Sun treenit ja mun treenit, sun pelit ja mun kisat...🐞

Eilen jefukatsomossa istuessani pohdin kulunutta kautta ja sitä miten urheiluharrastukset tulee yhdistettyä tai oikeastaan muuta mahdollisuutta ei ole. Hienosti se on sujunut ja molemmat ollaan nautittu omista lajeistamme. 

Keväällä ennen Jefukauden käynnistymistä täyteen tohinaan, sanoi pojalleni  ensimmäisiin Hämeenlinnan treeneihin mennessä " voi wau miten ihanaa, saadaan nauttia koko tuleva kesä tästä kaikesta." 

Omat haasteensa toki oli siinä että poika pelasi yhdistelmä joukkueessa ja harjoitukset olivat sekä Hyvinkäällä että Hämeenlinnassa. Lähinnä arjen aikataulut paukuttivat ja kamat piti olla aina valmiina lähtöön. Onneksi oma laji on siitä hyvä että sen voi aina ottaa mukaan ja tehdä treenit melkein missä vaan. Ennen töihin lähtöä kelaus, mitä, missä tänään, mun treenit, sun treenit vai molempien. Onks koulua, töitä vai kesäloma. Mitä me syödään ja koska. Joskus auto oli sekaisin treenikamoja, tyhjiä juomapulloja ja välillä koirakin ihan ihmeissään. No oli silläkin juomakippo takakontissa ja varahihna varuiltaan. Ja kyllä me jokunen kerta on käännytty matkalta takaisin, nappikset jäi, hei mul ei oo sykesensoria.

Vaikka oma harjoitteluni vie arjessa n. 5-6 päivää viikossa. N. 1h -3h /kerta. Saan treenit mukavasti ujutettua arjen pyörteisiin. Joskus harjoittelen ennen töihin lähtöä ja kun pojalla on puolentoista tunnin treenit, sinne sisään mahtuu omani ja jää vielä aikaa päästä kentän reunalle seuraaman jefutreenejä. Teen juoksutreenin aina jossain pelikentän lähistöllä. Siinä on ihan oma fiiliksensä, ihan eri kuin silloin kun juoksen kotiovestaan ulos itsekseen. 

Näin me on treenattu jo monta vuotta, monta kertaa viikossa, yhtäaikaa molemmat omia lajejamme. Joskus mietinkin että mitähän me tehtäis jos ei treenattaisiin yhdessä, yhtäaikaa. 

Pelireissut on sitten ihan oma juttunsa. Niihin kuluu jo enemmän aikaa. Joskus matkaan on lähdetty jo aamu viiden jälkeen seuran bussilla. Ja palattu vasta illalla. Tänä vuonna pelireissu päiville omaan harjoitusohjelmaan on osunut lepopäivät ja olen saanut palautua omasta treenistä kannustaen katsomossa ja nauttien muiden menosta. Pelireissuilla reppu on täynnä vilttejä, eväitä ja aikamoinen määrä innostusta. On jännittävää seurata miten joukkueet etenevät omilla tahoillaan. Vähän niin kuin katselisi shakkipelin, mustien ja valkoisten nappuloiden seikkailua laudalla. Paljon me on yhdessä myös shakkiakin pelattu ja itsellä innostus amerikkalaiseen jalkapalloon juontaa varmasti omasta nuoruudesta jolloin pelasin Lippupalloa Helsingissä. Lippupallo on kuin amerikkalainen jalkapallo mutta siinä fyysinen kontakti on minimoitu, siinä ei taklata vaan vedetään vastustajan vyöllä oleva lippu pois kun halutaan estää eteneminen. Se oli tosi kivaa. Voisin kokeilla molempia pelilajeja vieläkin, kuinkahan kävisi. 

Urheilu meidän osalta pyörii elämässä ympäri vuoden. Talvikaudella molemmilla vähän hiljenee mutta treenit jatkuvat kuitenkin. Jefussa pelikausi päättyi tähän viikonloppuun, itsellä on vielä pari kisaa jäljellä. Jefussa treeni muuttuu hieman, talvikaudella treenataan myös osa  ilman suojavarusteita, ne astuvat mukaan sitten lähempänä kevättä taas. Itsellä ehkä enemmän keskittymistä peruskestävyyteen ja perusvoimaan. Sysipimeän talven keskellä me joskus palataan illalla treenaamasta ja on vieläkin pimeämpää kuin lähtiessä. Harvoin tai ei oikeastaan koskaan kumpikaan sano, ei mennä tänään. Pojan treenatessa hallilla, minä juoksen jossain hoodeilla tähtitaivaan alla, saattaa joskus sataa vettäkin, tuulla pohjoisesta tai sadella lunta hiljalleen, ennen kevättä. 

Kotona on aina jotkut kamat kuivumassa ja juuri kun ne saadaan narulta ei mene kauaakaan kun ne on siellä taas, vähän enemmän käytettynä ja taas pestynä. Treenikasseja ei kannata kaappiin laittaa, ei ne siellä kerkiä olemaan, kohta pakataan taas. 

Urheilu vie meiltä paljon aikaa mutta se antaa ihan äärettömän paljon. Toki varmasti ensimmäisenä on kyse intohimosta omaan lajiin. Ja on aika kivaa miten molempien lajien rytmitys vuoden aikojen mukaan menee. Tasaista treenikautta seuraa peli- ja kisakaudet jotka tuo kivaa jännitystä ja tsemppausta aina seuraavaan. Saa myös elää hienoja fiiliksiä ja toki myös niellä pettymyksiäkin. 

On kivaa juosta tai istua jefukatsomossa, tosin jos en tekisi jompaa kumpaa niin istuisin katsomassa tai lukemassa jotain urheiluun liittyvää, vähintään selaamassa urheiluvaatteita netissä. 

Urheilu vaan elää sisällä, ei sille mitään voi.

....Lennä lennä Kesäkerttu... kivan urheilumaailman juureen.... 🐞