Juoksukivaa.... 🐞

Maratonista on nyt nelisen viikkoa ja mieli malttamattomana odotan jo seuraavia juoksuja. Harjoitteluun joka jatkuu maltillisena, olen päässyt hyvin mukaan ja palautuminen on mielestäni jopa mennyt paremmin kuin vuosi sitten juostun maratonin jälkeen. En edes oikein huomannut mitään selkeää väsymystä tai muutakaan ei-huvita-kautta joka joskus juoksujen jälkeen on ollut. Nautin lepopäivistä ja kevyemmästä harjoittelusta ja kaikesta muusta juoksuun liittyvästä. 

📷kemir

Ja mikä uusinta kivaa, niin osallistun Hyvinkään Juoksijoiden järjestämään juoksukouluun. Heti ensimmäisen kerran jälkeen totesin, miten kivaa on treenata yhdessä. Taso erot mitä koululaisten kesken on, ei haittaa lainkaan. Jokainen pystyy tekemään harjoitukset juuri omaan tasoon sopivaksi.  Tosin itse huomasin että herkästi menee yliyrittämiseksi mutta onneksi tajusin himmailla ja pysyä juuri sillä omalla tasolla. On jännää todeta miten uppoutuneena juoksukoulun treeneissä on, ihan mielettömän hyvää pään tyhjennystä työpäivän jälkeen, niin keskittyneesti harjoitukset tulee tehtyä että ajatus on vain juuri siinä hetkessä. Jos innostut, niin kannattaa ihmeessä lähteä juoksukouluun, siellä on kivaa. 

Juoksuni lähti mukaan hyötyliikuntaan. Mietin kuumeisesti arjen aikatauluja kun auto piti saada huoltoon. Onneksi liike oli mukavasti melko lähellä työpaikkaani. Vein vara-avaimet perjantaina liikkeeseen ja sovin että auto nököttää parkissa maanantaina ennen kuin huoltoliikkeen ovet avataan. Tuo oli hyvin toimiva suunnitelma. Maanantaina sitten jätin auton huoltoon ja juoksin kolme kilsaa töihin, sain nauttia syysaamun ihanuudesta ja sanoin ääneen, että voihan wau, nää aamut on niin parhaita. Töissä ihmeteltiin että tulinko juosten, joo vaan kolme kilsaa, mä kun en oikein malta kävellä. 

Työpäivän jälkeen sitten juoksin hakemaan autoni ja olin tyytyväinen, ei tarvinnut järjestellä mitään kyytejä sun muuta. Olisipa  lyhyempi työmatka, juoksisin varmasti niin usein kuin se harjoittelun kannalta olisi järkevää. 

Tälläisella kevyemmällä treenijaksolla oli kivaa olla mukana Hyvinkäällä järjestetyssä koko perheen  kävely- ja juoksutapahtumassa Talkoostartissa. Pääsi nauttimaan kisafiilistä, vaikkei itsellä lappu rinnassa ollutkaan. Meillä oli kolmos huolto ja oli mukavaa kannustaa juoksijoita huoltopöydän toiselta puolelta.

Hyvinkään Juoksijat tekivät samalla siinä päivän kuluessa uusia juoksusuunnitelmia josta tulevaisuudessa sitten lisää. On kivaa olla mukana juoksun maailmassa muutakin kuin vain itse juosten ja treenaten. 

Eräs tuttavani sanoikin juuri tuolla kolmos huoltopisteellä, miten elämä ennen pyöri niin kovin juoksun ympärillä. Takana hänellä on 32 maratonia ja siinä niitä vanhoja muisteltiin. 

Jäin kovin pohtimaan hänen sanojaan. Niin totta, itse olen siinä tilanteessa nyt. Juoksu on osa elämää, hyvin tärkeässä merkityksessä ja monesta eri näkökulmasta. Paljon pyörii juoksun ympärillä ja sitä minä haluan. Haluan pyöriä siinä omalla tavallani ja nauttia siitä juuri nyt, juuri tässä elämän vaiheessa. Olen antanut paljon, saanut paljon enemmän. Joku sanoo että olen seonnut mutta mikä sen mittari sitten muka on, kuka sen voi määritellä. Mielestäni vain sellainen joka ei ymmärrä juoksun maailmaa lainkaan, tosin, ei tarvitsekaan ymmärtää.   Itse en koskaan arvostele toisten tekemistä, joku sopii toiselle ja  joku taas ei. Uskon että meillä kaikilla on ne omat juttumme jotka kantavat arjessa. 

Minulle se on juoksu.

Eilen tein vetotreenit ennen mökkimatkaa ja tänään käveltiin pojan kanssa metsäpolkuja lammelle. Loppumatkasta oli pakko nostaa pari juoksuaskelta ihan vaan kokeeksi. 

Juoksu lähti taas mökille mukaan ja kovasti se jo odottaa huomista treeniä. Taitaa olla keskipitkis jos oikein muistelin, 15km, pisin juoksutreeni sitten maratonin jälkeen. 

Viime viikolla olin keskiviikkoisella yhteislenkillä, siinä hieman oma vauhtini kiihtyi yli sovitusta  mutta juoksu rullasi hyvin ja oli ponnekasta ja vaivatonta. Aloin jo miettimään että jos sittenkin vielä syksyn aikana puolimaraton suunnitellun varttimaratonin sijaan. No yksin nyt en tuota päätöstä kuitenkaan tee, ja voi olla että se oli vain sen hetkisen flown ajatuksen  lopputulos.  Puolimaraton jäi koronan vuoksi viime vuodelta ja sen takia tämän keväinen siirtyi syksyyn, minkä siirsin kuitenkin ensi vuodelle. 

Seuraava juoksu on suunniteltu Vantaalle, sinne on vielä kolme viikkoa aikaa ja jotenkin vain jäin miettimään sitä puolikkaan mahdollisuutta. 

Täytyy toivoa että säilyy terveenä, viime keväänä revähtänyt takareisi muistuttelee aina aika ajoin, välillä ei tunnu pitkään aikaan mitään, ja välillä taas tulee piikikkäitä pistoja vamma kohtaan . Fysioterapeutti sanoi että voi mennä vuosikin ennen kuin on parantunut. Ja tuskin koskaan ihan paranee kun on kaksi kertaa samasta kohdasta revähtänyt. 

Luottavaisin mielin jatkan kohti seuraavia, tänä vuonna on vielä juoksuja jäljellä, varttimaraton, 12h rataultra ja uuden vuoden juoksu, mikä sekin viime vuodelta taskussa. 

On kivaa katsoa harjoitusohjelmaa ja ihmetellä että mitäs me tänään tehdään. Nautin asetetuista tavoitteista ja tietenkin itse harjoittelusta, nautin juoksun maailmasta.

.... Lennä lennä Kesäkerttu.... lennä juoksukivaan maailmaan .... 🐞