Flat back ja parallel... 🐞

    Sisälläni elää pieni tanssija koko loppu elämän, onneksi juoksu on parhaimmillaan kuin tanssia. Vertaan usein saamaani juoksukokemusta tanssiin ja tarkoitan sillä sitä miten upee fiilis on silloin kun juoksu sujuu hyvin, se on kevyttä, ilmavaa ja ihanan rytmikästä, samalla tuntee liitävän tilassa pehmein askelin.

 

Tänä kesänä palasin pitkästä pitkästä aikaa takaisin tanssisalille, jazztanssin askelluksiin. 

Vaikka olenkin tanssinut lapsesta asti, aina jollain lailla, oli edellisestä jazztanssi tunnista vuosivuosivuosivuosikausia aikaa.   Aloitin aikanaan klassisella baletilla mutta jazztanssi oli se mikä vei minut mukanaan. Ihanat askelsarjat, piruetit ja hypyt yhdistettyinä rytmikkääseen musiikkiin olivat aivan upeita.  Tunne oli hyvin lähellä juoksun flowta. Juoksu on mulle rytmikästä tanssia. 

 

Tanssiin tuli kohdallani vuosien taukoja aina elämän tilanteen mukaan. Löysin kuitenkin aina toisinaan itseni aikuisbalettitunneilta, zumbaamassa tai latinomixin rytmeistä. 

Mun mielestä tanssi on todella hyvää liikkuvuuden harjoittelua, se on asia jota herkästi laimin lyön vaikka juoksuharjoittelussa se olisi todella tärkeää. Ehkä sitä vaan ei tule itsekseen niin hyvin tehtyä vaikka pitäisi. Tanssiharjoittelu tukee hyvin juoksua. 

Jazztanssi kehittää vartalon hallintaa, vahvistaa ja kehittää kropan joustavuutta. Aivan pienet jalkaterän lihaksetkin tulee hyvin aktivoitua. 

Tanssia voi paljain jaloin tai sukkasillaan. Tanssikengätkin ovat ihan mainiot mutta itse suosin sukkia jazzissa.

Jazztanssitunti alkoi rytmikkäällä lämmittelyllä jonka jälkeen irroteltiin pää, olkapäät, rintakehä ja lantio. Flat back venytti ja vahvisti, grand plié

parallelissa oli kuin  nopeusvoimaharjoittelua.  Askelsarjat varmaan  hyvin herätteli hermostoa, releve voimaa ja tasapainoa.

Olin unohtanut monia liikkeitä jazztanssista vuosien varrella mutta oli jännää huomata miten kaikki palautui mieleen ja tuntui kuin olisin ollut pois vain hetken. Liike toisensa jälkeen totesin;  olen tehnyt tämän ennenkin. Jalat toisti sovittua liikettä ja kädet lähtivät aivan automaattisesti mukaan. Pienestä askelsarjasta oli syntymässä rytmikästä tanssia. 

Juostessa kuuntelen aina musiikkia, fiiliksen ja rytmin vaihtuessa saan askeleeseen voimaa ja välillä ihan mieletöntä intoa. Vaihdan askellusta rytmin mukaan ja se on samalla sellaista kivaa leikkiä, pitkiksellä se on ihan mahtavaa ja monesti haluaisi ihan vaan jatkaa musan takia. Mä kuuntelen ihan mitä vain musiikkia  sekaisin, yhtään en tiedä mikä biisi tulee seuraavaksi. Sisältö ja sanat ei muhun niinkään vaikuta enkä välitä, rytmi saa mut elämään, nauttimaan, nauramaan, liikuttumaankin, oli se sitten hidasta tai nopeaa.

Tanssi on hyvää pään tyhjennystä, siinä en ajattele mitään muuta kuin meneillään olevaa liikettä, lasken tahtia ja askellusta. Tosin loppupeleissä kaikki sujuu ihan vaan musiikin mukaan. 

Mä luulen että tanssi on aika hyvä tukemaan juoksuharjoittelua ja koen että  jazztanssin rytmikkyydestä, toisinaan iskuttavasta aksentista voi saada hyötyä myös juoksuharjoitteluun. Tanssi tuo mukaan monipuolisuutta ja vaihtelua. Musiikki vie mukanaan.

En kuitenkaan ihan itsekseni lähtenyt sooloilemaan.Kysyin kyllä  valmentajani mielipidettä tanssisuunnitelmista, sain tuen ja suostumuksen. Voisi tehdä hyvää ja tekikin. Oli niin upeeta palata vuosien muistoihin ja askelta chassé chassé hyppy ja sit uudestaan.

Omin pohdinnoin totesin että esimerkiksi kerran viikossa toteutunut tanssitunti tuo lisää liikkuvuutta, vahvistaa kehoa ja venyttää. Voisi olla hyvä kehon huoltaja jos laiskuuttaan jää tämä puoli muuten toteutumatta.

Sisälläni elää pieni tanssija loppu elämän, onneksi juoksu on kuin tanssia, rytmikästä tanssia, joka vie mukanaan. 

📷kemir

.... Lennä lennä Kesäkerttu.... rytmikästä tanssia juoksuaskelin, uudestaan ja uudestaan.... 🐞