SAUL SM 10 km.... 🐞

           

                           Saul SM 10 km kilpailu juostiin 23.10.2022 Helsinki Spring Marathon yhteydessä. Olin ilmoittautunut HSM 10 km matkalle enkä voinut ajatellakaan juoksevani SAUL SM tapahtumassa.  Kävi kuitenkin niin että toissa viikolla ennen Hyvinkään Juoksijoiden yhteislenkin alkua Jukka kysyi minulta miksen  ilmoittautunut SAUL kympille? Ja kun epäröin asiaa  ja omaa tasoani, hän  tuumasi että sama kymppihän se kaikille on. Ja siinä sitten pohdittuani asiaa, ajattelinkin että kun kerran kuuluun Juoksuseuraan niin lähdetään edustamaan Hyvinkään Juoksijoita ja yritetään tehdä oma hyvä suoritus. 

                   Tästä alkoikin sitten kaikkien aikojen jännittävin kilpailuun valmistautuminen. Harjoitukset olivat sujuneet hyvin ja jo maratonin jälkeen päätettiin että jotain juostaan vielä syksyllä ja syyskuussa matkaksi valittiin kymppi tulevalle  lokakuulle. Itselläni tämän kauden kympin  suorituksia oli alla kaksi kisaa, kesäkuussa aikaan 59.54, heinäkuussa 56.52. Ihan luottavaisin mielin lähdin siitä että jos kaikki meneen nappiin voisin vielä parantaa omaa tulostani. 

        Viimeisen kahden viikon harjoitukset vahvistivat mietteeni. Treeni sujui ja palautuminen oli tuntunut jo pitkään hyvältä, pitkästäkin suorituksesta. Ja kun perjantaina ennen kisaa tein viimeisen harjoitukseni jossa oli treenin sisälle suunniteltu veto osuus kisavauhdilla, sain hurjasti lisää itseluottamusta. 

       Lauantai oli lepopäivä. Keskityin vain pieniin puuhasteluihin ja ruokailuun. Heinäkuun ratakympillä saatu kylkipisto ja vatsan väänteet  pisti miettimään syömiset uudelleen.  Ja niinpä päätin syödä päivän energian tarpeeni "nestemäisenä " ruokana. Sairaalan vaihtoehtoja: nestemäinen, sose tai perusruoka ja tuo oma oli oikeastaan nestemäisen ja soseen välimaastoa. Mutta joo, se sisälsi jogurttia, sosekeittoa, mehukeittoa, vähän banaanisosetta ja gluteenitonta mysliä. Iltapalaksi vielä  maustettua rahkaa ja marmeladia. Juostessani sain huomata että valinta oli ihan oikea. Ei mitään vatsan väänteitä tai käänteitä. 

📷 Petteri Jokela 

              Olin hyvissä ajoin kisatoimistolla numeroa noutamassa ja varmistamassa osallistumiseni kilpailuun. Ajatuksissa pyöri asia etten olisi koskaan voinut uskoa osallistuvani SM kilpailuun. En koskaan uskonut että se edes voisi  olla  mahdollinen kohdallani. Ja kun aloitin alkuveryttelyä totesin että olen saanut jotain mitä joskus olen haaveillut . Ensimmäinen SM startti oli ihan edessäni.

               Nautin tunnelmasta, seurasin kelloa  ja varoin etten aloita veryttelyä liian aikaisin.  Alkuun tein lyhyet venyttelyt ja matalatehoiset hyppelyt, 120 kontaktia. Siinä ihan pieni sykkeen nosto herätti kroppaa kivasti. Juoksin lämpimät vaatteet päällä kahden kilometrin veryttelyn lähellä kisa aluetta. Heitettiin moit ja tsempit Hyvinkään Juoksijoiden kanssa. Veryttelyn lopussa tein kolme 20 sekunnin  mittaista avaavaa vetoa reippaalla vauhdilla ja vielä  pienen kävely palautuksen jälkeen juoksin kaksi minuutin mittaista vetoa melkein arvioitua kisa vauhtia, loppuun pieni hölkkä. Tuntuma oli hyvä. 

        Kävin katsastamassa lähtöpaikan ja pidin itseni koko ajan pienessä liikkeessä. Juoksututtujen kanssa vaihdettiin kuulumisia ja oli kivaa tavata livenä Instagram kavereita.  Tunnelma oli juuri sitä miksi rakastan juoksutapahtumia. Ihanan välitön ja iloinen tunnelma, yhdessä mietittiin varuste valintoja ja puheltiin ihan vaan niitä juoksujuttuja. 

      Startti lähestyi ja oli aika heittää lämpimät vaatteet kassiin. Kirpakka oli keli mutta aivan ihanteellista kun ei satanut, välillä hetkittäin pieniä tuuleen puuskia. Hiekkakentällä pidin itseni liikkeessä ja otin odotellessani pieniä hyppelyjä hyvin kevyesti. Kohta mennään Runningmummeli. 

📷Petteri Jokela

Juoksu oli heti sen tuntuista mitä se oli veryttelyn veto osuudella. Muistan aiemmista kisoista valmentajani ohjeen; veryttele niin että voit sitten heti juosta lujaa. Alussa oli toki vähän ohittelua ja oman paikan hakua mutta mielestäni kaikki meni ihan hyvin. 

Juoksin sitä vauhtia mitä olin kuvitellut kykeneväni juoksemaan ja välillä hieman kovempaakin. Olin tyytyväinen tämän kauden kympin juoksuihin ja sillä kokemuksella osasin pitää tuntuman koko ajan. Tiesin että pystyn pitämään vauhdin 5.30 tietämillä ja aina kun siltä tuntui kiristin vauhtia mutta tuli myös kohtia joissa jouduin pakostakin vähän hidastamaan. 

