TÀmÀn hetkinen maailman meno on pakottanut minut keskittymÀÀn
kaikkeen arkiseen ja muistuttaa siitÀ miten tÀrkeÀÀ on osata nauttia hetkestÀ. On vain löydettÀvÀ positiivisia asioita ja uskottava tulevaisuuteen. Huomisesta en voi koskaan tietÀÀ ja siksi elÀn vain tÀssÀ pÀivÀssÀ. Se ettÀ teen pitkÀn tÀhtÀimen suunnitelmia mahdollistaa minulle tÀmÀn hetken elÀmisen janon. En ummista silmiÀni maailman julmuudelta, se surettaa minua mutta pistÀÀ kuitenkin katsomaan nousevaan aurinkoon uskomalla tÀmÀn pÀivÀn ainutlaatuisuuteen.
Juoksuharjoittelu on jatkunut kohti kevÀttÀ ja kevÀt etenee omaa vauhtiaan. VÀlillÀ tunnen kuinka aurinko lÀmmittÀÀ jo pakkasenkin lÀpi, toisinaan joudun myrskytuulen alla huomaamaan miten pieni ja vaatimaton olemukseni heiluu tuuleen ja yrittÀÀ hakea sen eilisen auringon lÀmmön. LisÀÀn askelta toisen perÀÀn ja kuvittelen hetkeÀ kun kierrÀn taas radalla.
Olen yrittÀnyt pysyÀ arjen junassa. Juna on tuonut uutta, kuljettanut rahtina myös vanhaa, vÀhÀn sairautta, enemmÀn työtÀ ja Taikarinteen Naavaa. Naavan on tuonut ihanaa iloa ja hieman uutta rutiinia pÀivÀÀn. Aamulla on herÀttÀvÀ aikaisemmin ettÀ ehdin ruokkimaan koirani ja vielÀ lopuksi ennen töihin lÀhtöÀ pyrin aina olemaan sen kanssa ulkona puolisen tuntia aamusta ja sitten ne ulkohetket illallakin. Kolme viikkoa olemme nyt tehneet tuttavuutta toisiimme ja Naavasta on kasvamassa kovaa vauhtia semmoinen juoksijatyttö joka varmasti nauttii nÀhdessÀÀn kun vedÀn juoksukengÀt jalkaan.
Naava |
Omaan harjoitteluuni meinasi tulla taas vÀhÀn takapakkia kun viime syksynÀ satuttamani jalkaterÀ alkoi vaivaamaan ja hermopinne muistutteli taas siitÀ miten tyytyvÀinen pitÀÀ olla silloin kun voi juosta niin ettei mihinkÀÀn satu. Onneksi herÀsin tuohon vaivaan heti kun ensimmÀinen vihlaisu jÀÀkoppuralla juostessani tuntui. Kevensin ja pyrin heti hakemaan pehmeÀmpÀÀ alustaa ja jÀtin nastalenkkarit pois. Juoksin hiljaa lumella tavallisilla juoksukengillÀ. Yöksi laiton varpaiden vÀliin silikonierottajat ja aloitin jalkaterÀjumpat.... taas.
Harmi vain ettÀ juoksu alusta on ollut tÀnÀ talvena varmasti huonoin mitÀ oikeastaan vuosiin muistan ja olen kiihkeÀsti odottanut ettÀ lumi ja jÀÀ sulaisi paljastaen kevyenliikenteen vÀylÀt vapaaksi juoksuharjoittelulleni. No vÀlillÀ sulaa ja taas jÀÀtyy mutta uskon kuitenkin ettÀ jÀÀkoppuran loppusuoralla aletaan onneksi olemaan. Kellokin kÀÀntyy ensi yönÀ, illat muuttuvat valoisiksi ja tuon kesÀn lÀhemmÀs kuin eilen.
JÀlleen olen tyytyvÀinen siitÀ ettÀ reilu vuosi sitten tyhjensin romuvaraston ja tein sinne kuntosalin ja hankin juoksumaton. Kovin paljoa en matolla ole vuoden aikana juossut mutta tÀnÀ talvena kyllÀ eniten. Olen tehnyt harjoituksen kuin harjoituksen matolla. Lyhyet kevyt lenkit, vetotreenit ja myös reilun parin tunnin pitkÀt harjoitukset. PisimmÀt juoksuni ovat olleet 25 km mittaisia .
Itse tosiaan aina ajattelin ettÀ mattojuoksu on tylsintÀ mitÀ voi olla enkÀ tosiaan olisi koskaan uskonut miten siitÀ voi joskus jopa innostuakin. EnsinnÀkin musta on ihanaa kun talvella ei tarvitse pukea paljoa vaatetta ja saa juosta ilman nastoja. TÀllÀ hetkellÀ juoksen matolla melkein kaikki treenit paitsi juoksukoulun harjoitukset tietysti. Odotan sellaisia juoksukelejÀ ja alustaa ettÀ voin juosta normijuoksukengillÀ ilman nastoja, joissa on vaimennusta riittÀvÀsti. Hermopinne ei vaivaa lainkaan kun juoksen matolla hyvin vaimennetuilla juoksukengillÀ. Ja onkin ihanaa kun on voinut tehdÀ treenit ihan normaalisti eikÀ ole tarvinnut tyytyÀ korvaaviin lajeihin.
