Kaksi vuotta Pasin matkassa..... 🐞

             

                         Ihan huiput kaks vuotta,

 totesin itselleni ääneen viime lauantain kevyellä maastolenkillä. Kävin juostessa ajatuksissani  läpi  tilannetta mistä lähdettiin Juoksuvalmentaja Pasi Päällysahon kanssa, kun totesin itselleni että halua juoksulta enemmän.     Olin siinä tilanteessa etten halunnut yrittää liikkua paljon ja monipuolisesti , laskematta kilometrejä. Halusin juosta, halusin juosta paremmin, halusin olla nopeampi. Halusin laskea kilometrejä. Halusin ihan vain yksinkertaisesti vielä vanhemmalla iällä kehittyä edes vähän siitä mikä oli minun sen hetkinen juoksukuntoni. Halusin nähdä ja kokea sen miltä tuntuu kun juoksu kulkee hyvin ja halusin myös tuntea sen tunteen miltä tuntuu töitä tehdessä että joskus juoksu kulkisi.

          Tiedän mitä tarkoittaa liikkua paljon ja monipuolisesti, mielestäni se on ihan wau ja olen aina tehnyt sitä. Tosin on ollut paljon laiskojakin jaksoja. Se ei ole minulle kuitenkaan sama, liikkua paljon vaikka monta tuntia päivässä kuin juosta ohjatusti, asettaa tavoite, löytää juoksun monipuolisuus ja nähdä lopulta tulos ja tuloksia tehdyn työn jälkeen. Nautin  siitä että minun  on leikisti pakko, no itselleni  kanssa ainakin pakko. Sillä itsenihän kanssa tässä kisaan. Kisaan siitä että onko minusta siihen että teen säntillisesti töitä, teen harjoitukset niin kuin ne minulle on suunniteltu. Ajattelematta että tänään ei huvita, jatketaan huomenna. Haluan että minusta on siihen niin hyvin kuin se kaiken arjen työn ja  muun elämän rinnalla suinkin on mahdollista. Tämä on minun projektini jota olen suunnitellut jo vuosia.

                                            📷 kemir

     Olen aikaisemmin tässä blogipäiväkirjassani kertonutkin miten meidän yhteistyö Pasi Päällysahon kanssa alkoi. Kaksi vuotta sitten lokakuussa kävin hänen järjestämässään tasotestissä, yllätyin siitä miten  miellyttävältä vauhdin nosto tuntui, olin aina juossut lähes samaa vauhtia enkä oikeastaan koskaan tehnyt minkäänlaisia vauhtikestävyys harjoituksia.  Jo seuraavalla viikolla testin jälkeen  otin häneen yhteyttä, olisiko hänellä aikaa tehdä minulle harjoitusohjelma. Ensimmäisen Pasin laatiman harjoituksen juoksin 19.11.2019. Innostuin heti siitä että nyt tekemiselle oli jokin runko ja melko pian huomasin itsessäni miten kroppa tykkäsi minulle laadituista harjoituksista, jotenkin treenaaminen oli vaivatonta, luontevaa, hyvässä rytmissä ja niin se jatkuu tänäkin päivänä. 

        Treenit olivat juuri minulle ja minun tasooni sopivat. Peruskestävyys harjoitusten rinnalle tuli  myös vauhtikestävyys harjoitukset. Ensimmäisiä vauhtikestävyys harjoituksia tehdessäni tuntui että tukehdun ja jalkoja hapotti niin ettei jalka meinannut nousta viimeisissä vedoissa lainkaan. Viikon kauhein päivä oli punaiselle pohjalle merkitty vauhtikestävyys treeni. Jatkoin kuitenkin sitkeästi inhokki treenini ja helpotuin aina seuraavassa peruskestävyys juoksussa. Sain kuitenkin melko pian huomata miten myös vauhtikestävyys treenit tulivat itselleni luontevammiksi ja pystyin suoriutumaan niistä hyvin ja hallitusti. Tulos näkyi myöhemmin juoksuvauhdissani ja voin sanoa että vauhtikestävyys treenit ovat tänä päivänä minun lempi treenini. Siinä ottaa itsestä irti ja tuntee tekevänsä, peruslenkillä  tunnen eläväni. 

       Voimaharjoittelu oli  heti harjoitusohjelmassa mukana mutta varsinainen voimavalmennus lisättiin harjoitteluun  viime vuoden joulukuussa. Viime kesänä maratonia juostessani kiitin voimavalmennusta, huomasin miten paljon helpompaa juoksuasennon säilyttäminen oli  kuin edellisenä vuonna. Kropalla oli voimaa säilyttää juoksun liike, juoksu oli kimmoisaa, rytmikästä. Juoksutekniikkani oli parantunut valtavasti. Onneksi minun ei itse tarvitse miettiä milloin treenit, ylläpidolle, nopeusvoimalla, perusvoimalle, maksimille olisi hyvä tehdä, missä vaiheessa juoksukautta, en vaan yksinkertaisesti osaisi.   Voimaharjoittelu on minulle aivan yhtä tärkeä kuin mikä tahansa treenini ja se tuo tosi kivaa vaihtelua harjoitteluun. 

Voimaharjoittelun edun olen huomannut myös ihan arkisissa asioissakin ja erityisen hyvä huomio on ollut se ettei selkä ole enää aamuisin jäykkä kun nousen sängystä ylös eikä vihlaise juostessakaan.

