Kolme vuotta harjoitellen.... 🐞

              Tänään on kulunut tasan kolme vuotta kun tein ensimmäisen harjoitukseni Juoksuvalmentajan ohjelmalla. Olen tässä viime aikoina kovasti pohtinut tätä kulunutta kolmea vuotta. Mitä se on antanut ja mistä olen joutunut luopumaan. Olenko kuitenkaan luopunut mistään vaan tehnyt vain valintojani. Oliko tämä nyt kenties tässä vai miten tulen jatkamaan. 

           

             Olen aina nauttinut harjoittelusta ja fyysisestä tekemisestä. Lapsena lähdin itsekseni hiihtämään, yleisurheilua harjoittelin omalla pihalla, halusin olla urheilija. Kävin balettikoulua joka vei jazztanssin maailmaan, pelasin monta vuotta squahia. Ajauduin hevosmaailmaan, hyppäsin esteitä, ratsastin koulua ja kengitin hevoseni.                                                       

Tykkäsin ahertaa heinäpellolla, rakentaa aitoja laitumille, tehdä tallitöitä ja hakata halkoja. 

                 Muistan kuinka edesmennyt appiukkoni halusi oikeasti nähdä hakkaanko todella halkoja. Iso mies jäi suu auki katselemaan kun halot lentelivät ja opetti yhden asian. Kantapäät nousevat ilmaan ennen iskua. Ja niin minä korjasin tekniikkani. 

              Vaikka olen liikkunut paljon ja monipuolisesti, en ole kuitenkaan koskaan aikaisemmin päässyt tähän tunnetilaan missä tavoitteellisen harjoittelun aikana olen ollut. Kaipaan tämän päivän ja huomisen harjoittelua. Olen sanonut että juoksen niin kaun kuin jalat kestävät ja haluan nähdä kuinka paljon oma kuntoni voi vielä vanhemmalla iällä parantua. Haluan harjoitella, haluan kisata, haluan juosta niin kauan kuin annetaan. 

  

             Tein päätöksen että sitoudun harjoittelemaan. Jos Juoksuvalmentaja tekee minulle harjoitusohjelman, haluan tehdä oman osuuteni. Mahdollistin toteutuksen oman arkeni sisällä. Tein harjoituksia pojan treenien aikana, juoksin aamulla ennen sovittua tapaamista, työpäivän jälkeen harjoituksiin ja siten loppu ilta oli vapaa. Oli vain järjestelykysymys harjoittelun toteuttamiseen. 

               Olen myös ollut onnekas ja säilynyt terveenä melkein koko ajan. Takareiden revähdys ja tapaturman aiheuttama jalkaterän vamma johtivat korvaavaan harjoitteluun. Melko pian olen aina päässyt palaamaan juoksun pariin ja palannut halusta harjoitella taas. Harjoituskertoja on kertynyt  691 kpl, 6046 km. 

Tottakai mietin harjoittelua ja saavutettuja tuloksia myös lukuina. Ehkä se tuo konkreettisemmin tehdyn työn vaikutukset esiin. Jos haluan harjoitella tavoitteellisesti, olenko saavuttanut tavoitteitani. Kyllä olen ja taas asettanut uuden. Ehkä eniten kuitenkin omassa juoksussani arvostan sitä että kympin tulos on parantunut 17 minuuttia. Vauhtikestävyys harjoittelu on uusi intohimoni ja koen että kympin ajan parantaminen vaatii itseltäni enemmän kuin esimerkiksi maratonin. Toki juoksuina ne ovat niin erilaiset mutta näin minä koen. 

  

           Harjoitellessani tavoitteellisesti se vaatii minulta jo ennakkoon suunnitellun toteuttamista. Mietin päivän rytmin ja pyrin pitämään siitä kiinni. Oma halu harjoitteluun on niin valtava että haluan tehdä kompromissit arkeni kanssa ja on toki päiviä ettei kaikki mene niin kuin suunnittelin mutta ei mene elämäkään. Joskus nautin ja paljon olen myös joutunut olemaan surullinen. Huomisen jano on opettanut nauttimaan tämän päivän hetkestä. 

