Eilen jefukatsomossa istuessani pohdin kulunutta kautta ja sitÀ miten urheiluharrastukset tulee yhdistettyÀ tai oikeastaan muuta mahdollisuutta ei ole. Hienosti se on sujunut ja molemmat ollaan nautittu omista lajeistamme.
Pelireissut on sitten ihan oma juttunsa. Niihin kuluu jo enemmÀn aikaa. Joskus matkaan on lÀhdetty jo aamu viiden jÀlkeen seuran bussilla. Ja palattu vasta illalla. TÀnÀ vuonna pelireissu pÀiville omaan harjoitusohjelmaan on osunut lepopÀivÀt ja olen saanut palautua omasta treenistÀ kannustaen katsomossa ja nauttien muiden menosta. Pelireissuilla reppu on tÀynnÀ vilttejÀ, evÀitÀ ja aikamoinen mÀÀrÀ innostusta. On jÀnnittÀvÀÀ seurata miten joukkueet etenevÀt omilla tahoillaan. VÀhÀn niin kuin katselisi shakkipelin, mustien ja valkoisten nappuloiden seikkailua laudalla. Paljon me on yhdessÀ myös shakkiakin pelattu ja itsellÀ innostus amerikkalaiseen jalkapalloon juontaa varmasti omasta nuoruudesta jolloin pelasin Lippupalloa HelsingissÀ. Lippupallo on kuin amerikkalainen jalkapallo mutta siinÀ fyysinen kontakti on minimoitu, siinÀ ei taklata vaan vedetÀÀn vastustajan vyöllÀ oleva lippu pois kun halutaan estÀÀ eteneminen. Se oli tosi kivaa. Voisin kokeilla molempia pelilajeja vielÀkin, kuinkahan kÀvisi.
KevÀÀllÀ ennen Jefukauden kÀynnistymistÀ tÀyteen tohinaan, sanoi pojalleni ensimmÀisiin HÀmeenlinnan treeneihin mennessÀ " voi wau miten ihanaa, saadaan nauttia koko tuleva kesÀ tÀstÀ kaikesta."
Omat haasteensa toki oli siinÀ ettÀ poika pelasi yhdistelmÀ joukkueessa ja harjoitukset olivat sekÀ HyvinkÀÀllÀ ettÀ HÀmeenlinnassa. LÀhinnÀ arjen aikataulut paukuttivat ja kamat piti olla aina valmiina lÀhtöön. Onneksi oma laji on siitÀ hyvÀ ettÀ sen voi aina ottaa mukaan ja tehdÀ treenit melkein missÀ vaan. Ennen töihin lÀhtöÀ kelaus, mitÀ, missÀ tÀnÀÀn, mun treenit, sun treenit vai molempien. Onks koulua, töitÀ vai kesÀloma. MitÀ me syödÀÀn ja koska. Joskus auto oli sekaisin treenikamoja, tyhjiÀ juomapulloja ja vÀlillÀ koirakin ihan ihmeissÀÀn. No oli sillÀkin juomakippo takakontissa ja varahihna varuiltaan. Ja kyllÀ me jokunen kerta on kÀÀnnytty matkalta takaisin, nappikset jÀi, hei mul ei oo sykesensoria.
Vaikka oma harjoitteluni vie arjessa n. 5-6 pÀivÀÀ viikossa. N. 1h -3h /kerta. Saan treenit mukavasti ujutettua arjen pyörteisiin. Joskus harjoittelen ennen töihin lÀhtöÀ ja kun pojalla on puolentoista tunnin treenit, sinne sisÀÀn mahtuu omani ja jÀÀ vielÀ aikaa pÀÀstÀ kentÀn reunalle seuraaman jefutreenejÀ. Teen juoksutreenin aina jossain pelikentÀn lÀhistöllÀ. SiinÀ on ihan oma fiiliksensÀ, ihan eri kuin silloin kun juoksen kotiovestaan ulos itsekseen.
NÀin me on treenattu jo monta vuotta, monta kertaa viikossa, yhtÀaikaa molemmat omia lajejamme. Joskus mietinkin ettÀ mitÀhÀn me tehtÀis jos ei treenattaisiin yhdessÀ, yhtÀaikaa.
Urheilu meidÀn osalta pyörii elÀmÀssÀ ympÀri vuoden. Talvikaudella molemmilla vÀhÀn hiljenee mutta treenit jatkuvat kuitenkin. Jefussa pelikausi pÀÀttyi tÀhÀn viikonloppuun, itsellÀ on vielÀ pari kisaa jÀljellÀ. Jefussa treeni muuttuu hieman, talvikaudella treenataan myös osa ilman suojavarusteita, ne astuvat mukaan sitten lÀhempÀnÀ kevÀttÀ taas. ItsellÀ ehkÀ enemmÀn keskittymistÀ peruskestÀvyyteen ja perusvoimaan. SysipimeÀn talven keskellÀ me joskus palataan illalla treenaamasta ja on vielÀkin pimeÀmpÀÀ kuin lÀhtiessÀ. Harvoin tai ei oikeastaan koskaan kumpikaan sano, ei mennÀ tÀnÀÀn. Pojan treenatessa hallilla, minÀ juoksen jossain hoodeilla tÀhtitaivaan alla, saattaa joskus sataa vettÀkin, tuulla pohjoisesta tai sadella lunta hiljalleen, ennen kevÀttÀ.
Kotona on aina jotkut kamat kuivumassa ja juuri kun ne saadaan narulta ei mene kauaakaan kun ne on siellÀ taas, vÀhÀn enemmÀn kÀytettynÀ ja taas pestynÀ. Treenikasseja ei kannata kaappiin laittaa, ei ne siellÀ kerkiÀ olemaan, kohta pakataan taas.
Urheilu vie meiltÀ paljon aikaa mutta se antaa ihan ÀÀrettömÀn paljon. Toki varmasti ensimmÀisenÀ on kyse intohimosta omaan lajiin. Ja on aika kivaa miten molempien lajien rytmitys vuoden aikojen mukaan menee. Tasaista treenikautta seuraa peli- ja kisakaudet jotka tuo kivaa jÀnnitystÀ ja tsemppausta aina seuraavaan. Saa myös elÀÀ hienoja fiiliksiÀ ja toki myös niellÀ pettymyksiÀkin.
On kivaa juosta tai istua jefukatsomossa, tosin jos en tekisi jompaa kumpaa niin istuisin katsomassa tai lukemassa jotain urheiluun liittyvÀÀ, vÀhintÀÀn selaamassa urheiluvaatteita netissÀ.
Urheilu vaan elÀÀ sisÀllÀ, ei sille mitÀÀn voi.
....LennĂ€ lennĂ€ KesĂ€kerttu... kivan urheilumaailman juureen.... đ
Kommentit