Maratonin paikko Vantaalla...🐞

                Olen melko jyrkästi joskus sanonut etten lähde etsimään korvaavaa kilpailua mikäli jo suunnitellun osalta jonkin menee pieleen vaan jatkan suunnitelmissa kohti seuraavaa. Joudun kuitenkin nielemään sanani, enkä tule enää koskaan näin sanomaan. Itselleni oli tosi tärkeä asia että päätettiin lähteä paikkaamaan  Varsovan maratonilla reitiltä harhautuminen ja paikko onnistui ajankohdallisesti mukavan lähelle 12.10.2024 Vantaan Maratonille.  Harjoitusohjelmassa pidettiin juoksuvire yllä.  Kaksi viikkoa  jouduin odottamaan uutta starttia. Henkisesti oli paineita kerätä itsensä uudelleen, alkaa valmistautumaan kisaan, niin tankkauksineen kuin keventelyineenkin. Pidin tärkeänä sitä että pääsen testaamaan maraton kuntoni kaiken harjoittelun ja alimatkakisojen jälkeen, olin valmis jopa omatoimimaratonille. 

📷@markon.run

    Kahden viikon odottelu laski mielialan ja innon myös harjoittelulle, oli välillä aikamoista pakkopullaa laittaa lenkkarit jalkaan. Siitä huolimatta yritin tehdä harjoituksen vieläkin pikkutarkemmin mitä koskaan olen tehnyt. Epävarmuus nosti päätään, totesin itselleni... nyt mä vielä sairastun varmaan koronaankin... Ruokahalu oli tipotiessään, taisin elää melkein enemmän herkuilla kuin kunnon ruolla. Maraton aamun herätys huonosti nukutun yön jälkeen ei nostattanut intoa kilpailuun yhtään. Ajattelin että aamupalan jälkeen teen päätöksen, lähdenkö matkaan  lainkaan. 

📷Minä. Aamu Vantaalla

Yhtäkkiä puhkuinkin intoa ja huomasin olevani Vantaalla. Ei muuta kuin hakemaan kisanumeroa narulta ja nauttimaan Juoksijan Juhlapäivää. Valmentajan sanat pelasti aamussa ja itsevarmuus antoi lätyt epävarmuudelle vaikkei vire ollutkaan muuta kuin ehkä tyydyttävä. 

      Paikalla oli juoksuystäviä ja sometuttuja joista toisia tapasin ensimmäistä kertaa livenä. Oli kivaa vaihtaa kuulumisia ja jutella kaikkien kanssa. Tuli ihan kiire verkalle kun olisi vain voinut viettää aikaa tuttujen kanssa. Onneksi muutkin olivat lähdössä juoksemaan. Veryttely kertoi juuri sen mitä ajattelinkin. Ei mitään erityisen ilmavaa mutta ihan perus hyvää kuitenkin. 

📷Vantaan Maraton 

               Vantaan Maraton juostaan neljänä kierroksena. Olin tehnyt juoksulle suunnitelman. Kaikki ei ihan mennyt nappiin mutta tehtiin se mihin pystyttiin. Ensimmäinen kierros rauhassa, toinen ja kolmas vahvemmin, viimeinen oli aika surkea esitys. Vesisade alkoi ensimmäisellä kierroksella ja sitä jatkui melko pitkään, välillä tihutti mutta kyllä vettä  kovaakin tuli. Onneksi oli aurinkolippa ja sain pidettyä piilolinssit auki. Kahdeksantoista kilometrin kohdissa harmitti heittää minuutti viiskyt sekkaa  wc-hen, mutta minkäs teet. Ja vaikka kuinka yrittää selvitä sekunneissa, ei sateen kastelemat vaatteet tahdo asettua ylle takaisin ei sitten millään. 

Pidetään pää kylmänä, niinhän me sovittiin. 

