Pre, intra ja post maraton...🐞

                    Maraton oli  oman juoksuvuoteni kohokohta, päätavoite joka herätti tunnemyrskyn epä- ja itsevarmuuden välillä. Alimatka kisat helpottivat malttamattoman odotusta ja mahdollisti koko ajan oman kunnon testaamisen. Ja mitä lähemmäs maratonia päästiin, tuli pakottava tarve lähteä testaamaan omaa maraton kuntoa. Maraton oli jaettu kolmeen osaan, ennen, aikana ja jälkeen. 

            Muistan ensimmäisen maratonini yhdeksäntoista vuotta sitten. Latasin musiikit ja join urheilujuomaa ja vettä vuorotellen huolloissa. Siinä olivat evääni  42.2 km:n matkalle.  Suhteeni maratoniin kuitenkin muuttui kokemuksen kautta ja tavoitteelliseen harjoitteluun ryhtyminen antoi minulle hyvät eväät koko juoksuun. 

📷Kemir

                  Ennen maratonia, pre vaiheessa,  on jännää tunnustella omaa itseä ja huomata harjoituksen keventyessä että kohta ollaan lähtöviivalla. Harjoittelun keveneminen tuo väljyyttä kalenterissa muulle suunnittelulle. Juostessa huomaa miten kuorma vähenee ja on ihanan irtonaista juosta. Kisa eväät on testattu pitkissä harjoituksissa läpi vuoden kuten myös varusteetkin. On jännää että haluaisi edelleen pysyä siinä kovassa harjoittelussa vaikka tietääkin keventelyn merkityksen. Alkaa järjetön odotus ja toivoo ettei mikään menisi pieleen. 

                     Ennen keskityin juostessa kuuntelemaan musiikkia ja toivoin ettei tarvitse kuunnella samaa listaa moneen kertaan. Katselin edessä olevaa maisemaa, juttelin kanssajuoksijoiden kanssa. En taktikoinut tai suunnitellut menoani maratonin aika mitenkään. Joskus joku sanoi minulle, miten kivaa on varmasti lähteä ulkomaille juoksemaan kun näkee maisemia ja pääsee tutustumaan kaupunkiin samalla. Täytyy sanoa etten muista Köpiksen maisemista muuta kuin startin ja maalin. Niin keskittynyt sitä on vain juoksemiseen. Ehkä jotain kauniita rakennuksia nousee mieleen mutta itse reitti on mieleni arvoitus. 

       Viimeisten vuosien aikana olen jättänyt musiikin pois. Haluan kuulla kilpailun aikaisen mahdollisen infon. Tämä ei pelastanut omaa harhautumistani Varsovan reitillä mutta oli hienoa huomata ja myös kuulla  miten Vantaan Maratonilla harhaan juossut mies huudettiin voimakkaalla äänellä takaisin oikealle reitille. 

   Juoksun aikana, intra vaiheessa keskityn vain  suoritukseen. En halua jutella ja toivon ettei kukaan loukkaannu vaikken matkalla puheeseen vastaisikaan.  Seuraan tulevat huollot ja huolehdin oman tankkaukseni juoksun aikana. Vantaalla testasin hiilihydraatin nauttimista kerran tunnissa. Tämä ei ollut mielestäni hyvä ja jatkossa tulen palaamaan itselleni sopivaan geeli 5 km välein. Kuvittelin että kerran tunnissa nautittu helpottaisi vatsan tuntemuksia mutta olin väärässä. 

📷@kirsinkisavuosi

        Juostessa ajatukset väistämättä palaavat joidenkin tehtyjen harjoitusten tunnetilaan ja ne antavat lopun raastossa yllättävästi voimia ja ainakin yrityksiä siinä vaiheessa kun huomaa kropan painuvan kasaan ja aiemmin hallittu ryhti lysähtää väsymyksessä. Muistin jopa hiihtokisojen kuulutukset kuinka selostaja kertoo urheilijan väsymyksestä. Itse vielä yrittää nousta pystyyn ja kerätä voimat lopun kiriinkin. 

           Onnistuneen Maratonin jälkeinen huuma kestää päiviä. Samalla kuitenkin kummasti alkaa jo kovin miettimään tulevaa. Vaikka ensimmäinen viikko mennään täys levossa on kuin yrittäisi repiä itseä helmasta ja pysäyttää eteen päin ryntäämisen. On jännää miten vaikeaa on pysähtyä ja antaa aikaa palautumiselle. Tämä post vaihe on ehkä kaikkein vaativin. Ei halua luopua ja luulee että kaikki on viety. Tekee mieli jatkaa kisarytmissä mutta tietää ylimenokauden tärkeyden. 

         On oman pohdinnan aika kuluneesta. Alan miettimään kohokohtia ja mikä on ollut parasta. Onko tehty työmäärä ollut sen arvoista. Mitkä ovat ne negatiiviset asiat sillä täytyyhän niitäkin olla. Niitä on kyllä vaikea löytää, ehkä kohokohtieni rinnalla vaikeinta on kuulla sanottavan ... se nyt vaan yrittää olla olevinaan niin urheilijaa... Pysähdyn miettimään tekisinkö jotain toisin, en. 

      Ylimenokaudella on kivaa heittäytyä mukaan hauskuuksiin. Katsella tulevaan ja tehdä salaa mielessä jo seuraavan kauden kisakalenteria.   Ajoittaa influenssarokotus juuri sopivaan kohtaan 

sillä ennen maratonia sitä ei voinut ottaa. Nyt ei haittaa pieni rokotuksen jälkeinen lämpöily ja kahden viikon päästä alkaa suoja olemaan kunnossa. Tarkkaan ajoitettu, sillä tuleva kesäloma odottaa aivan kohta jo nurkilla. 

Maratonin pre, intra ja post on aika jännä kokonaisuus. Näillä kolmella vaiheella tulee jatkossakin olevan merkityksensä. Yksitoista maratonia takana on tuonut kokemusta  mutta kieltämättä se on asettanut myös vaatimuksiakin, koska niin olen halunnut. Onneksi jäi nälkä seuraavaan ja paljon on taas opittu. Toivon etten enää koskaan joudu valmistautumaan tulevalle maratonille kahteen kertaan kahden viikon sisällä. Mutta eniten kuitenkin  toivon että juoksen 42.2 km vielä uudelleen. 

📷Kemir

... ja voi sitä nautintoa kun harjoitusohjelmassa lukee Kevyt 6 km (syke <132) ja täys leparit ovat  päättyneet...

... Lennä lennä Kesäkerttu... lennä täys lepareista Halloween juoksuun viitta hulmuten...🐞