Viime lauantaina juostu Helsinki Marathon 2022 on yksi rankimmista juoksuistani. Helle ja kova vastatuuli pistivÀt kyllÀ kunnolla koetukselle. Silti olen taas yhtÀ kokemusta rikkaampi ja kyllÀ...kokemuksesta oli hurjan paljon hyötyÀ ettÀ pÀÀsin maaliin suhteellisen hyvÀ vointisena vaikken lopputulokseen ollutkaan tyytyvÀinen.
Kisamatkalle lÀhdin jo perjantaina koska muuten olisin joutunut lÀhtemÀÀn kotoa kamalan aikasin Marathon aamuna. Startti oli klo 8.30.
JÀtin autoni paloasemalle ja pÀÀsin sitten ensihoitajien kyydillÀ asemalle josta hyppÀsin junaan. Sairasauton takaosassa nuuskuttelin ja muistelin keikkatyöaikaani ambulanssissa. Ajatukset harhailivat juoksusta arjen asioihin.
Junamatkalla selailin tapahtumainfoa ja ajattelin ettÀ kÀyn ensin hotellilla ja kÀvelen sitten Meripuistoon hakemaan kisanumeroni. HelsingissÀ aurinko porotti ihan yhtÀ kuumasti kuin se oli porottanut monta pÀivÀÀ aikaisemminkin. Ajattelin ettÀ ehkÀ merituuli vilvoittaa. Kun kÀvelin vajaan parin kilometrin matkan kisa alueelle katselin miten aurinko oli polttanut nurmikon keltaiseksi ja kuivat puista pudonneet keltaiset lehdet toivat syksyn mieleen.
Jo kaukaa katsellessani Meripuistossa pyöriviÀ ihmisiÀ aistin ihanan juoksukisa fiiliksen. Olin oikeastaan yllÀttynyt miten paljon siellÀ oli vÀkeÀ edellisiin kahteen vuoteen verrattuna, oliko kenties kellon aika juuri sattunut sopivaksi myös muillekin. Ja kun pÀÀsin kisatoimistolle, katsoin kauhukseni miten pitkÀlle numeroita hakevien jono ylettyi. Vaikka jono oli pitkÀ, se eteni mukavasti ja noin viidessÀtoista minuutissa oli minun vuoroni asioida tiskillÀ. Nyt oli numero haettu ja matkaan sain iloisen tsemppiÀ juoksuun toivotuksen. SiinÀ vaiheessa on kyllÀ aina niin tÀpinöissÀÀn. YllÀtyin itseÀni miten vÀhÀn jÀnnitin. EhkÀ se johtui siitÀ ettÀ itsevarmana tiesin olevani ihan hyvÀssÀ maratonkunnossa.
Palasin Meripuistosta hotellille ja vietin illan rauhallisissa merkeissÀ. Kaikki seuraavan pÀivÀn varusteet kÀvin lÀpi ettÀ kaikki oli kunnossa. Olin pÀÀttÀnyt ettÀ tÀllÀ kertaa en ota juoksuun mukaan mitÀÀn muuta kuin pikku rasian karkeaa merisuolaa trikoiden taskuun. Energiageelit otan jÀrjestÀjÀn tarjoamana huoltopöydiltÀ. MyöskÀÀn musiikkia en ota, keskityn koko ajan vain juoksuun.
Illalla menin sitten jo yhdeksÀltÀ nukkumaan sillÀ aamupala oli syötÀvÀ jo puoli kuusi, kolme tuntia ennen starttia. Yön sain nukuttua hyvin paria vessareissua lukuun ottamatta. Edellisen pÀivÀn nesteyttely herÀtti mutta onneksi uni jatkui hyvin kellon soittoon saakka.
Kisa aamu eteni reipasta vauhtia ja ajattelin ettÀ lÀhden kÀvelemÀÀn kohti Meripuistoa niin ettÀ perillÀ on noin tunti aikaa ennen starttia. Hieman arvelutti millaiset jonot ovat varustesÀilytykseen ja vessoihin.
Aamu oli ihanan kaunis, olisi ollut kivaa istahtaa meren rannalle ja katsella vaikka koko pÀivÀ merellÀ lipuvia veneitÀ ja laivoja. MinÀ kuitenkin jatkoin kÀvelyÀni, otin siinÀ ihan pieniÀ hitaita juoksuaskelia sinne tÀnne, herÀttelin kroppani.
Jonoja ei ollut, sain hyvin vietyÀ tavarat varuste sÀilytykseen, vessajonot vetivÀt hyvin ja kaikki sujui mukavasti starttia odotellessa. Kivaa taas nÀhdÀ juoksututtuja ja aistia ihana juoksun tunnelma. Samalla pidin itseni pienessÀ liikkeessÀ, tein ihan lyhyet nopeat venyttelyt ja matalatehoiset hyppelyt. Kropassa tuntui tosi hyvÀ
Uskoin kaiken mitĂ€ Polar kertoi aamulla. Tunsin huokuvani itsevarmuutta. Se varmaan tiesi ettĂ€ tĂ€nĂ€ aamuna on maratonin startti đ
.
