Irtohihoissa...🐞

 

      Olen usein harkinnut irtohihoja omiin harjoituksiini. Toisaaltaan olen miettinyt ovatko ne hankalat, ärsyttääkö jos hiha alkaa valumaan. Tuleeko jotenkin ylimääräisyyden tunne. Eikö parempi vaihtoehto ole jokatapauksessa pitkähihainen paita. Oma sairauteni pisti kuitenkin yllättäen ja pikaisestikin hankkimaan irtohihat. Ja mikähän se oli nopein tapa niiden hankintaan kun ne oli saatava nyt eikä heti. Ei muuta kuin penkomaan pojalle pieneksi käyneitä treenivaatteita. 

                Sairastamani ihokeliakia röyhähti toisen kerran tämän vuoden aikana vaikka olen yrittänyt olla tarkka ruokavaliossani. Kesäkuun alussa kuitenkin söin jotain mikä laukaisi ihottuman. Ihottuma joka häviää hitaasti. Sietämätön kutina koittelee kärsivällisyyttä mutta aina yksikin puhtaan ruokavalion päivä vie eteenpäin. 

     Sairastuin ihokeliakiaan aikuisiällä. Alkuun vähättelin koko sairautta ja söin välillä gluteenia sisältävää ruokaa mutta hankalat oireet saavat lukemaan tuoteselosteet tarkkaan mutta jokin lipsahti taas tällä kertaa. Keliakia on autoimmuunisairaus  jonka taipumuksena on tuottaa vasta-aineita omia kudoksia kohtaan. Sen kanssa oppii elämään ja vaikka oireet ovat hankalat saan olla kiitollinen että oikeasti sen hoito on moniin muihin sairauksiin verrattuna  hyvin helppoa. 

 

           Juoksuharjoitteluun tällä vaivalla ei muuten ole vaikutusta mutta akuutivaiheessa halusin suojata ihon auringolta. Yksi kerta aurinkovoidetta ihottuman päälle oli tarpeeksi. Jokin muu keino on oltava ja samassa muistin pojan irtohihat. 

Sain niistä itselleni toimivat kun otin kyynärpään pehmikkeet pois. Niitä nyhtäessäni ajattelin miten paljon helpompaa olisi ollut kipaista kauppaan. En kuitenkaan halunnut ostaa hihoja jos ne jäisivät käyttämättä. 

Ei nyt ihan minun mittoissa, vähän turhan pitkät mutta se mikä yllätti. Nehän olivat  juostessa oikeinkin kivat. Pysyivät hyvin ylhäällä, eivät valuneet eikä haitannut menoa millään lailla. Oikeastaan ihastuin siihen että aamun viileydessä ne lämmittivät kivasti ja kun aurinko alkoi paistamaan, oli kuitenkin ihan miellyttävä juosta eikä tullut niin kuuma kuin pitkähihaisessa. Totta puhuen,  joskus ajattelin niiden olevan yksi turhimmista asusteista mutta nyt olen aivan toista mieltä. Joten nyt sitten odotellaan että posti tuo ihka uudet itselle sopivan kokoiset. 

Tämän päivän treeniohjelmana oli kevyt 20 km. Tiesin että aurinko tulee lämmittämään ja reitin valitsin maastoon missä pääsee vähän varjoonkin. Otin Naavan vyölle mukaan juoksemaan ja ajattelin että juoksutan sitä kympin ja toisen puolikkaan juoksen yksin. Valinta oli oikea. Koiran juoksutus vie omat energiansa vaikkei sitä välttämättä uskoisikaan. Maastossa saa olla valppaana ja ohjata koiraa joka vie energiaa myös juoksulta. Puin irtohihat ensimmäiselle puolikkaalle ja riisuin kun loppumatkasta oli tosi kuuma. Altistus auringolle oli vain osan koko treenistä ja lopputuloksen totesin hyväksi. 

               Täytyy sanoa että energianami tauolla ajattelin ettei koskaan pitäisi tehdä johtopäätöksiä kokemattaan tai kokeilemattaan. Turhakkeiksi kuvittevani olivatkin niin toimivat. 

Juhannusjuoksut on nyt juostu irtohihoissa ja arki rullailee taas huomenna. Keskikesän juhla hurahti mutta mökkeilyt mökkeillään vasta viikon päästä. Silloin onkin taas kivaa päästä uusiin juoksumaisemiin. Harjoitukset sinne on tsekattu ja kivaa tulee takulla olemaan. 

....Lennä lennä Kesäkerttu... lennä irtohihoissasi uuden juoksumaiseman tunnelmaan...🐞