Maratonin jälkeen....🐞

 

       Maraton huuma kisan jälkeen vaihtuu pikkuhiljaa omaan analyysiin. Siinä elää juoksun vaiheineen uudestaan ja miettii niin huonot kuin vahvatkin hetket. Ja mitä enemmän kokemusta pitkiltä matkoilta on sitä herkemmin luulee olevansa asiantuntija itselleen. Kun suunnitellut lepopäivät on levätty suorituksen jälkeen, on valtavan upeaa tuntea vapaus,  harjoitusohjelmassa lukee kevyt 6km ja pääsee taas juoksemaan, tuntemaan kaivatun elinvoiman. 

      Maratonin jälkeisellä viikolla ensimmäiset päivät ja yöt kuluivat aivan ylikierroksilla ja tuntui että olisi voinut siirtää vaikka vuoria.  Tiesin että nyt kroppa  kaipaa lepoa ja yritin auttaa sitä kaikin mahdollisin tavoin. Alkuun ruoka ei maistunut, söin väkisin jonka jälkeen alkoi kaksi viikkoa kestänyt hillitön nälkä. Normiruoan lisäksi suklaata ja laivalastillinen banaaneja, niillä se hillitön sitten lopulta normalisoitui. Uni tasoittui seuraavalla viikolla ja oli nautinto nukkua pitkää tasaista unta. 

Omassa analyysissä pohdin koko maraton suoritukseni. Juoksin sen elokuvana mielessäni uudelleen. Juoksinko sittenkin alitehoilla kun maaliin tultua olisin voinut jatkaa matkaa uusille kierroksille vielä oikeinkin hyvin. Tankkasinko matkalla väärin kun kaikki makea ja paksu suuhun laitettava tuotti huonon olon. Luulin tietäneeni ultra-ja maraton juoksujeni jälkeen mikä minulle sopii. Yritän kuitenkin edelleen muistuttaa itseäni siitä ettei ihminen ole kone. Voi olla ettei eilen käyttämäni polttoaine sovi tämän päivän  suoritukseen. Maratonin  aikana tein mielestäni järkevästi, vaikka vyöllä kulki mukana omat ennakkoon suunnitellut geelit, nappasin taskuun myös järjestäjän tarjoamat.Lopulta tankkasin sillä mikä hyvältä tuntui. 

               Maratonin jälkeen toisella viikolla huomasin palautuneeni hyvin. En hötkyillyt harjoittelun pariin tai juoksun perään yhtään aikaisemmin mitä harjoitusohjelmassa oli suunniteltu. Siitä huolimatta että oma olo oli vahva, maltoin vaikka malttamaton olenkin. Oman malttamattomuuteni purin kutomiseen ja niin syntyi sukkaa kuin villapaidan hihojakin. Oli kivan renttouttavaa antaa langan kulkea sormien välissä ja aivot saivat uutta ajateltavaa kun päässäni laskin neulottavia kuvioita.  

Kolmannella viikolla jo useampi harjoitus. Paluu myös voimaharjoitteluun. Ei mitään merkkiä juostusta maratonista, toki kaikkea sisäistä fysologiassani en tunnekaan. Harjoittelu tuntuu hyvältä, juoksu vahvaa ja vaivatonta. Voimaharjoittelu aktivoi kroppaa ja tekee hyvää päällekin. Nautin ja on ilo palata harjoitteluun, asettaa katseet tulevaan. 

Niin se vain on. Paluu siihen mitä haluaa tehdä, eikä mikään ole jarruttelemassa. Toki kunnioitan harjoitusohjelman jälleen kerran enkä halua säädellä tai näyttää itselleni miten nopeasti pystyn taas lähteä juoksemaan. Kyllä minä tämän kevyen paluun itselleni ja asteittaisen määrän ja tehon noston suon. Niin sitä lähdetään taas pehmeästi seuraavaan matkaan. Kisajalkaa kutkuttaa, on se vaan kumma mikä saa ihmisessä sitä janoamaan. Maratonin viimeisillä kilometreillä vannottaa itselleen siirtyvänsä muille matkoille tai vaihtavan lajia, mutta elämän tapa kulkee arjessa mukana ja tällä hetkellä tuntuu näin hyvältä. 

Maratonin jälkeen ylimenon kautta  uuteen Maraton  vuoteen... joku pitää täysin järjettömänä... minä en. 

....Lennä lennä Kesäkerttu... lennä kässäpuuhistasi taas normi harjoitteluun... 🐞