Asetuin lÀhtökarsinaan 4.01 -4.45.
Olin arvioinut treeneissÀ ja tÀmÀn kauden edellisten kisatulosten mukaan oman maraton kuntoni sinne lopputuloksessa 4.27 - 4.36 haarukkaan. Ja mikÀ ettei pöljÀnÀ pÀivÀnÀ olisi voinut mennÀ paremminkin. Hassua, en tÀllaisia pohdintoja joskus ennen tehnyt lainkaan, lÀhdin vain juoksemaan. Mutta nykyÀÀn tÀmÀn harjoittelun myötÀ pohdin paljon kaikenlaista juoksemisesta.
PitkÀÀ tarinaa, koska pÀÀstÀÀn itse maratoniin. Niin, juoksu lÀhti rullaamaan hyvin. Olin pÀÀttÀnyt ettÀ tÀllÀ kertaa lÀhden ottamaan myös riskejÀ. Kahtena edellisenÀ vuonna olen juossut maratonin takuu varmuudella niin ettei lopun notkahdusta tule. TreeneissÀ olin tunnustellut vauhdin ja sykkeet.
Juoksin viisi kilometriÀ tunnustellen ja sitten nostin vÀhÀn vauhtia. Tuntui hyvÀltÀ ja juoksu rullasi. Join jokaisella juomapisteellÀ urheilujuomaa ja kaadoin pÀÀhÀn vettÀ. Vaikka oli kuuma se ei oikeastaan vielÀ alussa haitannutkaan, puolimaraton oli mielestÀni helppoa ja hyvÀÀ. Aurinko oli kuitenkin vielÀ melko alhaalla koko puolikkaan ajan vaikka lÀmpöÀ kyllÀ riitti.
Kymmenen kilometrin kohdilla laitoin karkean merisuolan kiteen ylÀhuuleni alle sulamaan. SillÀ tunsin jo iholla miten suola nousee hikoillessa. Tuo suolakide liukeni hiljaa ja vÀhÀn sitÀ oli vielÀ kolmenkympin kohdilla jÀljellÀ.
EnsimmÀinen energiageeli minulta jÀi saamatta. Juoksijoita oli paljon yhtÀ aikaa tÀssÀ huollossa, pöytiÀ oli mutkan kohdalla sekÀ vasemmalla ettÀ oikealla. NÀin ettÀ geelit olivat vasemmalla. SiinÀ kuitenkin huudettiin juoksijoita kÀyttÀmÀÀn myös oikeaa pöytÀÀ ruuhkan vuoksi. MinÀ noudatin ohjetta mutta valitettavasti oikean puolen pöydillÀ oli vain vettÀ ja urheilujuomaa. Juoksu rullasi hyvin kunnes jossain 24-25 km vÀlillÀ alkoi painamaan ja myös vauhti hidastui. Jatkoin matkaa ja ajattelin ettÀ tÀstÀ en kyllÀ maaliin selviÀ. Tankkasin samaa rataa, urheilujuoma joka huollossa. Energiageelin huuhtelin alas aina vedellÀ. Olin koko ajan tarkkana juodusta mÀÀrÀstÀ etten helteessÀ lÀhde kuitenkaan ylitankkaamaan. Hikoilin sopivasti, nesteet eivÀt hölskyneet vatsassa, huulessa liukeneva suola auttoi.
Olo parani siellĂ€ jossain kolmenkympin kohdilla ja ajattelin ettĂ€ ehkĂ€ pÀÀsen vielĂ€ samoihin tuloksiin kuin vuosi sitten. Matka kuitenkin painoi, pieniĂ€ nousuja reitillĂ€, kevyenliikenteen vĂ€ylillĂ€ oli kohtia joista asfaltti oli pois ja oli laattaa sekĂ€ mukulakiveĂ€. Vaihtelua riitti. Sitten jossain 27-28 km kohdalla juoksin ajatuksissani harhaan, jatkoin vain suoraan hölköttelyĂ€ vaikka tiesin ettĂ€ tĂ€ssĂ€ kohtaa tulee kÀÀntö. Katse vĂ€hĂ€n alhaalla aurinkolipan alla, kuulin kuinka joku huutaa ....TAKAISIN... onneksi huusi, olin juossut ohi noin yhden pylvÀÀn vĂ€lin. Seuraavalla kierroksella tĂ€hĂ€n kohtaan oli asetettu muovinauha estĂ€mÀÀn ajatuksissaan juoksijoiden harhat. EnsimmĂ€inen 21.1 kilometriĂ€ siis juostiin yhtenĂ€isenĂ€ kierroksena ja maratoonarit sitten juoksivat pÀÀlle 2× about kympin lenkin.
