Juoksuintoa Pintakaasulla..... 🐞

                        Pitää ihan ensimmäisenä kiittää facebook ryhmää Kestävyyttä Pintakaasulla 24/7. Ilman tätä ryhmää en olisi sellainen Juoksija mikä tänään olen. Muistan miten mielettömältä tuntui seistä puolimaratonin startissa Espanjan Torreviejassa 2017. Oranssi paita hohti auringossa ja selässä luki FINLAND ... Kestävyyttä Pintakaasulla 24/7.Olin saanut juoksuintoni takaisin ja tuntui että kaikki on vasta alussa.

           Olen aikaisemmin  useissa erilaisissa postauksissani kertonutkin muutaman vuoden juoksu tauostani. Vuosien 2010 ja 2014 välillä en juossut oikeastaan yhtään. Tämän jälkeen jokunen yksittäinen osallistuminen puolimaratonille  ja  silti tuntui että juoksuni on juostu. Enkä edes tiennyt sille syytä, juoksukengät olivat harvemmin jalassa ja löysin itseni zumbaamassa ennen työvuoron alkua.

Ystäväni kanssa jostain ihmeen ja kumman syystä tuli hetken mielijohteesta ilmoittauduttua Tukholman maratonille. Oikeastaan meitä kiinnosti enemmän reissuun lähtö kuin minun maratonini. Läpi meno meiningillä ajattelin. 

Muistan tuskaiset  hetket ja surkean kuntoni kun sinnittelin viimeisiä kilometrejä maaliin ja ajattelin viimeistä bussia joka kohta lähtisi satamaan. 

Totesin itselleni...jos vielä joskus aiot osallistua juoksuihin... tee sitten jotakin sen eteen.

Olin löytänyt intoni, halusin jatkaa ja aloin taas juoksemaan.

      Se että olin saanut juoksuintoni takaisin sai minut janoamaan enemmän. Olin juossut aina yksin ja jotenkin kaipasin sosiaalista verkostoa saman henkisistä. Selasin netistä juoksuaiheisia juttuja ja erilaisia ryhmiä. Silmiini osui hauskuutta herättävä Kestävyyttä Pintakaasulla 24/7. Painon klik ja jätin jäsenpyyntöni kesällä 2016 muutamia viikkoja Tukholman maratonin jälkeen. 

    Kiitin ryhmään pääsystä ja yllätyin miten paljon sain tervetuloa toivotuksia kommentteihin. 

Yhteenkuuluvuuden tunne tuntui ihan ältsin mageelta vaikken ketään tuntenutkaan, henki oli lämmin ja kannustava, kuuluin johonkin.

Aloin kai jotenkin kuromaan umpeen näiden mitalien välistä taukoa. Halusin oppia kokeneemmilta, 

janosin muiden kokemuksia ja pääsin seuraamaan mitä, missä ja milloin juoksurintamalla tapahtuu.

Opin myös pikku hiljaa tuntemaan ja tutustuin uusiin ihmisiin. Tulevissa juoksutapahtumissa oli aina joku kenen kanssa vaihtaa juoksukuulumisia tai voi puhua ihan mistä vaan,

Oli kivaa seurata kaasuttelijoiden treenejä ja saada vinkkiä erilaisista juoksutapahtumista. Ilman koopeekoo ryhmää tuskin koskaan olisin juossut polku-ultraa jota muiden jakamat kokemukset sai janoamaan ja lopulta toteuttamaan.

      Olin vuosia juossut itsekseni, ystäväpiirissä ei juoksijoita ollut, siskon kanssa alku aikoina juostiin yhdessä Naisten Kymppiä ja joitain puolikkaita mutta itse treenaaminen oli aika yksinäistä, tosin nautin yksin juoksusta mutta silti kaipasin yhteistä tekemistä. Olin tanssinut ryhmässä ja jotenkin kaipasin myös juoksuun ryhmää  mihin kuulua. Katselin julkaisuja yhteislenkeistä ja mietin miten kivaa se vois olla. Voiskohan sinne mennä mukaan.

 Samoihin aikoihin kun seurasin  yhteislenkkejä olin aloittanut ensimmäisiä polkujuoksujani, metsä ja polut veivät mennessään ja imin itseeni lisää kaikkea mahdollista tietoa ja muiden jakamia kokemuksia. Näihin aikoihin järjestettiin Kestävyyttä Pintakaasulla 24/7 facebook ryhmän synttärilenkki, 30.9.2016.

          Lähtö tapahtui Paloheinän ulkoilumajalta ja mua jännitti. Muistan kun nousin parkkipaikalla autosta ja katselin ympärilleni, totesin hiljaa mielessäni, voi ei... kaikki on ihan urheilijoita, mitä ihmettä mä täällä teen. Meitä taisi olla kolmisenkymmentä juoksijaa, vettä satoi ja otsalamput vilkkuivat pimeässä syysillassa. Letka eteni rauhalliseen tahtiin  mutta siitä huolimatta meinasin läkähtyä ylämäkeen. Kaikki otettiin kuitenkin hyvin huomioon , yhdessä siellä mentiin ja letka pidettiin kasassa. Oli kivaa jutella siinä samalla juostessa ja tuntea yhteenkuuluvuutta, olin ihan haltioissani.  Oli niin kivaa juosta porukalla ja voi miten kivoja ihmisiä sain tavata. 