Juoksu oli minusta vahvaa ja hyvää. Askel ponnekas ja Asicsin Magic Speed oli hyvä valinta olosuhteisiin kuten muukin varustus. Tosin salikäsineet meinasin heittää puskaan mutta pidin ne kuitenkin. Lämpö käsissä hävisi kun keskityin siihen etten purista niitä koko ajan nyrkkiin. 

Keskityin juoksuun, mietin askellusta. Jos huomasin että asento heittää ,nostin katseeni vaikka inhoankin katsoa pitkää suoraa tietä huohottaessani. 

       En halunnut tietää kulunutta aikaa, en edes juostua matkaa, vilkaisin kellosta vauhtia ja sykettä vaikkei vauhti gps:n mukaan aina oikein näyttänytkään. Juostessani tiesin tuntemuksesta  millä vauhdilla juoksen.  Tunnustelin menoa ja ajattelin että jos näin jaksan loppuun saakka, voin juosta ihan hyvän ajan. Keli oli loistava, happirikas, pieniä tuulen puuskia hetkittäin. Annoin raaston jatkua ja loppu matkasta huomasin että pieni maaston vaihtelu sai työnnön  laiskistumaan ja jalkoja hapotti. Tasaisella oli helppo ylläpitää askeltiheyttä ja vauhtia. Tiesin että loppu matkasta saan taistella siitä että pystyn pitämään vauhtia yllä ja olin tyytyväinen päivän kuntooni.

               Viimeinen kilometri alkoi. Toivoin ettei vaan enää tulisi mitään isoja maaston vaihteluita. Niin kovasti olin kiinni hetkessä etten uskaltanut yhtään katsoa kellostani  mikä loppu aikani ehkä olisi. Keräsin loput voimani ja keskityin jokaiseen askeleeseen. Peli ei ole vielä pelattu, voit olla joko pettynyt maalissa tai iloita sinne saapumisesi jälkeen. Ja kun lähdin urheilukentällä viimeiselle kolmelle sadalle metrille kuulin kuinka joku nuori poika huusi - vielä loppukiri jäljellä. Hieman aloin kiristämään lopun vauhtia mutta tiesin ettei vielä olla loppukirissä. Vasta noin sata metriä ennen maalia annoin mennä niin kovaa kuin vielä jaloistani pääsin. Tuntui ettei hengitys enää kulkenut ja annoin jalkojeni viedä minut maaliviivan yli ja niin sain mitalin kaulaani. Olin oman sarjani viimeinen, kahdeksas juoksija omalla ennätykselläni. 

                                             Asics Magic Speed

            Olin juossut ensimmäisissä SM kisoissani parhaan juoksun mitä ikinä olen juossut. Vauhtikestävyys harjoittelu oli tuottanut tulosta ja olin siitä ylpeä että  juoksin kympin 17 minuuttia nopeammin kuin vajaa kolme vuotta sitten. Työ palkittiin ja lopputuloksena  ennätys aikani oli  55.32, mihin olin enemmän kuin tyytyväinen. 

Tässä kilpailuissa halusin pitää itseni kasassa, yritin tehdä kaiken niin hyvin kuin osasin ja kykenin. Kesän hellemaratonilla olin joutunut nöyrtymään ja toteamaan sen ettei mikään ole koskaan itsestään selvää . Arvion tilannetta ja omaa tuntumustani, pelasin henkistä peliä. Jätin juomapisteen käyttämättä, säästin sekunteja ja juoksi kisan yhtenäisenä vetona. 

 

Minun pitää oikeastaan kiittää Jukkaa siitä että hän innoitti minut vaihtamaan kisamatkan tapahtumasta HSM 10 km tapahtumaan SAUL SM 10 km. Vaikka reitti ja matka oli ihan sama molemmissa tapahtumissa niin henkisesti sillä oli melko iso merkitys, ainakin niin minä koin. Ja myös uskon  että  ehkä yritinkin  enemmän.  Palkintojen jako tilaisuudessa oli upeaa katsoa kuinka kovia juoksijoita  nousi palkintokorokkeelle. Olin vilpittömästi iloinen heidän puolestaan ja ihailin jokaista joka sinne kipusi. Ehkä tämä vei juoksuni ja koko harrastukseni uusille urille ja voi sitä motivaation määrää ja kaikkea tulevan harjoittelun  janoa lisää ja lisää. Mutta silti  menen  päivä kerrallaan ja nautin niistä hetkistä kun saan vielä juosta ,sillä  eteen tulee sekin päivä kun juoksutossu on hiljaa. 

Roosa Nauha rinnassani - Tämä Hetki On Meidän

📷Joku Ihana Yleisöstä

Kilpailun jälkeistä loppuveryttelyä juostessani mietin koko tavoitteellisen harjoitteluni taivalta ja Iso kiitos siitä kuuluu  Juoksuvalmentaja Pasi Päällysaholle, hän tekee minulle niin äärettömän hyvin sopivan harjoitusohjelman, tietää ja tuntee Mummelin. Matkan varrella häneltä saamani ohjeet  ja neuvot  auttoivat minua pääsemään maaliin, palkintona ihan mielettömän hieno fiilis endorfiini ryöppyineen.

....Lennä lennä Kesäkerttu... lennä endorfiini ryöpyissäsi vauhtikestävyyden juureen.....🐞