Pyryn ja Lylyn käänteessä...🐞

                         Lämmin ja kaunis syksy jatkui maratoniin saakka ja kun paluu harjoitteluun ajoittui  juuri kellojen kääntöön tajusin että  taas oli  pakko tottua pimeyteen. Nyt sitten vaan asennoidutaan oikein ja eniten mietityttää kuinka paljon harjoittelua pitää taas siirtää möhjöltä sisätiloihin. Mielessä toivoin ettei lumikaan haittaa, jos vaan alusta olisi tasainen. No se on toiveajattelua ainakin näillä kotihoodeilla. Tulevia vetoharjoituksia tulen varmasti tekemään sisäradalla ja ehdottomasti myös juoksumatolla. Mutta katsotaan millaiset meidän suunnitelmat tulevat olemaan seuraavaa kautta ajatellen. Kohta on viisi vuotta tavoitteellista harjoittelua takana ja on mielenkiintoista haastaa itseä jatkossakin. 

Oli jännää huomata miten kivasti kroppaa ja mielikin lähti taas käyntiin kun ensimmäisen täys lepoviikon jälkeen aloitettiin  alkuun 6 km kevyillä juoksuilla. Oli positiivista huomata ettei tänä vuonna maratonin jälkeen tullut sitä alun huuman jälkeistä jälkiväsymystä. Ja voi olla että juuri siksi odotin paluuta harjoitteluun melko malttamattomana. Mutta kuten aina, kunnioitan lepopäivät ja touhuan kaikkea muuta kuin liikuntaa. Kyllä sitä sitten taas keretään, liikkumaan nimittäin. 

         Ensimmäiset koordinaatiot ja reippaat lyhyet vedot jotenkin piristi. Kroppa sai tasatahdin rinnalle ärsykettä ja aivan tuntui miten sitä tavallaan janoaa lisää, tajuten kuitenkin että mennäänpäs pala kerrallaan kuitenkin.  Kyllä se ihmisen fysiologia on vaan aika jännä juttu. 

               Pyryn ja Lylyn käänteessä en lähtenyt juoksemaan möhjölle vaan siirsin harjoituksen suoraan juoksumatolle. En aio kertaakaan enää pyöräyttää nilkkojani huonolla alustalla, kyllä niitä  myräkkä- ja kaatosadejuoksuja  on koettu jo ihan tarpeeksi. Tavoite tulevaa talvea ajatellen on sama kuin kuin viime talvena, sisäradalla, matolla ja ulkonakin. 

    Ensimmäisessä vetoharjoituksessa huomasin että koordit olivat kivasti antaneet kropalle vinkkiä tulevaan. Veryttelyn jälkeen oli helppoa lähteä ensimmäiseen kilometrin vetoon ja viimeisessä tuntui jo ihan kivasti juosseen. Vaikka juoksumatolla vauhdin tasainen ylläpito on helppoa yritin enemmän keskittyä siihen, miten hallittu harjoitus on. Tein alun suunnitelman, tarkistin vauhdit ja yritin saada siirtymiset palautuksineen lähelle ulkona tehtävää harjoitusta. Katselin samalla La Promesaa ja ajattelin miten kivaa kun loma siellä kohta jo  häämöttää. 

En tiedä mistä johtuu että joskus aikaisemmin paluu harjoitteluun on tuntunut jotenkin paljon takkuisemmalta. On vienyt viikkoja että on saanut kropan tavallaan käyntiin uudelleen. Nyt tuntuu että jatketaan siitä mihin jäätiin mutta rauhassa edeten kuitenkin. Kroppa on herännyt nopeasti harjoitteluun ja maltillinen määrän ja tehon nosto tekee siitä niin kivan luontevan tuntuista. 

      Viimeiset voimaharjoittelut oli tehty ennen syyskuun puolta väliä ja ennen eilistä harjoitusta ajattelin että taas täytyy maltaa ettei vedä kroppaa ihan tukkoon. Monesti on käynyt niin että tauon jälkeen on ihanaa tuntea bodarimainen fiilis ja vetää heti vähän yli. Tämä on johtanut siihen että kroppa on ollut pari päivää tosi tukossa joten maltti ja rauhallinen aloitus pätee omalla kohdallani myös voimaharjoittelunkin  suhteen. Laitoin vähän aloituspainoja muistiin, ettei aina tarvitse ensin lähteä kokeilemaan. Suunnitelman ja sen toteutus onnistui hyvin. Tänään tietää eilen tehneensä mutta kropassa vain kiva tunne siitä että harjoituksia on takana. 

         Ylimeno saa pohtimaan menneen ja miettimään tulevaakin. Kausi oli onnistunut, ei mitään suurempia sairasteluja ja kisakalenteri saatiin läpi lähes suunnitelman mukaisesti. Vain loppu hiottiin uudelleen ja yksi kisa jäi juoksematta.  Tekee hyvää hengähtää ja antaa ajattelun käydä välillä jossain ihan muualla. Kalenteri on vielä väljempi ja kampaajaltakin pääsee suoraan tuoliin lukemaan. Tavallaan on hyvä kelata harjoittelut läpi ja kerätä voimavarat taas uudestaan. Selkeä katkos tekee hyvää ja näissä me ollaan kyllä onnistuttu aina hyvin. 

Kun tukka on enemmän auki kuin kiinni ja käyt hypistelemässä juoksuvaatteesi, tiedät että siellä on jotain mitä haluat odottaa. Malttamattomana ensimmäisellä kevyellä 6 km:llä tekee mieli kiihdyttää mutta ymmärrät jarruttaa ajoissa. On kyse niin jännästä kokonaisuudesta, tunnetilasta joka kertoo itselleni sen että juoksu on paljon  enemmän kuin askelten tuottamaa juoksemista. 

Pyryn ja Lylyn käänteessä tullaan syystalven myräkkään ja minulle se tarkoittaa jatkon alkua. Ei haittaa vaikka tämän päivän koppura ajaa matolle harjoituksiin. Motivaatio ohjaa eteenpäin ja minun tavoitteeni on pakattuna reppuun. Sen voi konkreettisesti  nostaa esille ja niin minä tulen tekemäänkin. Huomenna. 

...Lennä lennä Kesäkerttu... lennä tavoite repussasi juostavan kiven kiven juureen...🐞