Se oli ensimmäinen yhteislenkkini mihin osallistuin, muistan vieläkin startin fiiliksen ja mitä siellä puheltiin. Samalla pääsin kynnyksen yli ja uskalsin osallistua toistekin. Tätä seurasi jakso jolloin kävin aika paljokin yhteislenkeillä, Kytäjä Trailin järjestämällä, jonkun juoksijan omalla ja Järvenpään Ladun lenkeillä.

 Siinä vaiheessa kun aloin harjoitella Polarin ohjelmalla yhteislenkkeily vähän jäi mutta tänä päivänä harjoitusohjelmaan on laadittu keskiviikkoinen yhteislenkki, on kivaa kerääntyä porukalla juttelemaan  Tapiksen parkkipaikalle ennen lähtöä vaikkei kaikki samaan tahtiin juoksisikaan. 

     Yhdessä tekeminen innosti jatkossakin ja oli kivaa osallistua erilaisiin juoksuihin ja tapahtumiin. Oli kivaa huomata miten yhdessä oli kivaa seurata vaikka marraskuun harmaita päiviä. Marrasputki haaste sai minut mukaansa ja imaisi Putkulaan aikamoisella voimalla. Tiedän että Marrasputkesta ollaan montaa mieltä ja ainakin silloin kun omaa harjoittelua katsotaan palautumisen näkökulmasta. Joka tapauksessa mun mielestä se oli ihan huippua, haaste sai juoksemaan myrskytuulesta kaatosateeseen ja nauttimaan kirpeästä kuutamoillasta. Päivän kohokohta oli seurata muiden juoksuja, kuka, missä ja koska, kuinka paljon. Kaikki tämä innosti jatkamaan ja oli mukavaa tutustua ihmisiin postauksissa ja myöhemmin tavata livenä kisapaikalla tai jossain tapahtumassa. 

      Ystäväni yllätti minut ja tällaiset kivat muistot jäi kahdesta perättäisinä vuosina juoksemistani Marrasputkista. Itse kokemukset niistä elävät muistoissani ja voin melkein tuntea ne viimeiset kilometrit kun oli pakko saada tasakymmeniä kasaan. 2017 mittariin kertyi 250,3 km ja seuraavana vuonna 2018 oli pakko vähän kiristää tasasataseen, 300,3 km.  Voi että se oli kivaa ja marraskuut sen kuin hurahti hetkessä ja kohta oltiinkin vuoden harmaimman päivän jälkeen jo joulukuussa.

    

           Oli kivaa kuulua johonkin. Juoksin koopeekoo paita päällä Itsenäisyyspäivän juoksuissa, hiihdin Tahkolla ja juhlin joulua. Espanjassa juoksin aallonmurtajalla ja sain iloista kannustusta, aurinko hohti oranssilla paidalla ja minä nautin  pintakaasulla.

      Ilman tätä facebook ryhmää, Kestävyyttä Pintakaasulla 24/7 en olisi tällainen juoksija mitä tällä hetkellä olen. Se että löysin tämän ryhmän mahdollisti minulle monia uusia juttuja joita en olisi itsekseni edes ehkä osannut ajatella. Innostuin harjoittelusta, halusin tavoitella enemmän. Opin tuntemaan ihmisiä enkä ollut enää yksinäinen juoksija. Sain juoksukavereita joista tuli minulle hyviä ystäviä ja aloin myös pohtimaan omaa juoksemista. Juokseminen on hyvin paljon enemmän kuin juoksemista, se on tunnetila joka on monen tekijän summa, juoksemisessa on hyvä olla.

      Kiitos Kestävyyttä Pintakaasulla 24/7, ilman sinua en olisi löytänyt näitä ihmisiä joita minulla  tavoitettavissani nyt on. Ilman sinua en olisi kokenut hullaannuttavia juoksuhetkiä ja saanut nauttia kivoista tapahtumista, ilman sinua en ehkä koskaan olisi juossut yhteislenkkiä.  

Koopeekoo toi myös yhteen  meidät viisi innokasta kaasuttelijaa  jotka uskoivat samaan ja  lähtivät perustamaan juoksuseuraa kolme vuotta sitten, marrasputken aikaan harmaassa illassa. 

Harmaa ilta sai valoa ja kaikkialla ilmassa oli yhtä juoksua.  Silloin syntyi Hyvinkään Juoksijat.

      

                   📷 kemir

                      Minun suhteeni juoksuun syveni, aloin harjoitella tavoitteellisemmin, intoni kasvoi ja  

halusin päästä katsomaan mihin Mummelin rahkeet riittäisi, voisinko olla Juoksija.

            ......  Lennä lennä Kesäkerttu......  pintakaasulla harmaasta illasta valoon.....  🐞