Selkä oli aiemmin vaivannut minua vuosia siitä saakka kun putosin kaksi kertaa samoissa ratsastustreeneissä koulutettavan hevosen selästä peffalleni. Nyt tuo vaiva on onneksi poissa. 

Harjoitusohjelman noudattaminen on ollut helppoa vaikka onhan se totta että arjessa on päiviä 

jolloin  ei vain yksinkertaisesti huvita. Niitä päiviä ei kyllä totta puhuen ole montaa ollut sillä nautin harjoittelusta. Joskus olen lähtenyt lenkille niin väkisin kuin vain voin. Olen ajatellut että juoksen mitä juoksen ja kävelen sitten vaikka jos homma ei suju. Tosin sitten kun olen liikkeelle rahallisesti lähtenyt ja nostanut pikkuhiljaa vauhtia on kaikki lopulta sujunut hyvin. Melko säntillisesti olen harjoitusohjelmaa noudattanut, ihan yksittäisiä treenejä lukuun ottamatta. Tälle vuodelle sattuneet jalkavammat ovat vähän hidastaneet kautta ja kehitystä mutta tällä hetkellä olen todella tyytyväinen tämän päivän kuntooni ja melkein liikuttuneena palasin eräänä päivänä treeneistä kun juoksu kulki niin äärettömän hyvin , nautin ja kiitin harjoitukset jotka on minulle tehty ja toki myös sitä että olen ne kiltisti tehnyt. Olen onnistunut rakentamaan arjen, henkilökohtaisen elämän ja työn niin että rakas juoksuni on osa elämää ja erityisesti se on osa minua. 

📷kemir                                   

                             

                 Mitä sitten kahdessa vuodessa on tapahtunut. Juoksuvauhti on parantunut, juoksutekniikka kehittynyt sekä ymmärrys harjoitteluun ja itse juoksuun on aivan toisella tasolla kuin ennen. Motivaatio ja into on korkealla. Maratonin tulos on parantunut 28 minuuttia, puolimaratonin 9 minuuttia, kympin juoksen 15 minuuttia nopeammin kuin ennen .  Pitkät peruskestävyyslenkit ovat helppoja, 20 km mittainen lenkki ei rasita samoin kuten ennen ja palautuminen on huomattavasti nopeampaa. Kahdenkympin lenkki tuntuu   lyhyeltä nautiskelulta.  Kroppa on hereillä juoksuun.     

          Viime viikolla vertasin juoksuani kaksi vuotta sitten juoksemaani. Tein lenkkiä samoissa maastoissa , soratiellä, metsätiellä ja polkupätkällä. Tällä viikolla juoksin kevyesti, kimmoisasti ja lennokkaastikin. Meno oli vakaata ja hallittua, laahaava juoksu oli muuttunut ponnekkaaksi menoksi.   

Vuonna 2019  keskivauhti noissa maastoissa oli 8.31min/km, maksimivauhti lenkin aikana 6.38min/km. Tällä viikolla vauhdit olivat ,keskivauhti 6.52min/km ja maksimivauhti 5.14min/km. Tämä on hyvä vertaus ja todistaa minulle sen että vanhemmalla iällä aloitettu oikeanlainen harjoittelu tuo tulosta ja kunto paranee.  

 Olen niin äärettömän tyytyväinen harjoitusohjelmaan  joka on minulle niin hyvin sopiva.  Harjoitusohjelma ottaa huomioon  myös minun henkilökohtaiset tarpeeni ja rytmittyy  arkeen hyvin.    

Treenit ovat monipuoliset ja vaihtelevat, voin sanoa että juoksuharjoittelu  ei ole yksitoikkoista .  Peruskestävyys, vauhtikestävyys, voimaharjoittelu, koordinaatiot ja matalatehoiset hyppelyt innostavat minua joka kerta. On kivaa kurkata harjoitusohjelmaa ja katsoa mitäs me tänään treenataan. Lepopäiviä kunnioitan aina ja malttamattomana jään odottamaan seuraavia harjoituksia. 

Blogipäiväkirjani nimi on Kesäkerttu.... juoksijaksiehkäjoskusvielä....🐞 , annoin tuon nimen tälle blogille  koska  nuo sanat Kesäkertun perässä ovat sanat joita ajattelin juostessani Pasin tekemässä tasotestissä ja kun harjoitusohjelma alkoi, toistin noita sanoja edelleen.  Tänään saan kuitenkin ilokseni todeta että olen Juoksija ja äärettömän kiitollinen siitä saan olla  Juoksuvalmentaja Pasi Päällysaholle. Tyytyväisenä jatkan harjoittelua ja halua katsoa mihin juoksu minut vie, haluan asettaa tavoitteet ja juosta kisoissa. Ne ovat kaiken tämän tekemisen suola. En kuvittele itsestäni mitään älyttömiä, olen tyytyväinen jokaisesta ehjästä juoksusta ja ymmärrän myös sen että juoksu vaan yksinkertaisesti ei aina kulje ja tulee myös huonoja päiviä ja tuloksia, ihminen on ihminen, fysiologia ei välttämättä aina ole sujut anatomian kanssa. Mutta silloin kun juoksu kulkee tuntee olevansa niin elossa. 

....Lennä lennä Kesäkerttu.... harjoitusohjelman mukaan  lepopäivästä veekootreeniin....🐞