Ennen kuin aloitin mattojuoksemisen mietin aina miten saan aikani kulumaan. Ja muuten yksi asia on aika tÀrkeÀ. Ainakin itse huomasin ettÀ se miten juoksumatto huoneessa on sijoitettu vaikuttaa siihen miten juoksu kulkee. Silloin kun sain mattoni, asetin sen menosuunta seinÀÀ vasten koska edessÀ oli hylly mihin laiton juomapulloni ja kaikki muut hÀrpÀkkeet. Kaikki olivat kÀden ulottuvilla mutta jotenkin vain tuntui ettei juoksu etene kunnes lopulta tajusin sijoittaa sen niin ettÀ edessÀ oli reilusti avointa tilaa. Juoksu oli paljon ilmavampaa ja tuntui kuinka matka etenee, hassua mutta niin se vain oli.
Nyt ennen treeniÀ mietin millÀ varusteilla juoksen ja vaihtelen kenkiÀkin. Juotavaa pitÀÀ olla lÀhettyvillÀ sillÀ sisÀjuoksussa tulee kuuma kun ilmavirtaus puuttuu. Lyhyille n. tunnin treeneihin otan vain vettÀ mutta sitten kun mennÀÀn jo yli puolen toista tunnin yhtÀjaksoista juoksua on mukana myös urheilujuoma, vÀlillÀ geeliÀkin. Olen juossut niin paljon pitkiÀ lenkkejÀ juomat ja geelit juoksuliivissÀ mukana ettÀ on vÀlillÀ ihanaa vain nautiskella kevyestÀ menosta kevyissÀ vaatteissa ja naukkailla matkaevÀÀt hyllyltÀ. PitkÀÀ harjoitusta juostessani mietin miten juomani ja geelini otan jotta saman voisin sitten toistaa kisoissakin. YleensÀ juon 20 minuutin vÀlein ja geelit otan n. viiden kilometrin vÀlein. Maratonilla tÀmÀ toimii, ultralla geeli vÀli on hieman lyhyempi.
Ajankuluksi kuuntelen erilaista rytmikÀstÀ musiikkia, luen lyhyitÀ pÀtkiÀ tai katselen elokuvaa ja tv-sarjoja. Vetotreenit ovat usein niin hektisiÀ ettei silloin seurailla muuta kun vetojen ja palautusten pituutta, vauhtia ja sykettÀkin. Silloin musat soi tÀysillÀ ja antaa potkua askeleeseen. PitkÀllÀ rauhalliselle juoksulla saatan lukea, kuunnella musiikkia ja katsella tv-sarjoja. TÀllÀ hetkellÀ seuraan Myrskyluoto-sarjaa Yle-Areenalta. Reilu kuukausi sitten luin tuon teoksen kaikki viisi osaa ja nyt jÀlkikÀteen on kiva katsella sitÀ tv-sarjana ja miettiÀ miten hyvin se pysyy Anni Blomqvistin kirjan tapahtumissa ja hyvinhÀn se on ainakin tÀhÀn asti pysynyt, tosin lyhennettynÀ versiona mutta kun kirjan on lukenut niin nÀin se on ihan kiva seurailla. Ja oikeesti, aika kuluu kuin siivillÀ siinÀ juostessa.
Mattojuoksussa haen aina tietyn tuntuman juoksuvauhteihin. Kello ei mittaa vauhtia ja matkaa niin kuin ulkona ja yleensÀ itse maton nÀyttÀmÀt kilometrit ovat lÀhempÀnÀ totuutta kuin kellon. PitkillÀ lenkeillÀ arvioin oman tuntemuksen juoksun aikana sekÀ kulutetun ajan ja nÀin saan jonkinlaisen kuvan matkavauhdista. TylsinÀ hetkinÀ teen myös vauhdin vaihtelua, vÀhÀn niin kuin maastossakin. VÀlillÀ mennÀÀn hitaasti mÀkeÀ ylös ja sitten taas nopeammin alas. YhtÀjaksoinen tasainen vÀÀntö taas auttaa minua tottumaan tuleviin ratajuoksuihin mikÀ on sitÀ tasaista vÀÀntöÀ. SisÀllÀ vÀÀnnetÀÀn vielÀ vÀhÀn enemmÀn kuin ulkona. NÀin minÀ koen. Mattojuoksun treeni pÀÀttyy silloin kun kello nÀyttÀÀ harjoitusohjelman mukaiset kilometrit vaikka eroa maton kilometreihin olisikin. YleensÀ matto nÀyttÀÀ matkaa hieman enemmÀn.
Taikarinteen Naava |
Kommentit