Tallinnan Maraton ja adenovirus... 🐞

           Olin viime syksystä laskenut viikkoja Tallinnan maratonille joka juostiin  13.9.2026. Kesällä sairastettu adenovirus toi muutoksia matkaan ja oma osallistuminen vaihtui fanimatkaksi. Oli kivaa olla mukana tunnelmassa ja todeta miten hyvin tapahtuma oli järjestetty. Silloin kun joutuu toteamaan että tuloslistalla tulee lukemaan DNS on tehnyt asian itselleen henkisesti selväksi, eikä se ole minulle koskaan mikään itkujen luritus vaan järkevä päätös. En lähde kisaamaan edes pikkuflunssassa tai pikkuflunssan jälkeen. 

DNS Tallinnan maraton 2026

                  Muistan fiilikset kun heinäkuun puolen välin jälkeen laitoin valmentajalle viestiä että kuume nousi yöllä ja pitää ottaa pari päivää iisisti. Todellisuudessa olin lähes 3 viikkoa pois harjoituksista. Nukuin tai yritin nukkua istuvassa asennossa. Yskä oli niin kova ja keuhkot tukossa, eikä se astmaatikolle ollut mitään helppoa. Oli kuumeettomia ja parempiakin päiviä mutta juuri kun luulin että toipuminen alkaa, kuume nousi uudestaan. Olen sairastanut influenssan ja koronan vaikka kovia ovat olleet niin ei mitään verrattuna adenovirukseen. Itse sairastin sen kovin oirein, joku voi päästä helpommalla. Olin kuoleman väsynyt ja lopulta toipuminen vei kauan. 

Elokuun ensimmäisellä viikolla tein vihdoin kevyttä juoksua ja koordinaatioita. Tuntui hyvältä palata harjoitteluun mutta tunsin miten hirvittävän heikko on voimapuoli. Vei lähes viisi viikkoa että harjoittelussa tuntui melko hyvältä. Se oli maraton viikko. Kaikki täsmät  olisi pitänyt saada noille viikoille jolloin sairastin. 

         Olin ilmoittanut valmentajalle etten starttaa, en aikonut lähteä arpomaan miten juoksu kulkee koska tiesin etten ole maraton kunnossa.  Olen omassa työssäni nähnyt riittävästi ja minulle on paljon tärkeämpää se että taustat ovat kunnossa kun lähdetään fyysisiin suorituksiin. Sairastuminen on aina oma stressinsä, eikä taudin rasitus ole ohi vaikka oireet olisivat. Joten, kisakalenteri jatkuu suunnitellusti, maraton jäi välistä, sen aika tulee sitten  myöhemmin. 

            Tallinnan maraton ihastutti minut ihan valtavasti vaikken reittiä kokenutkaan. Kaikki se juoksufiilis mikä leijaili ilmassa kertoi juuri sen miksi maratonmatkat on ihan parhautta. 

                  Kisakeskus oli Vapauden aukiolla, vain 700 metrin päässä majoituksesta. Perjantai iltana käytiin siskon kanssa noutamassa numerot ja kiertelemässä expon kaikki kojut. Toki fiilis kävi ajatuksen, voi kun olisin voinut startata. 

Lauantai aamuna lähdin Stinden mukana lähtöpaikalle. Ajattelin että kannustan porukat matkaan puolimaratonille ja lähden sitten Kalevin stadionille omiin harjoituksiin. Keli oli ihanteellinen ja tunnelma just niin mahtava. 

Stinde matkalla starttiin

       Järjestäjä oli kyllä onnistunut puitteiden luomisessa mikä minusta teki juoksijoille kunniaa. Juoksijat toivotettiin tervetulleeksi juoksijan juhlapäivään ja kaikki ympärillä oleva oli juoksijan näyttämöä. 

      Sillä aikaa kun puolimaraton oli käynnissä juoksin Kalevin stadionille, ajattelin että teen siellä päivään suunnitellut 400m vedot. Olin ennakkoon katsonut että stadion on auki mutta sinne päästyä totesin porttien olevan kiinni. Ikuistin itselleni kuvamuistoksi, ehkä joku toinen kerta sitten. Päädyin tekemään rauhallisen tunnin kaupunkijuoksun jossa oli kivaa katsella muutakin kuin vain vanhaa kaupunkia joka on niin moniin kertoihin koluttu. Treenireissu Tallinnaan joku kerta, aloin samassa pyörittelemään ajatusta. 

            Tallinnan Maratonin matkatarjonta kympistä maratoniin antaa kivasti mahdollisuuksia esimerkiksi ensi vuodelle. Itseä ihastutti se ettei itse matkustamiseen kulu paljoa aikaa ja saanpahan  samalla tavata merimiestyttäreni matkalla. Majoituksia on mukavasti tarjolla ja kaikki on kivan lähellä. Hotellissa aikaistettu aamiainen oli helposti respasta noudettavissa. Ja onhan Tallinna kiva kaupunki muutenkin. 

Kun olin oman kevyen lenkkini juossut, kapusin muurille istumaan. Seurasin maaliin saapuvia ja voi wau  niitä fiiliksiä ja ilmeitä kun viimeiset juoksuaskeleet astuivat loivaan nousuun ja maaliviiva ylittyi. Voin vain niin samaistua siihen tunteeseen ja uskokaa tai älkää mutta se maaliin saapuvien katsominen omassa olotilassani antoi ihan valtavan paljon halua harjoitteluun. Se antoi pontta ja intoa, muistutti siitä miten älyttömän hienoa on lähteä matkaan saapuakseen maaliin  kun töitä on tehty tavoitteen eteen. Työt jatkuu edelleen  ihan vain intohimossa, lyhyet kisat on tällä hetkellä ookoo ja pidempiä kohti edelleen. Katse eteenpäin.

... Lennä lennä Kesäkerttu... Lennä Tallinnan maratonin fanimatkalta jonnekin ... ihan vaikka vaan juoksemaan... 🐞