Tonnin vetoja helteessä...🐞

 

              Olen opettelemalla opetellut juoksemaan helteelläkin ja kuten aiemmin olen kertonut, en enää aio ihmetellä ja valittaa olosuhteita. Teen harjoitukset olosuhteiden mukaan miten pystyn ja katsotaan sitten lopputulosta. Kova vastatuulikaan ei enää ärsytä kun tiedän sen olevan yksi muuttuvista tekijöistä. Mennään näillä ja nautitaan silloin kun olosuhteet ovat ihanteelliset. 

Helletonnit työstetty

             Tiistaina mittari näytti varjossa +28. Olin valmistautunut päivän treeniin, en ehkä niin hyvin mitä teoriassa olin suunnitellut. Harjoitusohjelmassa luki 3km veryttely + 8 x 1000m /1 min + 3km veryttely. 

Kova tulee olemaan mutta näin tälle päivälle. 

     Totuttelu hellejuoksuun on tarkoittanut sitä, että olen vain alkanut juoksemaan helteellä. Eihän se alkuun mitään kivaa ollut mutta kyllä siihen tottui. Muistan miten kuumina päivinä alkuun siirryin matolle viilentimen alle  juoksemaan ,kunnes päätin olla olosuhteitteni  orja. 

   Jo ennen hellejuoksua mietin päivän syömiset, juomiset ja varusteet. Ihanteellisinta olisi jos ei tarvitsisi kantaa mitään mukana. Sen vuoksi radalla harjoittelu on helppoa mutta päivän  treeni oli sellainen etten sitä radalla halunnut tehdä. Oli tarkoitus saada veekoo ykköstä maantielle. 

Vaatteiksi valitsin mahdollisimman hengittävät, aurinkolippa on ehdoton ja juomat kulkivat mukavasti vyöllä. Ilman hellettä en tähän treenin olisi ottanut juomaa lainkaan. Juomaliivi on ihan turhan kuuma joten belt on kivan näppärä. 

Tarkoitus oli kostuttaa suuta jokaisen tonnin vedon jälkeen. 

      Alkuveryttely sujui hyvin, hellelämpö oikeastaan vain helli kroppaa mutta silti juoksin tien varjoisinta puolta aina kun se oli mahdollista. Tonnin vedot oli tarkoitus tehdä edestakaisin kilometrin pätkällä. Parittomat osuivat kovaan vastatuuleen ja nousuun, parilliset olivat helpompia. Tässä treenissä sain taas todeta miten tärkeää on miettiä myös päivän syömiset. Silloin kun on syönyt oikein ja oikeaan aikaan, ei vatsan kanssa ole mitään ongelmaa. 

    Viidennessä vedossa oli annettava sen verran periksi että päivällä liika syödyt pähkinät muistutti matkalla. Muistutti minua siitä että niitä syödään päivässä VAIN kourallinen, EI puolta pussia. Näin joka ikinen kerta kun olen haksahtanut herkuttelemaan. Kesken viidennen vedon nopeesti puskaan ja mikä helpotus päästä jatkamaan. 

      Kuudennella vedolla juoksu rullasi rallatellen. Enää kaksi jäljellä. Halkeamat asfaltissa on tuttua koko matkalla, eikä oikein missään ole tasaista kohtaa. Luulen lähestyväni taas edessä olevaa halkeamaa, se kuitenkin liikkuu ja kiemurtelee lähellä alas tulevaa jalkaa. Ponnistan korkealla, kunnon grand jeté ja kiihdytän siitä vielä vauhdin varmasti huippuunsa. 

Hyi hinde miten lähellä etten astunut päälle, olisi pitänyt seurata tarkemmin. Kuumuus sai kai käärmeen vaihtamaan paikkaa. Yllätyin että se osui eteen pyörätiellä, paremmin olisin ehkä kohdannut sen kotimetsässä. 

   Ja niin vaihtui vetojen suunta. Ihan niin kuin se olisi tullut takaisin... hah... ja juoksenhan minä sitä reittiä joka ikinen viikko. Tokavika veto taas nousuuun, joudun hidastamaan vauhtia reilusti että pääsen edes lähelle sykerajoja. Juoksu muuten kyllä kulkisi. Lämpö ja kaikki muukin ylimääräinen sähellys tuntui harjoituksessa ja kyllä minä sitä työmaaksi kutsuinkin. 

Loppuveryttelyn aloitin vasta kun viimeisen vedon jälkeen olin seisoskellut melkein varjossa. Annoin sykkeiden tasaantua ja vasta sitten lähdin lopun hölkälle, jonkun kävelyaskeleen otin jos sykkeet lähti nousemaan. 

Kohta loppuverkalle

Harjoitus oli kaikesta huolimatta hyvin sijoitettu olosuhteisiin. Helteellä juoksu ei ole minusta epämiellyttävää mutta sen onnistuminen on vaatinut harjoittelua. Syön riittävästi mutta kevyesti, juon päivän aikana ennen harjoitusta hieman normaalia enemmän, otan treeniin urheilujuoman, tällä kertaa 500 ml lötköpullo. Treenin kestoon nähden kulaukset jokaisen vedon jälkeen oli hyvä, loput mitä oli jäljellä, hörppäsin ennen loppuverkkaa. 

   En pyri hakemaan hellejuoksuun päivän viileintä kohtaa, vaan sen ajankohdan mikä työ- ja muuhun arkeeni on sopivin. Jos helletreeni ei etene sunnitelmien mukaan, höllään vauhtia itseäni kuunnellen ja mukautan harjoittelun minulle sopivaksi. Hellejuoksujen jälkeen kun ilmat ovat viilenneet, on ihanaa tuntea juoksun helppous ja keveys. Ja kun hellejuoksuun on tottunut, ei sykkeiden heilahtelu ole lainkaan niin suurta kuin alkuunsa. Toki onhan kuntokin parempi mikä jo itsessään helpottaa harjoitusta ja juoksua. On varmasti todella yksilöllistä miltä hellejuoksu tuntuu mutta uskon että itseä kuunnellen voin löytää parhaan ratkaisun juoksenko sisällä vai ulkona tai jätänkö  juoksun väliin ja vaihdan korvaavaan. Hellejuoksuni on vain minun kokemus eikä se välttämättä suju seuraavalla kerralla lainkaan. Tunnustellen ja kuunnellen... se on minun mottoni omissa juoksuissani. 

P.S Ja sitten vielä vinkkiä viilennykseen 

Torstain verkat+koordit+vedot+verkat ☀️+30

KylmäKalle juoksuliivin selkämykseen viilentää kivasti koko treenin ajan. 

....Lennä lennä Kesäkerttu... lennä hellejuoksuissa ihan niin kuin muissakin juoksuissasi...🐞