          Energian suhteen toteutin tällä kertaa tunnin taktiikkaa. Ensimmäinen annos hieman ennen starttia ja siitä sitten aina tunnin välein. Lisäksi urheilujuomaa ja vettä vuorotellen jokaisessa huollossa. Vaikka tämä oli jo minun 11. maraton, on kuitenkin aina vähän arvoitus miten kisan aikainen tankkaus sujuu. Kolmenkympin seinää en ole kokenut kovinkaan montaa kertaa mutta tällä kertaa sanoin itselleni, nyt ollaan sitten siinä paljon puhutussa. Tuli huono olo ja jalka alkoi painaa. Energia alkoi ällöttämään ja otin suolakiteitä huulen alle sulamaan. Olo helpottui ja juoksu keveni, 34 km:n jälkeen rullaili hetken paremmin. Lopussa potkun voima hiipui, reisi kramppasi, juoksukävelin  ja nousuun hidastin. Jalka ei työntänyt sitten millään. Yritä pysyä edes verkkavauhdissa, enkka tulee silläkin, älä kävele. 

📷@markon.run    Kolme askelta jäljellä

Tällä kertaa en ylittänyt maaliviivaa hymyt naamalla hihkuen. En tiedä itkinkö ennätys ajan ilosta vai tuskaisesta kivusta, kun reisiä kramppasi. Huikea hetki  kuitenkin.             

Olin puristanut ulos kaiken sen odotuksen, puristanut itsestäni irti sen mitä varten oli harjoiteltu. Olin puristanut pettymyksen. 

         Pidin itseni pienessä liikkeessä juoksun jälkeen ennen kuin menin hakemaan tavarani kisakeskuksesta. Yritin saada jalat vähän rauhoittumaan ja tankkasin heti hiilihydraattia ja vichyä. Oloa friskasi kivasti. Sisällä palkintojen jako oli alkamassa, ja revin verkkatakin nopeasti repusta. Missä se palkintojen jako oikein on, pallit olivat kadonneet ihmisten taakse enkä lyhyenä ihmisenä saanut katsetta osumaan. Hetken siinä pyörin ja lopulta hymyillen kakkospaikalle. Palkintojen jakaja kysyy että autanko, samassa lähden kankein jaloin nousemaan palkintopallille ja juuri kun olen päässyt  kipuamaan kramppaavat molemmat pohkeet, jalat eivät toimi ja kaadun lattialle. 

(Mä olen aivan varma että olen maailman ainoa urheilija joka on pudonnut palkintopallilta) 

Molemmissa pohkeissa niin valtava kramppi että nilkat ovat tiukasti ojennuksessa. Kipu on aivan jäätävä, yritän hakata jalkoja. Onneksi palkintojen jakaja nopealla otteellaan kääntää jalka tuettuna nilkan fleksioon ja kipu alkaa helpottamaan. Kramppi jatkuu kun tuki irtoaa. Vain vastavoima helpottaa. Tämä tehdään pariin kertaan molemmille jaloille kunnes minut lopulta vedetään seisomaan. Tämä kaikki koko katsomon edessä. Olisin halunnut vajota ihan pikku hiljaa maan rakoon mutta ajattelin  että ylpeänä pää  pystyyn vaan. Palkinnot jaetaan ilman palkintopallia ja krampit helpottaa. 

 Ei ihan ollut elektrolyyttitasapaino kohdillaan, voi olla että kylmä sade teki osansa. Väsymys ja pitkä kesto rasituksessa . Olen katsellut  urheilijoilta  vastaavaa ja miettinyt aina, miten kauan ne krampit kestävät ja onko kipu oikeasti niin ulvottavaa. Kyllä se on. 

📷juoksija

Oltiin edetty etappi etapilta maratonin maaliin. 

Sain vastauksen siihen mitä halusin. Nyt tiesin  maraton kuntoni. 

PB 4.33.26  

Kiitos Pasi Päällysaho 

Nolojen tilanteiden nainen nauttii kaikki ihanat leparit. Suunnittelee vimmalla jo tulevaa. On niin täpinöissään eikä millään malttaisi odottaa taaskaan. On kuitenkin ihana hengähtää ja todeta miten kivaa oli kisata koko vuosi tasaiseen tahtiin. Kiitos toki terveydelle. Vaikka matkaan kuuluu niin nousut kuin laskutkin, naurut ja kiroilutkin, tämä kaikki harjoittelu ja juoksumaailma on tällä hetkellä juuri sitä mitä minä haluan. 

...Lennä lennä Kesäkerttu... lennä maraton huumasta juoksumaailmasi juureen.... 🐞