Lahti-Juoksu....🐞

 

Lahti-Juoksu juostiin lauantaina 24.5.2025. Kaun odotettu puolimaraton starttasi klo 12.00. Innolla lähdin hyvissä ajoin matkaan. Kisakanslia stadionin sisäjuoksuradalla oli hyvin touhuissaan vaikkei paikalla vielä muita juoksijoita montaa ollutkaan. Kun kisanumero oli haettu kiertelin stadion alueen ja kävin katselemassa reitin alkupätkää. 

Olin valinnut Lahti-Juoksun siksi että se sopi ajankohdallisesti suunnitelmaan. Oli kivan lähellä, eikä matkusteluun tarvinnut kuluttaa paljoa aikaa. Flunssasta oli hyvin parannuttu, kunto tuntui hyvältä, vain polvitaive oli alkanut uudelleen vaivaamaan voimaharjoittelun jälkeen. 

        Veryttelyn tein reitin alkupätkällä. Kevyttä hölkkää, sekaan pientä vauhdin nostoa ja vähän koordeja sekä nopeita venyttelyjä. Vire tuntui ihan hyvältä ja ajattelin, rohkeasti matkaan. Juoksuun lähtö ei jännittänyt yhtään, malttamattomuus vain sai toivomaan että kello etenisi starttiin. Puolimaraton juostaan kahtena kierroksena stadionin kautta. 

Tunnelma oli odotellessa wau ja hyppyreiden juurella vaan on joka kerta kivaa olla. Katse hakee vähän väliä korkeuksiin. 

Minuutti lähtöön, juoksijat siirtyvät lähemmäs lähtöä, kohta kuuluu pam ja sitten mennään. 

     Lähden heti reippaasti matkaan, tankkaukset on mietitty ja vähän taktiikkaa myös. Eka vitonen meni juoksuhuumassa reittiä seuraten. Hyvin oli kyllä merkitty, mistä erkanee vitonen ja puolimaraton. Näin hyvin ei ollut Varsovassa viime syksynä. 

Keli oli yllättävän lämmin ja toinen Nonamen irtohihoista lensi puskaan melko nopesti. Juoksu rullaili kivasti niinkuin aina näiden pitkien alussa rullaakin. Nesteytin itseäni joka juomapisteellä vuorotellen vesi ja urheilujuoma. 

Maurten geelin otin vähän ennen juoksua ja siitä sitten 5, 12 ja 17 km kohdilla. Tankkaus toimi loistavasti eikä mitään ongelmia sen suhteen ollut. Tajusin jo ensimmäisellä kierroksella että taisin alun päästellä turhan reippaasti mutta kun vertasin juoksua viime vuotiseen, oli puolet matkasta juostu täysin samaan aikaan, 1:02. Tosin tämä Lahdessa ja vuosi sitten Helsingissä. 

Hiekkaosuudella vauhti hidastui selkeästi ja vaikka oma sileä kisakenkä on aivan ihanteellinen juosta asfaltilla, niin hiekalla se oli kuin lipsuva suksi. Se kyllä söi ja hiekkaosuutta oli yllättävän pitkä pätkä. Polvitaive vaivasi parissa pienessä nousussa joissa sitten siirryin hetkeksi kävelemään. Tämä kuitenkin rauhoittui myöhemmin ja juoksun jälkeen kaikki turvotus ja kinnaus oli poissa. Vaikka toisen kierroksen alussa juoksuun tuli vähän notkahdusta sain loppuun hieman parannettua rytmiä. Toinen kierros oli minun mielestäni surkean hidas. 

     Salaisena tavoitteena oli päästä lähelle hallissa juostua omaa puolimaratonin ennätystä. Ja jos en harjoittelisi tavoitteellisesti ei lopputuloksella olisi minulle mitään merkitystä. Juostaan koska juoksu on kivaa. 

Loppukirissä maali ylittyy ajassa 2:10:16

   Ehkä lopputuloskin hieman kirkastuu ja totean sen olevan aivan omaa tasoani. Eihän tuo nyt mikään huono aika ole vaikka juoksun kokonaisuuteen en ollutkaan tyytyväinen. Itsepähän juoksuni juoksin. Mielestäni on erittäin hyvää sekin että osaa arvostella omaa tekemistään, saa olla tyytyväinen tai tyytymätön. Ja jos minä tavoittelen jotain ja epäonnistun niin sanotaan sitten ihan perussuoritus. 

Tapahtuma itsessään oli oikeinkin kiva. Nelisensataa juoksijaa eri matkoilla. Reitti oli hyvin merkitty ja huolto sekä ohjaus matkalla sujui hyvin. Kisakanslia ja varustesäilytys oli sujuvaa. Ei mitään ruuhkia missään ja juoksun jälkeen oli kivaa istahtaa tarjotulle keittolounaalla. 

Näiden kahden kuvan välissä on ihan mieletön määrä tunteita. Ja olkoon lopputulokset lopulta mitä tahansa niin juuri tämä tunneryöppy saa minut rakastamaan lajiani niin sen valtavassa ihanuudessaan kuin raastossaankin. Ja silloin kun huudan Wuhuu, tuo yksi sana kertokoon silloin kaiken...... Wuhuu...

....Lennä lennä Kesäkerttu...lennä Lahden hyppyreiden  juurelta tulevan latinotanssin huumaan...🐞