Usein tulee juostua samoilla reiteillÀ mutta pienikin muutos tutulla matkalla tekee ihanaa vaihtelua treeniin. Uutta katseltavaa ja ihmeteltÀvÀÀ ei koskaan ole liikaa. Tulee ehkÀ liiankin vÀhÀn vaihdettua lenkkimaisemia. EhkÀ sitÀ on niin mukavuuden haluinen ja ainakin itse ajattelen ettÀ treeni tulee tehtyÀ nopeammin tutulla pÀtkÀllÀ. Nopeudella tarkoitan sitÀ ettÀ voi vaan lÀhteÀ juoksemaan , miettimÀttÀ sen kummemmin mitÀÀn muuta. Tosin se mikÀ tutusta kivastakin reitistÀ tekee tylsÀÀ, tulee mietittyÀ hiljaa mielessÀÀn; ai nyt mÀ olen vasta tÀssÀ ; voi ettÀ, se tuulinen suora on vielÀ edessÀ ; no niin taas tÀssÀ kohtaa on sitÀ ja tÀtÀ...
Uudella reitillÀ ei edes huomaa ajan kulumista koska et yhtÀÀn tiedÀ mitÀ seuraavan mutkan takana tai mÀen alla on. SitÀ vain seuraa reitin kulkua ja mukautuu kaikkeen vastaan tulevaan. Olen juossut NUTS Karhunkierros 55 km ja Joensuu Night Run 12h ultran. Olen pohtinut molempia matkoja moneen kertaan mielessÀni. Kokemuksina aivan erilaiset mutta silti niin ihanat kumpikin. Omalta kohdaltani ynnÀsin ettÀ KK 55km oli fyysisesti rankempi kaikkine nousuineen, epÀtasaisin alustoineen pÀivÀn kestÀvÀssÀ hyytÀvÀssÀ tihkusateessa, silti aika jotenkin vain lensi, koko ajan tuli vastaan uutta maisemaa ja varsinkin ensikertalaiselle se oli uuden janoa ja pakko oli jatkaa ettÀ pÀÀsi perille. Joensuussa 12 h rataultran 79 km oli henkisesti raskaampi. KiertÀÀ koko ajan samaa rataa. Piti keskitty unohtamaan radan tasaisuus ja tylsyys. Piti pitÀÀ itsensÀ kasassa, unohtaa kellon kulku kokonaan. KeskittyÀ ajatuksiin, olla miettimÀttÀ omia tuntemuksiaan. Radan tylsyydestÀ tuli kuitenkin mieletön kokemus ja aivan kuin se olisi kulkenut yhtÀ upeissa maisemissa kuin Rukallakin. Ajatuksissani tein siitÀ retken jonnekin aukeavaan laaksoon ja sieltÀ solisevan puron ÀÀrelle. Todellisuudessa kuitenkin vaihtuva uusi reitti pitÀÀ mielenkiinnon yllÀ ja unohtaa kytÀtÀ mitÀÀn muuta, varsinkaan kelloa ja kilometrejÀ.
đ· kemir
TÀmÀn pÀivÀn kohdalla treeniohjelmassa luki kevyt 24 km. Oi wau, ihanaa rauhallista menoa luvassa. Mietin aamupalalla reitti vaihtoehtoja. Katselin lÀhi hoodit kartalta ja laskeskelin suunnilleen kilsamÀÀriÀ valmiiksi. Aikaisemmin on ollut kivaa juoksennella kartta ja kompassi kÀdessÀ kotimetsÀn kiintorasteilla rapistellen oikein kunnon paperikarttaa suojamuoviin kÀÀrittynÀ. Karttapala nÀyttÀÀ tietyn alueen mutta b-bark nÀyttÀÀ kartan siellÀ minne menen. Kellossa mulla ei ole karttasysteemiÀ joten olen ladannut puhelimeen b-barkin. MÀ rakastan paperikarttoja ja muistan kuinka revittiin puhelinluettelosta Hesan keskustan karttaa kun pÀÀtettiin aikanaan lÀhteÀ TiksistÀ stadiin, maalta kaupunkiin.
