Heksinki Central Park Run 10 km.....🐞

                                        Olin suunnitellut että juoksen rataultran ja tulevan elokuisen maratonin välissä pari lyhyempää kisaa. Viime vuoden Suvi-Illan ilmoittautumiseni siirtyi tälle vuodelle ja vaihdon puolimaratonin kympin matkalle. Lähempänä kisaa huomasin kuitenkin kalenteristani että olin jo viime kesänä lupautunut olemaan ensiapu tiimissä amerikkalaisen jalkapallon turnaus päivällä. Kisaan  teki mieli ja hain juoksukalenterista kympin kisan kesäkuun puoleen väliin. 

Kalenterista valikoin Helsinki Central Park Run joka starttasi 17.6.2022 Paloheinän ulkoilumajalta. 

                      On kivaa käydä kisoissa pitkin vuotta ja siinä sitä oikeastaan tiedän oman sen hetkisen kuntoni. Vaikka treeneissä joskus tuleekin niitä aallon pohjia ja tuntuu ettei homma etene mihinkään ja vaivun omaan surkeuteeni, innostaa aina kisan jälkeinen fiilis asettamaan katseen seuraavaan. Se maaliin saapumisen tunne on minusta vaan niin wau vaikka olisi mennyt kuinka surkeasti. Jos en pysty parempaan niin sitten vaan en yksinkertaisesti pysty. Silti rakastan juosta omia Mummelijuoksujani.

                  Tiesin jo kisaan ilmoittautuessani että mitään enkkoja en tule HCP:lla juoksemaan, jo yhtenä syynä siksi  että reitti oli pääosin hiekkatietä. Lähdin kuitenkin hakemaan hyvää tasaista juoksua joka kertoisi minulle tämän hetkisen vauhtikestävyyskuntoni. Ja on kivaa kisata pitkin vuotta eri mittaisia matkoja. Ne innostavat ihan valtavasti omaa harjoittelua ja kivaa katsoa mitä Mummelista milloinkin irti saa. 

                     Kisa päivä oli perjantai ja olin sattumalta saanut siihen vapaapäivän töistä. Kilpailua valitessani ajattelin että ennätän sinne hyvin työpäivän jälkeen koska startti on klo 18.00. Olin kuitenkin tehnyt muutamia pidempiä vuoroja töissä ja nyt sain nauttia vapaasta perjantaista ennen kisaa. 

             Olin innoissani koko päivän ja välillä kävi silti ajatus, jos en lähtisikään, no se on se sama ajatus mikä kummittelee ennen ihan joka ikistä kisaa vaikka malttamattomana odottaa kisan alkua.  

Saavuin kisapaikalle hyvissä ajoin ja hain numeroni kisatoimistolta. Aurinko paistoi kuumasti Paloheinän ulkoilumajalla ja ajattelin että voi kun menisi pilveen edes välillä. Palasin autolleni ja lähdin tekemään ihan pientä kevyttä veryttelyä lähistön kevyenliikenteen väylälle, sitä ennen pienet venyttelyt ja muutama pikkuvuoro hyppely.  Kahden kilometrin mittainen verkka tuntui jo heti alkuun kivan kevyeltä ja ilmavalta. Tuntuma oli hyvä eikä jaloissa ollut minkäänlaista lyijylastia jota olin joissain treeneissä tuntenut parilla viimeisellä viikolla. Veryttelyn loppuun otin muutamia reippaampia avaavia vetoja ja vedot tuntuivat ilmavan kevyiltä. Tein päässäni suunnitelmaa miten tulevaa kisaa juoksisin. Ajattelin että soratiestä huolimatta yritän pitää vauhdin lähellä 5.30 molemmin puolin. Alle 57 min loppuaikaa olin haaveillut, asetin kisavauhdin tavoite 56.58. Koskaan aikaisemmin en ollut asettanut kellooni kisavauhtia, myös sitä oli ihan jännä lähteä kokeilemaan. Toivoin etten sotkisi sillä koko juttua. 

         Kisapaikalla oli kivaa taas katsella sitä ihanaa juoksijoiden joukkoa ja nähdä heidän innostuksensa, katsella kuinka kannustajat istuivat aurinkoista alkavaa iltaa nurmikolla nauttien hetkestä. Kivaa taas jutella kuulumisia juoksututtujen kanssa ja lähteä pikkuhiljaa lipumaan kohti starttialuetta . Lähtölaukausta odotellessani juttelin juoksujuttuja erään nuoren naisen kanssa joka oli starttaamassa 15 km matkalle, toivotettiin tsempit ja fiilis oli kyllä niin kiva.  Kisassa oli mukana 5km, 10 km ja 15 km matkat.  Lähtöpaikalla asetuin melko taakse, muistan niitä juoksuja joissa olen aina lähtenyt juoksuun joukon peräpäässä, tällä kertaa olisin kyllä voinut lähteä vähän lähempääkin starttiviivaa. Välillä aliarvioin itseni ja unohdan että kehitystä juoksuvauhtiini on kuitenkin tullut ihan kivasta tämän tavoitteellisen harjoittelun tuloksena.  Kun paukusta lähdettiin matkaan, alku oli hieman hidasta ohittelua ja hain omaa uomaani. Yritin päästä hieman väljemmille vesille keskittyen vain omaan juoksuuni. Jälleen olin jättänyt kaiken ylimääräisen pois, ei musiikkia, ei puhelinta kannettavana, vain auton avaimet kulkivat mukana. 

