Vuokatti...winter wonderland...🐞

 

                  Talviharjoittelu kävi  suunnitellusti Vuokatissa. Olin suunnitellut että harjoittelu siirtää vain paikkaa ja harjoitusohjelma kulkee mukana niin kuin aina. Piikkarit odottivat kokeilua Vuokatti Areenan juoksusuoralla. Winter wonderland ihastutti uskomattomalla kauneudellaan,  mutta silti talvinen lomaviikko ei ollutkaan sitä mitä odotin. 

Vuokatti

Sunnuntaille oli suunniteltu 20 km kevyt pitkis. Lämpötila oli kuitenkin aamulla -24. Ei tullut mieleenkään ottaa hengityssuojainta mukaan ja päätin jättää lenkkin lyhyeksi hölkäksi ja juosta pitkiksen seuraavana päivänä kun sää lauhtuu.  

Yläkropan vaatetus oli oikeinkin hyvä. Oikeastaan jopa kuuma juostessa. Alakropan kerrospukeutumisesta huolimatta tunsin miten takamus oli ihan jäässä. Olin juuri lopettanut kevyen 5km  hölkän ja siirryin kävelemään loma-asuntoa kohti. Olo oli ihanan kirpeä ja jatkoin vielä reipasta kävelyä pitkin voimakkain askelin. 

Kuin salama kirkkaalta taivaalta iskee kova kipu pakaran kautta, lonkan ulkosyrjälle, jatkuen reiden yläetuosaan. Kävely loppuu saman tien ja pienen tauon jälkeen pääsen jatkamaan matkaa. 

Iskias iskenyt todetaan. 

    Winter wonderland on sulanut yön aikana ja tiedän ettei maanantaina juosta pitkistä. Haluan happea ja kävelen rauhallisen tunnin lenkin. Tuntemukset ovat paljon paremmat. On jännää miten heti alkaa miettimään sitä ettei voi juosta. Olen moneen kertaan toitottanut itselleni että se päivä tulee vielä kun juoksu loppuu. Se ei voi olla maailman loppu vaikka tietysti on harmissaan jos joutuu luopumaan. Minulla on aina varasuunnitelma, siirtää intohimosta toiseen. Henkinen työ on tehtävä jo ennakkoon, mennään siinä hetkessä mitä milloinkin on. Ja juostaan niin kauan kuin annetaan. 

Olin jo kotona varannut hierojan Vuokatti Sportiin. Oma hieroja oli äkilllisesti joutunut perumaan ajan ja kulunut väli oli sen vuoksi venynyt hieman pitkäksi. Päätin tunnustella kroppaa ja kuunnella itseäni. Tiistain harjoitusohjelmassa oli kevyt 8km aamulla ja kevyt 8 km illalla. Jotenkin tuntui ettei kyseessä ole iskias. 

   Aamulenkillä kävelin ja otin väliin hölkkää, iltalenkillä hölkkäsin ja otin väliin pienet kävelyt. Kipu oli poissa, tapahtuma alue oli vain hervoton. 

Keskiviikkona hierojaopistolla tehtiin koko kropan taivuttelut ristiin rastiin ja osaavan käsittelyn jälkeen olo oli helpottunut. Pieni pakaralihas ei ole kertonut minulle koskaan mitään. Lonkkaa loitontaa ja vaikuttaa sen liikkeeseen. Nyt jatkohoito keskittyy piriformikseen ja pieneen pakaralihakseen. Suositellaan uusimaan käsittelely heti ensi viikolla. Varasin ajan omalle hierojalle heti. Ja ihanaa että Pekka oli palaamassa töihin. 

Torstaina ohjelmassa kevyt 8km ja puntti. Ajattelin että jos juoksu tekee pahaa, kävelen ja teen kevyen puntin tunnustellen. Keskiviikon pyhitin levolle hieroja käynnin jälkeen. Onneksi oli puikot ja harmaata lankaa. Purin yhtä intohimoani ja luurasin kirjan kannen takana. 

Katinkulta Vuokatti

      Ajattelin että parempi tehdä korvaavaa kuin jäädä kokonaan paikalleen. Torstain kevyt 8km mietitytti ja ajattelin etten ota yhtään kivuliasta askelta. Ei ollut kipua. Juoksu säilyi hyvin kevyenä ja vasta kun kroppa oli hyvin lämmin, otin pari tasaista vetoa jossa tunnustelin lihaksiston. Kevyt 8km sulaneen winter wonderlandin entisissä maisemissa taittui hyvin hiekoitetulla melkein koppuralla. Se oli melkein, sillä hyvin hoidettuna jäinen alusta oli tasaista. 

Kuntosalilla keskityin hallittuun. Minulle on aina tärkeää että keskityn hallittuihin liikkeisiin. Painoilla ei ole niinkään väliä, kyllä minä sen tunnen olenko saanut treenistä sen irti mitä pitikin. Maastaveto mietitytti mutta kun hallitun aloituksen jälkeen sarjat oli loppu, huomasin miten hyvää ne olivat tehneet. Lihas oli aktivoitu, kuona kiersi ja oli hyvä jatkaa seuraaviin. Nopeusvoimaan kuuluvat harjoitteet oli mukavasti napsittu kasaan. 

Tuplatreenipäivä otettiin muuten nautiskellen. Ei mitään revittelyjä ja omaa kehoa tunnustellen. Päivällinen urheiluopistolla kruunasi koko päivän 

Vuokatin urheiluopisto Vuokatti Sport

Taivaallinen paahdettu lohi oli kypsytetty nopeasti kuumassa, 250 astetta, 7 minuuttia, mausteeksi suolaa ja mustapippuria. 

Urheiluopisto ruokki tällä kertaa koko viikon, vain kerran kokkasin itse. 

   Paluu winter wonderlandista oli suunniteltu perjantaille. Lauantaina oli tarkoitus juosta maantiejuoksu cupin 3. osakilpailu. En juossut. Olin varannut vielä ajan lääkäriin. Halusin että vamma vielä tutkitaan kunnolla ennen kuin palaan takaisin normiharjoitteluun. Pieni pakaralihas ja piriformis ovat nyt seurannan ja huollon alla. Siirsin kisavauhdin kevyeen mattokymppiin johon tein loppumatkasta pientä kaltevuuden säätöä. Kotihoodin reitit olivat sulaa hiekoitettua asfalttia ja paikoitellen jäätä. Mikä tarkoitti sitä että nastoilla oli karseaa juosta ja normilenkkareilla ei pärjännyt kuitenkaan koko matkaa. 

Kotona

Elin hengessä maantiejuoksu cupin osakilpailua ja tsemppasin juoksijat. Nautin kevyen maton espanjaa kuunnellen. Joka toinen jakso La Promesaa tekstityksellä ja joka toinen ilman. 

Vuokatti viikko muutti muotoaan mutta sinne on aina niin kamalan kivaa mennä, olla ja asettua olemaan. Välillä kaikkialla on niin valtavan kaunista. Vaikka winter wonderland kesti vain päivän, se kauneus ei unohdu muistoista milloinkaan. 

....Lennä lennä Kesäkerttu... lennä winter wonderlandista pienen pakaralihaksen uuteen kuntoutukseen...🐞