkuun lyhyet venytykset lihasryhmä kohtaisesti ja alle vielä matalatehoiset hyppelyt, joissain treeneissä myös ihan lyhyt avaava veto, pylvään väli pariin kertaan.

Jos lähtisin vain juoksemaan, alku olisi kankeaa ja ehkä loppulenkistä voisin olla tyytyväinen juoksun tuomaan nautintoon. 

Kun taas lähden harjoittelemaan, teen niin miten on sovittu ja luotan siihen että jos olen uskollinen harjoittelulle se antaa minulle sitä mitä haluan. Haluan olla vielä joskus paremmassa juoksukunnossa kuin nyt mutta järkevästi harjoitelleena. 

    Juoksuharjoitus sisältää valmistautumisen. Missä ja millaisella alustalla juoksen. Millä kengillä juoksen.Millä varusteilla, mikä on päivän sää, teenkö treenin vaikkapa juoksumatolla.Millainen on tämän päivän harjoitus.  Mitä ja milloin olen syönyt ja juonut.  Huolellinen alkuveryttely, oliko se huolellinen vai nopeasti huitaistut parin lihasryhmän venytykset. Treenin kulun huolehtiminen alkuveryttelystä harjoitusosioon ja tämän jälkeen loppuveryttelyyn. Maltanko todella tiputtaa vauhdin veryttelylle. 

En juokse päivästä toiseen vain lenkkiä ja kilometrejä. Teen juoksu- ja voimaharjoituksia. Yksi harjoitus voi koostua monesta eri osasta. Ja juuri se tekee harjoittelusta mielenkiintoisen. Nämä osiot opettavat myös tunnustelemaan omaa itseä, kropan tuntemusta ja harjoituksen etenemistä. Pää tekee töitä kun mietin samalla treenin kulkua.  Silloin kun harjoituksen osiot sulautuvat hyvin toisiinsa voin todeta että oli ihan wautsi treeni. Ja näitä tuntemuksia tulee kyllä. 

    Itselläni ote harjoitteluun hieman herpaantui kun huomasin että juoksukunto oli hyvä ja vauhti parantunut. Epähuomiossa aloin tekemään harjoituksia hieman ehkä toisella kädellä. Unohdin sen että jos haluan harjoitella, pitää minun sitoutua harjoittelemaan, juosta voin aina. 

          Toki ennen harjoituksiin ryhtymistä on arjen  tärkeimmän asiat oltava kunnossa ja erityisesti oma jaksaminen. Kevyttä lenkkiä voin juosta virkistys mielessä hieman nuutuneena ja väsyneenäkin mutta kovatehoiset harjoitukset ja esimerkiksi vaikkapa huolella tehty voimaharjoittelu vaati minulle kyllä alle kunnon levon ja ravinnon. Tänä kesänä olen pistänyt itseni nukkumaan keskimäärin 20-30 minuuttia aikaisemmin kuin ennen. Vaikka on kyse pienestä nipistyksestä arjen aikataulussa niin voinnissa huomaan sen heti. 

📷kemir 

        Ehkä ulkopuolinen näkee juoksukertojeni lisääntymisen aikaisempiin vuosiin verrattuna hurahtamisena  ja joku miettii "onkohan sillä mennyt yli" . Tänä päivä kuitenkin juoksen paljon järkevämmin kuin ennen. 

Aikoinaan tanssisali vuosinani harjoittelin keskimäärin samoja tuntimääriä mitä nyt. Lähdin harjoituksiin kuten lähden tänäkin päivänä. Silloin siinä ei ollut mitään ihmeellistä enkä koskaan saanut arvostelua siitä tai epäilyksiä että olinko jotenkin hurahtanut, olivatko harjoitukset pakkomielle. 

Tänä päivänä suhteeni juoksemiseen on muuttunut,en enää lähde lenkille, lähden juoksemaan  harjoitusta. On upeaa huomata miten monipuolisesta asiasta juoksussa on kyse. Harjoitus on ihan eri asia  kuin juoksusuoritus juoksutapahtumassa tai kisassa.  En edes joskus osannut ajatella mitä eroa sillä voisi olla. 

Ja tätä monipuolisuuden kirjoa löytyy vielä lisää, kun mietin miten erilaista on juosta kymmenen kilometrin suoritus tai vaikkapa maratoni. 

      Onneksi olen löytänyt tämän juoksun monipuolisuuden ja kaiken sen mukanaan  tuoman. On ihanaa juosta oli se sitten lenkki, harjoitus tai kisasuoritus. 

....Lennä lennä Kesäkerttu... lenkille, harjoituksiin, kisoihin...lennä juoksemaan...🐞