The Valley of dreams on soinut varmaan miljoona kertaa treenistÀ treeniin. KesÀkuu oli kaiken puolin erilainen harjoittelun suhteen mutta antoi samalla hyvin aikaa takareidelle parantua. TÀytyy kyllÀ sanoa ettÀ sitkeÀ ja inhottava vaiva. SiinÀ vaiheessa kun tapaturmasta oli kulunut kuusi viikkoa, voin sanoa ettÀ sellainen perusparaneminen oli aika hyvÀllÀ mallilla. Sanotaan ettÀ luu luutuu noi kuusi viikkoa, toki aina vÀhÀn murtumatyypistÀ kiinni sekin, vamman laadusta sekÀ muista fysiologisista tekijöistÀ.
ja ilkeÀ sekÀ vakavasti otettava sekin.
Kipu kertoi minulle milloin pitÀÀ höllÀtÀ ja mitÀ liikkeitÀ voin tehdÀ.
KesÀkuussa pÀÀsin mukaan jazztanssisessioon joka toi mukavaa vaihtelua juoksuharjoittelulle. Oli ihanaa huomata miten aiemmin opitut liikesarjat palasivat jostain ihmeen liikearkiston kansiosta muistiin ja tuntui kuin olisin tehnyt askelsarjan eilen vaikka todellisuudessa aikaa oli kulunut parikymmentÀ vuotta.
Viimeisen kerran tanssisarjan lÀpi viennissÀ totesin hiljaa itsekseni musiikkin loputtua jÀÀdessÀni paikoilleen loppuasentoon ; tÀssÀ oli juoksun flow... olen niin monesti sitÀ hokenut ettÀ parhaimmillaan juoksu on kuin kevyttÀ tanssia, etenevÀÀ ihanaa kropan jatkuvaa liikettÀ. Musiikki yhdistettynÀ jatkuvaan liikkeeseen tekee siitÀ nautittavan paketin.
Musiikki kuuluu mun treeneihin ja kesÀkuun suosikki oli Stive Morganin The Valley of dreams.
Tanssijasieluni jÀi askeltamaan jazztanssin tanssisarjaa ja tulee vielÀ palaamaan sen rytmiin ja liikkeeseen.
Juokseminen sujui ihan ookoo lailla mutta edelleen takareisi muistutteli ja vihoitteli tietyissÀ liikkeissÀ ja suunnan vaihdoissa. Toki myös tanssiessa jouduin rajoittamaan ja jÀttÀmÀÀn esimerkiksi jalan heiton pienemmÀlle liikkeelle ja varoin venytyksissÀ, suunnan vaihdot sujuivat hyvin sukat jalassa. JuoksukengÀllÀ ei niin kevyesti voi assulla pyörÀhdellÀ.
Kevyt tasainen juoksu ja tasaiset vedotkin sujuivat ihan hyvin mutta en olisi vielÀ ollut valmis koviin kiihdytyksiin enkÀ uskonut ettÀ olisin pystynyt pitkÀÀn pitÀmÀÀn yllÀ kovempaa juoksuvauhtia. IkÀvÀ vihlaisu saattoi johtaa pieneen jalan pettÀmiseen, aivan kuin lihas olisi vihlaisun jÀlkeen jotenkin puutunut. EhkÀ siellÀ tietyssÀ liikkeessÀ hermo jÀi pieneen puristukseen eikÀ lihas toiminut niin kuin normaali tilanteessa pitÀisi.
Harjoittelua juosten vÀhennettiin ja siirryttiin korvaavaan harjoitteluun jonka toteutin pyörÀillen.
En ole mikÀÀn hyvÀ pyörÀilijÀ, tykkÀÀn siitÀ kyllÀ kovasti. Olen tehnyt muutamia 100 -150km pÀivÀretkipyörÀilyjÀ ystÀvien kanssa ja harrastanut työmatkapyörÀilyÀ.
Työ kahdessa vuorossa ja arjen aikataulut eivÀt oikein tue pÀivittÀistÀ pyörÀilyÀ töihin vaikka niin haluaisin, ei tarvitsisi kÀyttÀÀ autoa niin paljoa. Toki kaikkihan on mahdollista mutta silloin on muutettava arkea. Nyt ei kuitenkaan lÀhdetÀ muuttamaan. Jos olisi kyse vain minusta, se ehkÀ onnistuisi mutta se ettÀ poikani pÀÀsee jenkkifudistreeneihin kaikkine varusteineen ajoissa,vaatii vÀhÀn suunnittelua pÀivÀÀn. No hyvÀkuntoinen nuorimies kyllÀ pyörÀilee reilun kumpin kamoineen treeneihin ja takasin jos on pakko. Intohimo urheilu hÀnellÀkin.
