Maantiekymppi Hämeenlinnassa ... 🐞

 

                       Hämeenlinnan Kaupunkimaraton 2023 juostiin viime lauantaina. Matkoina olivat maraton, puolimaraton ja kymppi. Itse osallistuin tapahtumassa maantiekympille. Hämeenlinnan Tarmon järjestämässä tapahtumassa juoksin kolmatta kertaa, tosin edellisestä olikin vierähtänyt jo 13 vuotta. Joka tapauksessa muistossa oli se että Hämeenlinnassa on ollut aina kiva  juosta vaikka aiemmat  matkat olinkin  taivaltanut  helteessä.   Tällä kertaa ei juostu helteessä enkä muista että olisin koskaan tehnyt kaatosateessa  alkuveryttelyä ennen kisan alkua. Myönnän että hieman piti itseä tuupata mutta tällä kertaa se kannatti. 

                                                                                                              

                                                                                                                                       Saavuin kisapaikalle Kaurialan urheilukentälle jo hyvissä ajoin ja kiireettömästi lähdin noutamaan numeroani kilpailutoimistosta.  Ei ihan Aku Ankan auton rekisterinumero mutta hyvän tuulen tuo aikaan sai. (Mazda 323, oli muuten aikoinaan mun eka auto).     Vettä sateli hiljalleen ja aika harmaalta näytti, juoksijoita ei vielä paikalla ollut montaakaan ja ajattelin että käväisen autolla ja katson varusteet kuntoon. 

Autolle päästyäni huomasin miten vesi sade yltyi ja päätin jäädä odottamaan sateen laantumista. Ennen kisaa on aina niin kivaa tavata tuttuja ja jutella kaikkia juoksujuttuja mutta nyt tällä kertaa  autossa oli kivempi. 

    Sade ei näyttänyt laantuvan ja möngersin autossa sadevaatteet ylleni ja päätin odottaa vielä hetken. Olin suunnitellut tekeväni veryttelyn niin että saisin sen päätökseen noin puoli tuntia ennen starttia. Vesisade sen kuin yltyi ja mietin vaihtoehtoja. Jätänkö verkan tekemättä, jätänkö koko kisan väliin vai jatkanko suunnitelman mukaan. 

                  Ei auttanut muu kuin kömpiä autosta ulos ja lähteä verkalle. Vettä tuli kaatamalla ja nostin hupun lipan päälle. Vastaan tuli muitakin lajille uskollisia ja sama keli oli heilläkin. Hymyssä suin pienet nyökkäykset, sanoja ei tarvittu. 

Alkuun hölköttelin noin kilometrin ja tänä aikana sain kengät aivan läpimäriksi. Vesi hölskyi ja aloitin pienet koordinaatio setit sekä lyhyet venyttelyt. Jatkoin kevyellä hölkällä ja loppuun pari reippaampaa vetoa. 

Kroppa tuntui hyvältä ja mietin taas mielettömyyttä lajiani kohtaan. Sadepuku piti kuivana vaikka kengät litisivätkin vettä. Mukana oli vaihtosukat ja kengätkin mutta ajattelin että pyh, nyt en enää vaihtele mitään, kastuu ne uudet kuivat kuitenkin. Riisuin sadepuvun pois ja vedin kertakäyttösadetakin juoksuasun päälle loppuajaksi. Osa juoksijoista istui kentän katoksen alla ja osa vielä verkkaili alueella. Oli taas niin kiva juoksutunnelma. Kertakäyttötakki piti lämpimänä ja olin koko ajan pienessä liikkeessä. 

             Startissa myttäsin kertakäyttötakin nyrkin kokoiseksi ja heitin toimitsijoille. Juoksu oli ilmavaa ja tossu lätisi. Ihmeen jännä kutkutus vallitsi ja olisin jo halunnut nähdä lopputuloksen. Matkaa oli kuitenkin vielä kymmenen kilometriä ja toivoin pientä parannusta edelliseen maantiekympin loppuaikaani. Voi olla ettei parannusta edes tule mutta jos edes lähelle enkkaani. 

