Tanssien maraton kankeudesta... 🐞

Kivat kaksi viikkoa on vierähtänyt maratonista. Kroppa palautuu kevyellä harjoittelulla, mieli lepattaa ja ajatukset harhailevat jo seuraaviin tuleviin juoksuihin. Äkkiä -tänne -kaikki -heti-minä haluaisi hyökätä treenien kimppuun viis veisaamatta sitä mitä solutasolla ollaan  malttamattomuudestani mieltä. No olen oppinut vuosien varrella kuuntelemaan oireetontakin kehoani ja tottelen minulle suunnattua harjoitusohjelmaa. Maratonista palautuminen vie aikaa vaikkei mitään tuntemuksia olisikaan ja nyt minä annan ja otan sen ajan itselleni. Maltillinen palautuminen on minulle kultainen sääntö jota haluan kiltisti noudattaa.  

Juoksemaan olen jo päässyt, askel on ollut kevyt ja innokas, määrät ja tehot pikkuliekillä ja himmaillen... himmailun melkein unohdin ensimmäisellä juoksulla mutta onneksi lopussa hoksasin että hei hei hold your horses. 

Maraton jätti oman kankeutensa kroppaan ja olen pyrkinyt pikkuhiljaa päivittäin tekemään pieniä venytyksiä ja vartalon kiertoja, lonkan aukaisuja. Juoksu itsessään kangistaa minua herkästi ja jos liikkevuus treeni jää tekemättä, huomaan sen hyvin pian erinäisinä kolotuksina ja jäykkyyksinä. Itsekseen tehdyt harjoitukset ovat niin sen oman teenkö-tänään-vai-vasta-huomenna-minän vastuulla.

Nyt on ihanaa kun korona tilanne on siltä osin helpottanut että on päässyt takaisin ohjatun liikunnan pariin. Kesällä aloitin pitkän tauon jälkeen jazztanssin rytmeissä.

Jo parin ensimmäisen kerran jälkeen huomasin miten hyvää tuo tanssin harjoittelu ammattilaisen ohjauksessa teki. Itsekseen tehtynä ehkä aina menee sen oman helpon ja nopean kaavan mukaan, eikä näe omaa tekemäänsä, onko lantion levyinen asento oikeasti lantion levyinen, tuntuu siltä, itse katsottuna näyttääkin mutta onko oikeasti. Ja onko sillä sitten niin merkitystä, kyllä sillä on, ei ehkä yhden toiston jälkeen mutta monien monien jälkeen tottakai. 

Kesäinen paluu jazztanssin pariin avasi minulle portin menneeseen. Olen tässä blogipäiväkirjassani jo useaan kertonutkin että sisälläni elää pieni tanssija lopun elämää. Se että jammailen päivittäin edes jollain tapaa kertoo ehkä siitä miten tärkeää minulle on musiikin rytmi ja se yhdistettynä kropan liikkeeseen. 

Aikuisena tuo tanssi on ollut nukuksissa mutta ei se sieltä lihasmuistista ja muistakaan muisteista katoa minnekkään. 

Ihanaa että sain palata tanssi salille.

Tanssitunti alkaa hyvällä ja huolellisella lämmittelyllä joka voidaan tehdä musiikin tahtiin erilaisin askel- tai vaikkapa laukkasarjoineen mukaan yhdistettynä pientä muutaman liikkeen tanssisarjaa toistettuna. 

Isolaatioharjoituksissa tuntuu miten kropan eri osat saavat irrottelevaa liikettä ja useamman toiston jälkeen huomaa miten liikkuvampi lantio tai rintakehä on. 

Lihasvoimaa kehittävät harjoitukset  voivat ehkä näyttää yksinkertaisilta ja helpoilta mutta tuntuvat tehdessään ja oman kropan painolla tehtyinä tuottavat tulosta aina kerta kerran jälkeen. Ensimmäinen blié aukikiertoineen saa mummelin irvistämään mielessään kasvot hymyillen. 

Kaikki hyppy-, askel- ja piruettien toistot ovat hyvää harjoittelua tulevaa tanssisarjaa ajatellen. 

Tunnin loppupuoliskolla tehdään tanssikoreografiaa pieniä pätkiä toistaen ja siihen liikkeitä pikkuhiljaa lisäten. Lopputuloksena on tanssin tuotos ihanaan musiikin rytmiin liitettynä. Askelluksen laskutus unohtuu lopputuloksessa ja kaikki liikkeet vain menevät luonnollisesti musiikin mukaan. 

Tunnin lopussa on ihana tehdä kevyitä venytyksiä ja kropan rullauksia. Tunne on tyyni, nautinnollinen ja on kuin olisi käynyt läpi jonkun valtavan ihmeellisen ison hieromakoneen joka on käsitellyt jokaisen kropan osan lihaksineen, jänteineen kaikkineen. Psyyke on unohtanut päivän kiireet ja jäänyt leijailemaan musiikin tahdissa jonnekin höyhenhattariin. 

Juoksu on ykkös lajini, on kuitenkin ihanaa että voin yhdistää tanssin osaksi kestävyysjuoksuharjoittelua. Samalla myös varmistan sen että liikkuvuusharjoittelu tulee tehtyä huolella ja keho saa oman huoltonsa säännöllisesti. 

Tänää oli kiva huomata miten eilinen jazztanssitunti vei maratonin jälkeisen kankeuden mennessään. Kroppa on ihanan  kevyen ja irtonaisen tuntuinen, ei kiristyksiä eikä kolotuksia missään. Vielä yksi kevyt Juoksu tähän päälle ja siitä sitten lepopäivän jälkeen kohti seuraavan viikon harjoituksia, määrät ja tehot pikkuhiljaa nousu suuntaan. 

Tanssi tulee kuulumaan harjoitteluuni ainakin tämän tulevan syksyn ajan aina vuoden vaihteeseen saakka ja jos vain aikataulullisesti kaikki säilyy ennallaan niin myös seuraavaan kesään jatketaan. 

Jos en olisi palannut tanssisalille niin ajatuksissa oli joko jooga tai pilates kerta viikkoon, ihan vain tuon kehonhuollon ja liikkuvuuden takaamisen vuoksi. Sen huomaa kun ikää kertyy miten tärkeää omalla kohdallani on erilaisen liikunnan vaikutus päivittäiseen hyvinvointiin ja erityisesti siihen että saan nauttia juoksemisesta. 

Juoksu, voimaharjoittelu ja liikkuvuus... siinä on aika kattava paketti . Siihen päälle sitten puhutaan ravinto, lepo, uni, arjen yhdistäminen treeniin ja niin edes päin...plää plää plää... se onkin sitten taas ihan toinen juttu.

Mut hei, oli ihan ältsin kivaa tanssia.

... Lennä lennä Kesäkerttu... lepopäivän jälkeen ensi viikon kimppuun... 🐞