Vantaan Maraton... Puolikkaan PB....🐞

Vantaan Maraton on ihan mun lempi kisoja. Sinne on kiva palata ja hyvin usein syksy on siellä parhaimmillaan. Keltaiset lehdet koristavat kisa reittiä eikä haittaa vaikka ilmassa olisi tihkuvaa sadetta, sinne on juoksijan hyvä palata. Se että Tikkurila on lapsuuden ja nuoruuden kotikylä, nostaa  reitillä juostessa joka vuosi erilaisia muistoja. Uimahallilla käytiin liikkatunnilla, squashia pelattiin jäähallin yläkerrassa, Hiekkaharjussa olin  Raatikon tanssitunneilla, Kari teki käkkärikäännöksen ja haki mut koulusta.

Vantaan Maratonilla on mun mielestä  aina niin waun kiva fiilis, järjestelyt sellaiset että juoksijan on helppo vaan nauttia juoksemisesta. Viimeisiä syksyn kisoja ennen kuin talvi hiljaa hiipii hiljentäen kisakalenterit ja ehkä peittää maan valkeaan peittoon, hetkeksi.

Kolistelin kisa muistoni ja totesin etten ole missään muualla juossut niin montaa kertaa kuin Vantaan Maratonilla ja jos kaikki hyvin menee niin juoksen siellä ensi vuonnakin. Yhteensä Vantaan kilsoja on nyt 158,2 km.

Tänä vuonna jännäilin mahdanko olla starttiviivalla mutta siellä kuitenkin olin. Takapakit oli voitettu, matka vaihdettu 1/4 maratonista puolimaratoniin ja aika waun täpönä valmistelin lähtöäni, ilmassa oli ärsyttävä jännitys sillä taas kilpailin kanssani. Kuinka käy, oletko valmis asettumaan kanssani viivalle, juoksetko edessäni vai katseletko selkääni. Yritätkö ottaa kiinni, mitä jos et saavutakaan. 

Kisapäivänä ajelin jo hyvissä ajoin Vantaalle. Musta on kivaa hengailla paikan päällä ja haistella ja katsella tunnelmaa. Oli kivaa katsoa auton ikkunasta kun Maratoonarit juoksivat jo omaa taivaltaan, pieni kutkutus käväisi vatsassa ja ajattelin että voi miten aah täällä taas. Juoksemaan koti kylän katuja, asuukohan Kari täällä enää ollenkaan.

📷Tuomo Seppänen

Nousin raput urheilutalolle ja näin juoksijaystäväni jonka olin tavannut muutama vuosi sitten ensimmäisen kerran, ei tuntunut että aikaa olisi kulunut paljonkin. Hetki oli yhtä tärkeä kuin silloinkin. Hetken juttelu päättyy vaikka olisin toivonut sen jatkuvan huomennakin. 

Kävin hakemassa juoksunumeroni  kisa- toimistosta ja vein kassin autooni. Tuttuja tuli vastaan ja kuulumiset siinä vaihdettiin, Hyvinkään Juoksijat tunnistin jo kaukaa, Einolle tsempit toivotin. Tuomolle kerroin miten taas ärsytti, varmaan jännitti, saanko kasaan hyvän juoksun vai joudunko toteamaan pettymykseni. 

Tein lämmittelyssä pienet hyppelyt ja  lyhyen verkkajuoksun.Yleensä verkkaan lämpimikseni pari kilsaa kisan alle. Muistan joskus miten ensimmäisillä maratoneillani ihmettelin juoksijoita kiertämässä pientä rinkiä, en tajunnut lainkaan miksi? Nyt sen ymmärrän. Itse kisaan lähtö helpottuu kun on lämmitellyt ja herätellyt kroppaa tulevaan, joutunut pidättelemään malttamatonta. 

Verkka sujui ihan mainiosti, juoksu tuntui rennolta ja  sekaan tein muutamat pulssia nostavat kiihdytykset. Kiihdytyksissä huomasin miten hyvin Hokan Carbonx2 rullasi. Vähän jännitti kun lähdin kisaan melko uusilla kengillä, toki olin ennättänyt ne sisään ajaa. Sain ystäväni  pienen kuvion ja tarjouksen kautta ostettua itselleni kahdet Hokat yhden hintaan, Rinconit ja Carbonit. Hyvä uusi tuttavuus. 

Verkan jälkeen jätin kaiken ylimääräisen  kassiin, kiinnitin vain kisa numeron beltiin ja otin auton avaimet mukaan. Nyt jännitti. Lähtöpaikalla pienet jamit musan tahtiin, malttamaton odotus ja lopulta paukusta matkaan.

Haaveissani tavoite lähelle kahta tuntia, tiesin etten pääse alle, mutta lähelle kahta ja voikun vuoden 2004 enkka paukkuisi. Se tarkoittaisi alle 2:11.

Lähdin seuraamaan kahden tunnin jäniksiä ja juoksin joukon mukana, askel oli kimmoisa, jalat rytmittyi hyvin ja kroppa oli hyvin mukana vauhdissa, sykkeet siihen juuri sopivat. 

Olin ajatellut että jokaisessa huollossa kulautan vähän urheilujuomaa, ei muuta ja niin tein koko kisan ajan. Olin omissa treeneissäni siirtynyt enemmän urheilujuoman käyttöön. Aiemmin join vettä ja otin geelit pitkillä lenkeillä mutta jotenkin tuntui että säännöllinen urheilujuoman käyttö oli parempi ja tuntui kuin olisi  freesimpi juostessa. 

