Kisakalenteria laadittaessa Helsinki Half Marathon osui juuri oivalliseen kohtaan. Tarkoitus juosta puolikas osana maratonharjoittelua. Lähdin kisaan hyvillä mielin vaikka viimeset kuukaudet ovat olleet haasteellisia. Olen joutunut jättämään harjoituksia välistä mutta yrittänyt pitää jonkinlaisen rytmin kuitenkin. Haasteet työn muutoksessa ja astman pahenema pitivät taukoa harjoittelusta.
Björn Borg Half Marathon juostiin lauantaina 6.6.2026 startti klo 8.30
.Aikaisen startin vuoksi päätin yöpyä Helsingissä. Hotel Anna Punavuoressa oli ihanteellisen matkan päässä kisakeskuksesta. Kun numero oli noudettu perjantaina, oli jotenkin kivan levollinen olo. Aikaa asettua aloilleen ja keskittyä tulevaan juoksuun, nauttia Punavuoren miljööstä ja pysähtyä illaksi lukemaan suomen paperiteollisuuden kehityskulkua ja Gösta Serlachiuksen henkilöhistoriaa.
Melko hyvin nukutun yön jälkeen kello oli soimassa viiden jälkeen. Aamupala puoli kuusi, juuri kolme tuntia ennen starttia. Vältin ylisyömistä mutta energiaa kuitenkin ja kahvia tietysti. Näihin aikoihin vettä satoi melko reippaasti mutta sade hiipui pikkuhiljaa. Kun juoksin veryttelyjuoksua kisakeskukseen päin, ei satanut yhtään. Tiesin että vettä tulee päivän aikana varmasti mutta jokainen hetki kun ei satanut, olin tyytyväinen.
Starttia odotellessa kiertelin aluetta ristiin rastiin, juttelin tuttujen kanssa, ravasin varmuudeksi vessassa. Varustepussin olin vienyt säilytykseen, kertakäyttösadeviitta oli yllä starttiin saakka. Hyvä näin, sillä kahdeksan aikaan vettä tuli taivaalta ihan kivasti. En minä niinkään kastumista pelkää, märkä vaan altistaa kylmälle kun ei vielä ole päässyt liikkeelle.
Tiesin tasan tarkkaan päivän kuntoni. Tavoitteena oli saada hallittu juoksu loppuun saakka. toivoin että suoritus olisi ehjempi kuin vuosi sitten Lahdessa. Maltilla on lähdettävä matkaan ettei notkahda liian aikaisin.
Olin arvioinut tulevan loppuaikani haarukkaan 2:08 - 2:12. Tavoitteet olisi aina parempaan mutta katsoin itseäni realistisesti silmiin. Tämän vuoden harjoittelulla toivoin että olisin voinut edes säilyttää tasoni. Tähän lähtöryhmään ja katsotaan mihin juoksu kantaa.
Juuri ennen starttia olin riisunut sadeviitan yltäni. Kiedoin sen ranteeni ympärille, heitän sitten roskiin kun mahdollista. Vaikka vettä tihutti hiljalleen, olin pysynyt kuivana ja hyvä päästä juoksemaan. Heti alussa keskityin hieman himmailemaan etten lähde vetämään kympin vauhdilla ensimmäisiä kilometrejä. Kahden kilsan kohdalla kroppa oli lämmennyt ja tuntui luontevalta jatkaa eteenpäin. Juoksijoita oli paljon koko matkan, oli kivaa kun oli koko ajan porukkaa ympärillä. Katajanokkaa kohden askel muuttui mukavan ponnekkaaksi.
 |
| 📷Aarni Holappa |
Olin kokemuksen kautta miettinyt tankkaukset. Energiageelin nautin puolentunnin välein aina viiteentoista kilometriin saakka. Ensimmäiset geelit otin tunti ja puolituntia ennen starttia. Juomapisteillä vuorotellen vettä ja urheilujuomaa.
Kymppi oli ihan helppoa, olin pitänyt vauhtia hallittuna. Välillä oli hetkiä ettei satanut mutta koko suoritukseen nähden sitä tuli kaatamalla monien kilometrien ajan. Välillä vettä oli nilkkoihin asti ja kyllä minä mielessäni kiroilin. Teippaukset varpaissa oli mytyssä sukissa ja välillä nautinto juoksusta oli hyvin kaukana. Onneksi olin laittanut aurinkolipan sadelipaksi, kokemusta sekin. Kun suolaisen hien ja sateen sekoitus valuu naamalle, kirvelee silmissä kivasti. Lippa kuin lippa, tämä esti veden valumisen.