            Oikeastaan ensimmäinen asia mitä ehkä arjessani tein kun aloitin tavoitteellisen harjoittelun oli se että huolehdin nukkumiseni. Ennen olin iltakukkuja ja olisin edelleenkin mutta nykyään menen nukkumaan niin että vähintään 8 tunnin yöuni on taattu. Se on ehdoton asia joka auttaa minua jaksamaan. Kun olen saanut kunnon yöunet jaksan työpäivän jälkeen juosta ja hoitaa arkeni. Usein työviikkoni on kuusi päiväinen, keikkatöitä alallani olen tehnyt aina urani aikana. Joskus enemmän ja joskus vähemmän. Se mistä olen aina tinkinyt on tv. En tunne sarjoja, katson vain uutiset ja luen kirjoja. Silloin kun juoksen matolla katselen Yleareenaa tai Netflixiä ja siksi kolme tuntia saattaa kulua ihan siivillä. 

           Harjoittelu on osa arkeani. Se vie minut mukavasti oman ajatteluni maailmaan. Pohdin siinä kaikenlaista ja teen suunnitelmaa. Teen päässäni kauppalistaa, mietin pojan viikon rytmitystä, käyn läpi espanjan sanoja, olen tehnyt kehitysideoita työhöni, keskittynyt harjoitteluun, teen vauhtikestävyys vetoja ja mietin palautusta, ajattelen lapsen lapsiani ja ikävöin heitä.  Joissain kevennetyn viikon päivinä kuljen levottomana vapaalla ajalla ja malttamattomana odotan seuraavan treenin alkua. 

 

              Harjoittelu on tuonut minulle itsekuria. On levon kautta antanut hyvän olon tilan. Parempi kunto auttaa jaksamaan päiväni, voimaharjoittelun myötä vuosia vaivannut selkäkipu on hävinnyt. Olen kuluttanut juoksukenkiä ja parantanut tuloksiani. Tiedän että henkilökohtainen seinä tulee vastaan eivätkä tulokset enää parane. En tiedä olenko saavuttanut oman seinäni, silti janoan sitä tunnetta kun kiinnitän numerolapun rintaani ja teen pikku hyppyjä ennen starttia. 

 

               Tuon yllä mainitun tunteen jano saa minut harjoittelemaan. Ja tiedän että Juoksuvalmetaja Pasi Päällysahon harjoitusohjelmalla harjoittelen oikealla tavalla. Itsekseni en osaisi miettiä harjoittelun ja palautumisen suhteita tai mitään muutakaan harjoituskauden kulkua suhteessa kisoihin. 

Olen oppinut kuuntelemaan itseäni ja juoksun lisäksi olen oppinut paljon myös juoksun ja harjoittelun teoriaa, tekniikkaa unohtamatta. 

         

              

Tavoitteellinen harjoittelu on tuonut minulle valtavasti itsevarmuutta mutta pistää myös vaatimaan itseltäni. En enää olekaan tyytyväinen pelkkään läpi vetoon. Mielessäni on aina tavoite jota kohti lähden juoksemaan. Pikkuhiljaa juoksuvauhti on kasvanut ja välillä olen kuvitellut itsestäni isompia mihin kuitenkaan olen kyennyt. Joka tapauksessa minä toteutan tällä hetkellä omaa unelmaani. Vaikka en tuloksissa koskaan saavuttaisi mitään ihmeellistä saan olla harjoittelun maailmassa, haastaa itseni joka kerta kun pistän juoksukengät jalkaani. Jonain päivänä voin muistella juoksijan taivaltani ja asettaa sydämeeni kaikki ne ihmiset ja ystävät jotka ovat tätä taivalta kulkeneet kanssani. 

....Lennä lennä Kesäkerttu ... lennä juoksijan taivaltasi tämän päivän illasta huomisen aamuun...🐞