Puolimaratoni juostiin kahtena 10.5 km kierroksena. Mä tykkään saman ringin kiertämisestä useaan kertaan, siinä on jotenkin helpompi säädellä ja suunnitella vauhdin jakoa. Niin nytkin suunnittelin ja melko hyvin kaikki meni kuten ajattelin.

Ensimmäinen kierros oli kauttaaltaan hyvää ponnekasta juoksua, olin häpi siitä että olin kehittynyt vauhdin pidossa hyvinkin sen jälkeen kun aloitimme yhteistyön Pasi Päällysahon kanssa. Oikeastaan varsinaisen vauhtikestävyys harjoittelun olen aloittanut vasta hänen ohjauksessaan vaikka vuosia olen juossutkin. En ymmärtänyt  ennen vauhtikestävyys harjoittelusta yhtään mitään. Nyt ymmärrän. Ja se on jopa yksi lempi treenini.

Tiesin että vauhti hidastuu toisella kiekalla mutta silti olin polleena, voi olla että pääsen lähemmäs kahta tuntia. Ainakin paremmin kuin kaksi vuotta sitten. Tuolloin puolimaratoniin kului 2:17:48 samalla reitillä. 

Vauhti säilyi melko hyvin jonnekin 13-15 km välille ja sitten jalkoja jäykisti. Ne eivät pysyneet enää niin hyvässä terävässä rytmissä kuin aikaisemmin. Olin ajatellut että ensimmäinen kierros hyvää vauhtia ja toinen niin kuin vain voi ja onnistuu. En säästele, jos on höllättävä niin höllään ja heti kiristän kun vain voin.

Seitsemäntoista kilsan kohdilla jalka painoi, pienessä loivassa nousussa hidastui mutta heti laskussa yritin kiihdyttää. Katselin kilometreja ja laskeskelin. Loppu tuntui pitkältä vaikka lyhyt oli kuitenkin. 

Puolimaratoni on 21.1 km ja mielestäni 20 km on lyhyt lenkki, kisassa olin vähän eri mieltä. No kyllä mä nautin vaikka hapotti, muuten kaikki oli hyvin. 

Huollossa olisin voinut olla vähän ripeämpi, mitä pidempään siinä hörppäilin sitä herkemmin se rikkoi hyvän rytmityksen. Vei taas hetken että juoksu rullasi. 

Vuodesta toiseen olen ollut aina niin tyytyväinen Vantaan Maratonin hyvään huoltoon ja kannustukseen reitin varrella. Vaikka itse en siinä tosissaan vetäessäni niin niihin kannustuksiin vastailekaan, antavat ne ihan äärettömästi voimaa jatkaa, ja tekee tapahtumaan niin kivan fiiliksen ja tunnelman. Me tehdään juoksua ja koko tapahtumaan yhdessä. 

Enää viimeinen rutistus, pari kilometriä maaliin. Vaikka vauhtini oli hidastunut niin siitä huolimatta sain aina välillä kiihdytettyä ja viimeinen kilometri oli se viimeinen rutistus. Katselin kelloa ja kiristin. Ihme tahto saa jatkamaan vaikka hapottaa ja tuntuu ettei  jalka varmaan nouse enää ollenkaan.

Kaksisataa metriä maaliin, tiesin että juoksen parhaan puolimaratonini. Loppuaika menee alle 2:10. No kiristetään sitten sekunttikin ja lähden loppukiriin. 

Maali viiva ylittyy. Huokaan ja hymyilen. Mä rikoin vanhan enkkani. 

Mikä siinä sitten on niin tärkeää, juosta kovempaa, saavutta parempi aika. 

Mä voitin sut, juoksin edessäsi, yritit ohittaa, en päästänyt, en halunnut hävitä sinulle, keskustelin kanssani. Tänään minä juoksin, niin, minä elin. Kerran minulle oli saavutus kun sairauden jälkeen nousin sängyn reunalle istumaan, jaksoin olla siinä hetken ja kaaduin petiin takaisin, lukemaan, kävelemään pikku hiljaa uudelleen aloitin. 

Juostessani puolimaratonin          elinvoimani sen hetkisen itselleni todistin.

21.1 km  2:08:46    PB

Kiitos taas Juoksuvalmentaja Pasi Päällysaholle joka on saanut mut juoksemaan. Hänen ohjauksellaan  olen tänään  paremmassa kunnossa kuin kaksi vuotta sitten ja jopa paremmassa kuin  17 vuotta sitten. Enkä tarkoita sillä pelkkää juoksukuntoa vaan muutenkin. Siksi  voin mielestäni riemuita juoksun saavutuksista, nauttia niistä hetkistä, todeta elinvoimaisuuden. Tuntea sen fiiliksen kun askel irtoaa maasta, olen hetken  ilmassa ja tämä toistuu aina uudestaan ja uudestaan, kilometrien ja kilometrien ajan. Into ja tahto saa jatkamaan, mikään muu ei anna minulle sellaista  fiilistä minkä juoksu antaa. En osaa sitä varmasti koskaan oikein muille kertoa mutta voin sanoa että sitä kaipaa ja odottaa eikä koskaan  haluasi luopua, toivoo että saa nauttia siitä vielä vuosia ja vuosia, juoksu on tunne joka vie hetkeen jonne haluaa aina uudestaan ja uudestaan.

Juostessa kilpailen kanssani ja haluan   nähdä häviänkö vai voitanko itseni. 

Rakkaudella ja rakkaudesta juoksuun.

.... Lennä lennä Kesäkerttu.... rakkaudella juoksuun ....🐞