TÀmÀn pÀivÀn reitti oli tutua ja uutta. Loppumatkan suunnitelmissani oli vÀltellÀ vilkkaasti liikennöityÀ usemman kilsan mittaista assupÀtkÀÀ. Olin ajatellut siirtyÀ metsÀtietÀ ja polkua pitkin hieman rauhallisemmalla hiekkatien pÀtkÀlle ja sitÀ kautta tuttua assupÀtkÀÀ kotiin. Aamulla katsoin b-barkista kohdan mitÀ lÀhtisin paluumatkalla hakemaan. Paikka löytyi helposti ja tarkistin b-barkista reitin jolle olin juuri saapunut. HyvÀltÀ nÀyttÀÀ, metsÀtie on kuivaa ja aurinko lÀmmittÀÀ. Ihanaa vihreetÀ sammalta, lumesta ei tietoakaan. Tulin tien ja polun risteykseen ja innolla jatkoin metsÀtietÀ pienen mÀen pÀÀlle ja mitÀ sitten....
Lunta tai ei nyt ehkÀ ihan lunta kuitenkaan vaan jÀÀkoppuraa, metsÀtien tÀydeltÀ jÀÀkoppuraa. Niin kylmÀÀ huokuvaa ettÀ olisin voinut lÀkÀhdyksissÀni mennÀ kontilleni sitÀ nuolemaan. Oli kevÀÀn ensimmÀinen hellepÀivÀ ja matkavedet melkein lopussa. Juokseminen pitkÀhihaisessa 17 asteen lÀmmössÀ oli talven jÀlkeen lÀhes sama kuin kesÀhelteellÀ. EhkÀ tuo 17 astetta tuntuu myöhemmin tulevana kesÀnÀ sitten kivan viileÀltÀ.
Juoksin jÀÀkoppuralle ja mietin ettÀ lÀhdenkö reitille lainkaan. Jalassa oli tasaiselle alustalle tarkoitetut juoksukengÀt. JÀÀkoppuralla niissÀ ei ole mitÀÀn pitoa. En yhtÀÀn tiennyt kuinka monta kilometriÀ joutuisin jÀÀkoppuralla juoksemaan. Tein nopean pÀÀtöksen. Jos olisin ollut yksin, olisin ehkÀ voinutkin jÀisellÀ metsÀtiellÀ sipsutella. Mukana oli kuitenkin koira ja sen liikkeistÀ ei aina voi varmana olla. Olen opettanut Ranin juoksemaan mun vauhdilla eikÀ se silloin vedÀ lainkaan, tosin minÀ juoudun kyllÀ vÀlillÀ vetÀmÀÀn kun se unohtuu haistelemaan jotain mielenkiintoista. YleensÀ kaikki sujuu hyvin ja molemmat ollaan tyytyvÀisiÀ. JÀÀkoppuralle en uskaltanut, yksikin Àkkiloikka koiralta olisi voinut viedÀ mun jalat alta. Tsekkasin vielÀ b-barkista reitin jatkon ja mietin ettÀ parin viikon pÀÀstÀ yritÀn uudestaan, eiköhÀn silloin jo olla kuivilla poluilla ja metsÀteillÀ.
Olen kÀyttÀnyt b-barkia juostessa muualla kuin koti hoodeilla. Se on nÀppÀrÀ kÀyttÀÀ, helppo lukea ja selkeÀt karttavalinnat. Se on pelastanut mut tilanteessa kun vanhasta muistista sahaan tuttua mökkitietÀ edes takaisin ja luulen tietÀvÀni mistÀ pitÀÀ kÀÀntyÀ. Se on pelastanut mut tilanteista kun usko alkaa loppumaan. Kotihoodeilla se on auttanut mua muuttamaan tuttuja reittejÀ uudenlaisiksi. Joskus olen vain kÀvellyt poluttomassa metsÀssÀ, ottanut kartalta paikan ja kulkenut sitÀ kohti. KotimetsÀkin nÀyttÀÀ erilaiselta kun sen kohtaa eri suunnista, aivan kuin olisi jollain ihan uudella paikalla. EikÀ aina tarvi metsÀssÀ olla kyllÀ ne kivat uudet assureititkin b-barkin avulla selviÀÀ.
Juoksu kulkee mun mukana ja mÀ juoksun. Jos en tiedÀ minne se mua vie, niin b-bark tietÀÀ.
.... LennĂ€ lennĂ€ KesĂ€kerttu.... helteiseltĂ€ assureitiltĂ€ kylmÀÀ hohkavalle metsĂ€tien pĂ€tkĂ€lle .... đ
Kommentit