Kaatosade vei kyllä sekunteja ja söi mieltä. Oma juoksuasento tippui kun jotenkin yritin huomaamattani kumaralla suojata. Oli pakko keskittyä nostamaan kroppaa suoremmaksi. Mietin siinä mennessäni, olisiko pitänyt nauttiakin. Jäänkö puskaan seisomaan. Koska edellisestä puolimaratonista oli vuosi aikaa, tämä nyt vaan viedään loppuun saakka, ei voi muuta. Ja kuten sanottu, koskaan ei ole täydellinen sää juosta. Tai jos olisi, niin montaa päivää vuodessa suomessa niitä ei ole. Hyvää tässä oli se ettei tuullut yhtään ja oli kuitenkin lämmin.
Seitsemäntoista kilometrin kohdilla alkoi tuntumaan ensioireita krampista. Oliko lihasväsymyksestä vai elektrolyyttien puutteesta johtuvaa, tiedä häntä. Ei tuo läpimärkänä juoksu sitä ainakaan helpottanut. Ajatuksissa mietin, ei enää kuin muutama kilsa, se ei ole paljoa. Menin omassa henkisessä ajattelussani maailmaan joka pisti miettimään ihan jotain muuta kuin juoksemista. Mutta hip hurraa kun 19 km oli ohitettu, tavallaan jäljellä enää loppuverkan mittainen matka. Se oli myös henkinen etappi ja tavallaan innostui juoksusta uudelleen.
 |
| 📷Aarni Holappa |
Kisajärjestelyt toimivat moitteettomasti. Tykkäsin reitistä, eivätkä nousut tuntuneet minusta juuri sen kummemmilta. Joku oli puhunut jyrkistä nousuista mutta itse en kokenut niin. Huolto pelasi kivasti ja vaikka juoksijoita oli paljon kaikki sujui juohevasti. Niin ennen juoksua kuin juoksun jälkeenkin. Maalissa sai sopivat palautukset ja fiilis oli niin kivan juoksun täyteinen. Tätä varten minä harjoittelen, nauttiakseni näistä hetkistä.
 |
| 📷Joku ihana kisapaikalla Sarjassani N60 lähti matkaan 25 juoksijaa. Loppuajat 22 :lle. Se että olin sarjani 2., niin olenhan minä ihan älyttömän tyytyväinen, tuhansien juoksijoiden joukossa. Harjoitteluun tulee välillä notkahduksia ja niitä tulee jokaiselle. On sairastumisia, loukkaantumisia, arjen kuormitusta, rasitusvammaa. Se syö henkisesti ja voin sanoa, jos minulla ei olisi säännöllistä harjoitusohjelmaa ja valkkusuhdetta Juoksuvalmentaja Pasi Päällysahoon, olisin varmasti jo lopettanut. Se pitää kiinni silloinkin kun olet juuri irrottamassa oman otteesi. Kiitos siitä, sillä minä rakastan juoksemista. Taso puolikkaalla oli säilynyt. Loppuaika sekunnin parempi kuin vuosi sitten Lahdessa. Tosin aikoja en sen suhteen vertaile, reitit ovat niin erilaiset. Polvi kiukutteli vuosi sitten ja jouduin silloin kävelemäänkin pätkän. Nyt ehjä ja melko tasainen veto. Sain aikamoiset ja kivuliaat krampit juoksun jälkeen jalkoihin. Tankkasin heti maalieväät ja luulen että sillä pikkuhiljaa helpotti. Varustejonossa kramppasi uudelleen mutta silloin olin läpimärkänä ja aivan kylmissäni. Vasta kun olin ottanut pitkän kuuman suihkun hotellilla, vaiva helpotti. Muuten kroppa on palautunut kivasti ja malttamattomana sitä odottaa jo seuraavaa harjoitusta. ...Lennä lennä Kesäkerttu... lennä yllä leijuvan innon kautta... lennä lepopäivien leppoisuudesta tuleviin juoksuihin...🐞 |
Kommentit