Korvaavan harjoittelun toteutin viikon ajan työmatkapyörÀilyllÀ. Yhteen suuntaan matkaa tulee n. 14km. Töihin pÀin enempi ylÀmÀki voittoista mutta pÀivÀn pÀÀtteeksi kiva lasketella vÀhÀn rennommin kotia kohti. Jos olisi kyse vain minun arjesta, ajelisin pyörÀllÀ töihin ympÀri vuoden.
Syyssateineen sadepuvussa on ollut kiva rullailla rauhassa ja talvinen parinkympin pakkasaamu tammikuun hÀmÀrÀssÀ on hienoja kokemuksia ja upea fiilis aloittaa pÀivÀn työt. Kunnon happihyppelyt ja endorfiiniryöppy samalla kertaa.
Viikon keskipitkiksen ajelin mökkimaisemissa. Tarkistin ensin b-barkista reitin valmiiksi reilun neljÀnkympin matkalle. Tosin siitÀ en saanut selvÀksi ettÀ yli kolmasosa reitistÀ oli pehmeÀÀ soratietÀ ja teki matkan teosta hieman haastavan maantieajoon tarkoitetulla jousettomalla ohutrenkaisella ajokilla. Matka ihanassa maalaismaisemassa helteisessÀ kesÀssÀ taitui, yllÀtyitkö yhtÀÀn, ilman musiikkia, kesÀtuulen ÀÀntÀ kuunnellen. Treenatessa kuuntelen aina musiikkia mutta pyörÀillessÀ en. Haluan kuulla ja tietÀÀ mitÀ ympÀrillÀ tapahtuu ja onhan se kai ihan tieturvallisuus juttukin.
KesÀkuun lÀmpimÀt sÀÀt, tosin mielestÀni ihanat kyllÀkin, tekivÀt harjoittelusta omalla tavallaan haastavatkin.
Erityisesti Ranin kannalta, hellekelit estÀÀ pitkÀÀ lenkittelyÀ mutta kevyttÀ vitosen ja kympin lenkkiÀ pystyy hyvin menemÀÀn kunhan loppuun saa hyvÀn jÀÀhdyttelyn ja raikkaat juomat. Mulla on aina Ranille pieni kippo ja lötköpullollinen vettÀ mukana.
Harjoittelu jazztanssin, juoksun, pyörÀilyn ja voimaharjoittelun merkeissÀ oli kiva yhdistelmÀ. Hellelenkin vÀlissÀ oli kivaa piipahtaa viileÀllÀ tanssisalilla ja tehdÀ osa voimaharjoittelusta viilentimellÀ varustetulla kotisalilla. Parasta oli kuitenkin huomata ettÀ korvaava harjoittelu oli tehnyt hyvÀÀ takareiden revÀhdykselle.
Harjoitusohjelman vaihtuessa pÀÀsin taas tÀysipainoisesti palaamaan juoksun pariin.
Luottavaisin mielin lÀhden testaamaan kympin kuntoa parin viikon pÀÀstÀ ja harjoittelu kohti elokuussa juostavaa maratonia jatkuu hyvÀllÀ sykkeellÀ.
Ultrallekin jo nappia painoin mutta siihen on onneksi vielÀ reilusti aikaa.
KesÀlomalla nautin harjoittelusta, kuuntelen kaikenlaista musiikkia, rauhoitun ja rentoudun kivan kirjan kanssa. Lukeminen on ihanaa vastapainoa sille kaikelle arjen liikkeelle niin töissÀ, treeneissÀ ja ihan muutenkin. On kivaa lukea kirjoja aiheet laidasta laitaan, vÀlillÀ kevyempÀÀ, toisinaan taas enemmÀn pohdittavaa. Ja kuitenkin aina kaiken lukeman lopputulos on oman pohdinnan nÀköinen.
.... LennĂ€ lennĂ€ KesĂ€kerttu... The Valley of dreams tahtiin... fiilistellen ja nauttien....đ
Kommentit