             Suunnitelma oli juosta hyvin paljon tuntumalla. Kelloa on ihan turha kytätä koko ajan  kun ei se pidä kuitenkaan paikkaansa. Tiedän miltä tuntuu juosta 6 min/km, 5.30 min/km, 5 min /km ja kaikkea näiden välistä, uskoin sen auttavan matkan kulussa. Nähtäväksi jäi mihin Mummelin rahkeet riittää. 

         Ensimmäinen viisi kilometriä mentiin itselleni ennätys vauhtia. Ja vitosella tuli myös kellon mukaan PB alittamalla 27 min, no mutta näitähän epävirallisia ei arkistoida.   Kuulin takana juoksevien miesten keskustelun ja välillä olisin toivonut että olisi ollut musat korvilla enkä olisi kuullut mitään kilometri vauhdeista. Tuntuma oli kuitenkin hyvä ja uskon että jälleen kerran voimaharjoittelulla oli suuri merkitys vauhdin ylläpitoon. Kun matkaa oli maaliin 4 kilometriä, sanoin itselleni että nyt pitää vain keskittyä, älä lähde hätiköimään. Vanajan rannassa kulkevalla kauniilla sora osuudella vauhti tippui ja mietin kuinkahan pitkää soraa riittäisikään, no ei ainakaan maaliin saakka. 

        Tiesin kuljetun matkan enkä halunnut katsoa kelloon, en halunnut tietää mitä lopputulosta tavoittelisin. Sieltä tulee se mikä tulee, nyt vain poljetaan. Päästyäni takaisin asfaltille ja viimeiselle kahdelle kilometrille ajattelin koittaa vieläkö riittää voimia vauhdin nostoon ja sainkin paremmat keskivauhdit mitä soralla oli. Pullerin kentän vieressä  olevan pienen mäen kohdalla lantio alkoi tippumaan. Ja kun korjasin asennon ja nostin katseen ylös, jaksoin mäen päälle huomattavasti paremmin. Jo kuului maalialueen tunnelmaan. 

              Oli aika wau fiilis kun kaarsin radalle vaikka aika lailla hapottikin ja työntäjät huusi hiphurraa. Salaa toivoin että olisin lähellä viime syksyn parasta aikaani 55.32 ja kun loppukirin otan niin silloin on kaikki tehty mitä vain voin. Viimeinen sata metriä tuntui pitkältä, kuuluttajankin kertoo loppukiristäni. Maaliviiva ylittyy, olin juossut parhaan maantiekymppini aikaan 54.33. Se oli paljon paljon parempi aika  mihin olisin koskaan voinut kuvitellakaan pääseväni. 

Hämeenlinnan Tarmon 120 v Juhlajuoksu oli myös  minun Juhlajuoksuni. 

Ennen tavoitteellisen harjoittelun alkua v 2019 kymppi kulki aikaan 1.12. Nyt 18 minuuttia paremmin. Olen todistanut itselleni taas että Mummeli iässä aloitettu vauhtikestävyys harjoittelu tuottaa tulosta. Tosin minä teen vain läksyt ja Juoksuvalmentaja Pasi Päällysaho suunnittelee ne. 

 Tämä oli kuitenkin palkinto jota olin kaivannut jo monta vuotta  ennen kuin aloitin tavoitteellisen harjoittelun. 

📷Joku ihana kisayleisöstä

Kesäkerttu Juoksijaksi on juoksija joka nauttii harjoittelusta, kisajännityksestä ja siitä ihanasta fiiliksestä mitä näissä juoksutapahtumissa on. Nautin myös saamastani kokemuksesta joka on opettanut minulle paljon. Kuuntelen itseäni enkä kuvittele liikoja. 

Askel kerrallaan ... sitä oli Hämeenlinnan maantiekymppi ...alku verkan kaatosateesta maalialueen happirikkaaseen pieneen tihkuun... juoksun nautintoa hyvin järjestetyssä tapahtumassa. Kiitos Hämeenlinnan Tarmolle ja onnittelut Juhlavuodesta sekä valtavat kiitokset kaikille talkoolaisille jotka mahdollistivat Juoksijan Päivän. 

....Lennä lennä Kesäkerttu... lennä maantiekympin juuresta loppukesän harjoitteluun ...todeten...Olen Juoksija ... 🐞