              Päätin etten himmaile alussa vaan lähden heti juoksemaan tavoite vauhtia, oli lopputulos sitten mikä. Asfaltilla olin tyytyväinen miten kevyeltä 5.30 vauhti tuntui. Muistan miten minua ärsytti kun 1,5 kilometrin jälkeen käännyttiin hiekkatie osuudelle ja vauhti tippui heti. Reitti juostiin viiden kilometrin rinkinä kaikilla matkoilla. Itselläni siis edessä kaksi kierrosta. 

📷Niklas Holmberg 


             Ensimmäinen kierros meni melko lailla suunnitelmien mukaan  vaikka ärsytti ihan hirveästi miten vauhti soralla tippui. Toki myös auringon paahde  aukealla ja voimakas tuuli tekivät omat upeat olosuhteet hampaat irvessä juoksuuni. Pöllyävä kuiva hiekka kuivasi kurkkua ja minun oli pakko kastella suuta jokaisella juomapisteellä, niin reitillä kuin kierroksen vaihtuessakin.  Olin ajatellut että kympin juoksen ilman juomataukoja, kiristän sillä sekkoja, mutta kurkku oli kuin hiekkapaperi, ei auttanut muu. 

        Itse juoksu oli mielestäni hyvin rullaavaa ja ponnekasta, hiekallakin yritin kiristää vauhtia aina kun siihen tuli reitillä sopiva suora, tasainen pätkä. Enkkoja ei tule, ei. No reippaampi kymppi kyllä juostaan mukavassa tapahtumassa ja ihan kivalla reitilläkin. Aurinko paahtoi ja välillä sitä pääsi karkuun puiden varjoon kauniilla pätkällä keskuspuiston reittiä. Toinen kierros sujui melko samaan tapaan vaikka parilla viimeisellä kilometrillä juoksu jo painoi. Varmaan huohotin ääneenkin, katselin kellosta kisavauhtisuoritusta ja naureskelin itselleni. Silti kello pisti puskemaan eteenpäin. Alle tuntiin on mentävä. Niin se meni viime kesänäkin melko samoissa olosuhteissa Hämeenlinnassa. Ja se mistä olin erityisen tyytyväinen, vaikka juoksu oli taistelua itseä vastaan, se oli silti helpompi kuin vuosi sitten. Muistan miten ihanaa oli päästä taas hetkeksi asfaltille juoksemaan  kun lähdin toiselle kierrokselle, alustasta sai tukea ja potku oli vakaampi, vauhti nousi taas hetkeksi. 

          Kahdeksan kilometrin kohdilla askel painoi ihan kivasti, ajattelin että nyt vaan keskityt tekemiseen ja yrität olla miettimättä paljonko vielä on matkan jäljellä. Kellon sykkeen mittaus oli ollut alusta lähtien ihan sekaisin. Tosin sykkeitä en katsonut missään vaiheessa vaan menin täysin kropan tuntemuksen mukaan, ainut mitä seurasin aina silloin tällöin oli kelloon asetettu kisavauhti. Paljonko olen jäljessä ja pystynkö vielä kiristämään lopussa. Miksköhän sitä kuitenkin tällaisesta nauttii ja mistä tulee aina se lopun voima kun näkee että maali lähestyy. Ainakin yrityksissä pieni napsaus ylöspäin, ihan wautsia, kohta juoksu on juostu. 

📷eräs juoksija


             Maalissa nautin taas sen ihanan fiiliksen minkä juoksu saa aikaiseksi joka kerta. Tavoite aika oli lipunut ohi ajat sitten mutta pääasia itselleni että tunti alittui. Stravaan tallentui 10.10 km matkan ajaksi 59.42. Virallinen aika taisi olla jotain 59.54. Assulla olisin saanut paremman ajan mutta tämä otettiin tällä kertaa. 

          Itse tapahtuma oli mielestäni niin kiva ja hyvin järjestetty että Paloheinässä voisin juosta ensi kesänäkin. Vaikka reitti olikin pääosin hiekkatietä mikä hidastaa juoksuani, oli se kuitenkin muuten mukava ja ihanan vehreän kesäinen. Nautin tuoksuista ja tuulen suhinasta kun se sopivasti osui puiden latvoihin. Nautin koko tapahtuman tunnelmaan ja olin niin innoissani juoksustani että unohdin kokonaan loppu jäähdyttelyt kisan jälkeen.  Haltioissani endorfiiniryöpyt kehossani leijailin kotimatkan takaisin Hyvinkäälle. Voi että miten kivaa on käydä juoksutapahtumissa ja enemmän pitäisi juosta näitä lyhyempiä kisoja. Kympit tekisi kyllä niin hyvää, ei pääse helpolla Mummeli, ei.  Mä niin haluan vielä juosta nopeammin, tämä ei riitä mulle. Voi olla että se on vain toiveajattelua mutta unelmoidaan nyt sitten kuitenkin. Treenit jatkuu ja seuraava kisa onkin sitten radalla. Nyt vaihdan juoksualustani hiekkaharjoittelusta assulle ja radallekin. Ja niinä hetkinä kun juoksukengät lepää, arki antaa kaikelta työltä aikaa, asetun tuoliini nauttimaan kesken olevaa kirjaani....

... "Subhash palasi sisälle aikomuksenaan levätä vähän aikaa mutta vaipuikin sikeään uneen..."

... Lennä lennä Kesäkerttu... Helsinki Central Park Run tunnelmista  ratajuoksun juureen....🐞