HOKA MaantiejuoksuCup...🐞

                      Kauden ensimmäinen maantiejuoksucupin osakilpailu starttasi mitä upeimman marraskuisen auringon alle.  Kun astelin ulos, henkäisin pitkään ja katselin juuri sataneen ensi lumen tuomaa valoa ja rauhaa. Maaseutu oli hiljainen eikä tuuleton sää saanut puissa mitään eloa aikaan. Taustalla loistava aurinko toivotti ihanaa päivää ja olin innoissani ylimenokauden jälkeen laittamassa numerolappua rintaan. Maratonista oli aikaa reilu kuukausi joten kisaminä oli kolkutellut ovia jo jonkin aikaa. 

15.11.2025

           Kilpailu juostiin Vantaalla, kisatoimisto sijaitsi Sotungin lukiolla ja KU58 oli kisaisäntänä jälleen kerran luotettavan hienoa laatua. MaantiejuoksuCupin henki on jotain niin juoksettavan kivaa että sinne on aina hyvä palata. Cup on oman juoksuvuoteni kohokohtia ja siellä on hyvä käynnistää lappujuoksut seuraavaan kauteen. Viiden osakilpailun sarja pitää kisavireen yllä talvellakin. Ensimmäinen osakilpailu marraskuussa, viimeinen huhtikuussa, tammikuu on kisaton ja silloin hengähdetään. 

          Ylimenokauden jälkeen ensimmäinen kisa tuntuu aina aika raastavalta. Kroppa on vähän niin kuin nuukahtanut. Harjoittelu pysynyt kevyenä eikä tehoja ole otettu ulos paljoakaan. Olin myös käynyt pienessä toimenpiteessä jonka vuoksi  viimeiset päivät ennen kisaa olivat lähinnä hölkkäkävelyä muutamaa  totaali lepoa lukuun ottamatta. Kun ompeleet oli poistettu haavalta, oli hyvä palata juoksemaan. 

Lähtö ja maali

                                                 

                                             Pikkupakkanen, kuura ja muutamat lumihiutaleet pistivät alkuun miettimään reitin liukkautta mutta starttiin mennessä aurinko oli kivasti sulattanut alustaa. Lähdin matkaan normi kisakengillä, hieman käytetymmällä mallilla ja lopulta olin valintaani tyytyväinen. 

         Startin pamahdettua en juurikaan himmaillut alussa, valitsin tasaisen vauhdin jota oli hyvä yllä pitää. Kropan kuuntelu oli siinä kohtaa kaiken a ja o. Kympin vauhti ei ollut sitä luokkaa mitä joskus on juostu mutta se ei haitannut minua lainkaan. Tavoitteena oli pitää kulkua yllä omalla tasollani ja saada tasainen suoritus. Sykkeet koko matkan melko tasaista viivaa näin jälkikäteen katsottuna. Ihan tuntuvaa menoa ja kyllä raasto muistutti mukavasti menossa. 

Vaikka alusta oli sula, varoin ja himmailin vauhdeissa varjoisat kohdat. Alamäki missä kaaduin viime vuoden toisessa osakilpailussa sai minut tiputtamaan juoksun lähes kävely askeliin. Oliko kostea kohta liukas vai ei, en lähtenyt tällä kertaa riskeeraamaan ja otin varman päälle. 

Juoksijoiden letkaa oli kivaa seurata, itse siellä viimeisten joukossa, ihailin nopeat juoksijat ja sanoin ääneen;... miksi mä olen aina näin hidas... Noo ihan hyvää ja vahvaa juoksua kuitenkin. 

Mieleeni jäi soimaan kanssajuoksijan sanat jotka kuuluivat takanani, ohitin hänet hetken rinnakkain juostua.  Hyvän näköistä juoksua, voikun mullakin olisi... Vastasin hänelle, kyllä sinullakin on... tsemppiä matkaan...

         Reittiin minulla on ehkä sellainen viha/rakkaus suhde. Nousut laskuineen ja ojaan päin viettävä alusta kympin reitillä tuntuu siltä ettei missään kohtaan ole helppo juosta, paitsi jos on täydellisen kuivaa. Tykkään kuitenkin siitä että se on niin vaihtelevaa ja Cupin reitin jälkeen joku tasainen kymppi tuntuu ihan älyttömän helpolta. Hyvää ärsykettä ja kropan hallintaa tulee mukavan monipuolisesti. 

Sain pidettyä juoksun melko tasaisena, lihaksisto jaksoi paremmin kuin hapenotto. Vitosen kääntöpaikalla tuumasin, on se vaan kivaa että näitä kymppejä on tullut raastettua. Mietin vielä kanssajuoksijan sanoja. Mikä tekee rauhallisemmankin juoksijan juoksusta hyvän näköistä. Näiden tavoitteellisten vuosien aikana tehdyt voimaharjoitukset ja säännölliset koordinaatiot ovat varmasti yksi suurista tekijöistä. Itse tunnen miten lantio pysyy ylhäällä, ylä kropan hallinta mäkeen juostessa on parantunut hurjasti. Joskus lysähdin saman tien alas kun nousu alkoi. Nyt jaksaa pitää katseen ylhäällä ja tavoitella menoa nousun päälle. 

Maaliviiva ylittyy nettoajassa 57:13. Pisteitä kertyy 6. Ei voi muuta kuin olla tyytyväinen tasaiseen juoksuun ja suunnata katseet seuraavaan osakilpailuun. En tiedä kuinka paljon sekunteja jäi alustan varomisen alle. Positiivista oli kuitenkin se että ylimenot on vietetty ja kympit vievät kohti seuraava maratonia. Kisarunko on tsekattu ja etapit odottavat juoksijaa. Maantiejuoksucup jatkaa talvikisoja ja kasvattaa sitkeyttä. Täydelliset olosuhteet voidaan heittää vähäksi aikaa romukoppaan, se mitä suomen talvi antaa se otetaan. 

Viha/rakkaus mutka

            Tämän viharakkaus mutkan kuvasin kisan jälkeisellä veryttely lenkilläni. Pysähdyin korkeimmalle kohdalle kuvaamaan kirpeän marraskuun muistoa. Kilpailun aikana jyrkimmällä kohdalla seisoo kaksi toimitsijaa jotka joka kerta tsemppaavat viimeisille sadoille metreille ennen maalia. Sieltä jostain yhdeksän kilometrin kohdilta alkanut nousu vastatuuleen, lähes joka kerta, saa malttamaan mielen ja mikä helpotus kun juoksija katoaa lopulta kuvassa olevan mutkan taakse. 

kakkos kisakengät

    Juoksija on miettinyt viha/rakkaus mutkansa ja uskoo että ensi kerralla on taas helpompaa. Harjoittelussa en yritä elää motivaatiossa vaan yhdessä juoksun kanssa. Välillä motivaatio ja intohimo roihuavat tulisesti tarttuvan liekin lailla, toisinaan vaivalloisesti  kytevä hiillos pysyy sammumattomana, kun sitä juuri viime hetkellä oikein osaa puhaltaa. 

... Lennä lennä Kesäkerttu... lennä kytevän hiilloksen lämmöstä, tulisesti roihuvan liekin lailla...🐞