Taistelu jatkui vikalla kierroksella. TakareisiÀ pakotti ja jouduin pari nousua ottamaan kÀvellen. Peekoo vauhdissa sykkeet olivat noin kymmenen pykÀlÀÀ korkeammat kuin viileÀmmissÀ oloissa. Fyysinen vointi oli muuten hyvÀ mutta takareidet ihan hapoilla. Juostessa Àrsytti jopa kovaa kuuluva musiikki ja huutokannustukset, niin vÀsynyt sitÀ oli. Silloin kun jalka ei nouse, niin se ei nouset. Sitten tulivat krampit vasempaan sisÀreiteen. Sattui ihan julmetusti. Iskin nyrkillÀ kramppikohtaan niin kauan ettÀ se helpotti. Tasainen juoksu oli pahinta. Mietin ettÀ nyt tarvitaan rytmin vaihtoa, eri ÀrsykettÀ lihaksistoon jos meinaan pÀÀstÀ nÀmÀ viimeiset kilometrit joten kuten eteenpÀin. Vedot 2 minuuttia reippaan kovaa / 1 minuutin kÀvely palautus. Ajattelin ettÀ ihan sama tÀssÀ lopussa miten taistelen. Tein nÀitÀ vetoja muutamat ja se helpotti. Jalat painoi mutta pystyin juoksemaan.
TÀllÀ viimeisellÀ kierroksella voimia veivÀt myös kolme kohtaa joissa jouduin toisen juoksijan kanssa odottamaan suojantien kohdalla ettÀ auto ajaa ohi. Molemmat ihmettelimme ettei siinÀ ollut liikenteen ohjaajaa. Sama tapahtui vielÀ erÀÀn parkkihallin kohdalla, autot ensin. Myös raitiovaunua vÀistettiin . Puolimaratonille liikenteen ohjaus toteutui loistavasti mutta kisan loppupuolella oli puutteita ja kyllÀ meidÀnkin jÀlkeen vielÀ juoksijoita tuli. Oli reitti sitten millainen tahansa tai oltiin sitÀ missÀ kohti kisaa hyvÀnsÀ niin mielestÀni juoksijan pitÀisi pÀÀstÀ keskittymÀÀn vain juoksemiseen.
PÀivÀ joka alkoi fressinÀ kulki kohtaa missÀ KesÀkerttu sanoi ruman saman ÀÀneen, niin ruman pitkÀn litanian etten viitsi sitÀ tÀhÀn nyt kirjoittaa. On ihanaa olla siinÀ epÀtoivoisen tuskan fiiliksessÀ jossa vielÀ vedÀt viimeisen kirin ja se kiri tuntuu loputtoman pitkÀltÀ. MitÀ tÀstÀ oikein saat. Supervoimat oli kÀytetty, helle ja voimakas vastatuuli yritti lytÀtÀ oikein kunnolla. PÀÀtin ettÀ kun maaliviiva ylittyy niin silloin huudetaan kunnolla. Taas yhtÀ elÀmystÀ rikkaampana mietin siinÀ viivalla, minne ja koska seuraavaksi. Niin jÀi hampaan koloon vaivaaman. Loppu aika 4:48 ja risat oli neljÀ minuuttia huonompi kuin vuosi sitten . HyvÀ ettÀ vÀlillÀ tulee vÀhÀn neniin, voi sitÀ intoa minkÀ siitÀ saan. OinaspÀssin sarvet korkealla, tÀstÀ muuten jatketaan.
VÀsyneenÀ jÀin kisapaikalle varjoon vilvoittelemaan, syömÀÀn ja juomaan. Jaettiin tuskaisia kokemuksia muiden juoksijoiden kanssa. Oli onnellisen iloinen maaliin pÀÀssyt joukkio kaikkensa antaneena. YmmÀrrÀn heidÀn tuskansa ja ilonsa.
Myöhemmin hotellilla otin vielÀ suoloja poretablettina. Olo oli hyvÀ. Ei jalkakipuja, ei mitÀÀn muuta kuin ettÀ kainalot olivat auki. En oikeastaan koskaan juokse pitkÀÀ matkaa hihattomassa mutta siinÀ kelissÀ oli pakko tehdÀ niin. TreeneissÀ vaivannut takareisikipu jÀi myös reitille. Taisi ihan kunnolla sulaa siinÀ kuumuudessa.
Myöhemmin illalla sitten nÀmÀ mummot meinasivat eksyÀ Mummotunneliin mutta Rymy-Eetussa tanssittiin aamuyön tunteihin asti. Ihanat huoltojoukot kruunasivat kaiken. YstÀvyys on kantanut meitÀ vuosien vuosien ajan. SiitÀ me aina jatketaan mihin viimeksi jÀÀtiin. ItketÀÀn, nauretaan, huudetaan ja nautitaan elÀmÀstÀ yhdessÀ.
Sellainen se oli minun maraton tarinani
..... LennĂ€ lennĂ€ KesĂ€kerttu....aamuyön tunneista vastatuulihelteen kautta tulevaan syksyyn....đ
Kommentit