Määräviikko oli suunniteltu harjoitusohjelmaani lomaviikolle jonka vietin Vuokatissa. Olin innoissani siitä että minua odottivat sekä aamu- että iltatreenit. Päätös määräviikon toteuttamisesta tehtiin yhdessä valmentajan kanssa ja puitteet sen toteuttamiseen olivat loistavat. Sää oli ennakkoon arvoitus mutta sillä mentiin mitä annettiin. Olin suunnitellut päivän rytmin niin että harjoittelun väliin jää palauttavaa aikaa, voin opiskella ja lueskella muutenkin ihan vaan rentoutuakseni. Ruokailua, saunomista ja unta väliin, mikä sen ihanampaa.
Olin saapunut Vuokattiin lauantaina loppu iltapäivästä. Lähes koko ajomatkan ajan oli satanut vettä ihan kaatamalla ja autonkin ilmoitustauluun tulivat sanat - Ole Tarkkana - pariin eri kertaan ja kyllä tarkkana saikin olla kun uriin kertyi vettä ja välillä näkyvyys oli huonoa.
Sunnuntai aamu sitten heräili kellojen käännön jälkeen mukavan kirpakkaana. Tuuli oli tosin kova ja aamun ensi lenkillä ajattelin että tämän päivän pitkän lenkin varustusta täytyy vähän miettiä. Talvi ajan ensimmäinen lenkki oli vain 20 minuutin mittainen kevyt juoksu koiraa ulkoiluttaen. Se teki hyvää ja herätti kroppaa kivasti edellisen päivän ajomatkasta. Oli hyvä lähteä kohti määräviikkoa.
Sunnuntain toinen treeni oli keskipitkä lenkki, 15 km syke alle 136. Ulkona oli kova tuuli 7-8 m/s ja mittari pari astetta pakkasen puolella. Laitoin juoksutrikoiden päälle Inovin sadejuoksuhousut ja ajattelin ettei takamus ja jalat jäädy. Takin alle pitkähihainen talvijuoksupaita ja kevyt aluspaita. Ja tietysti akilleslämpät koska ne ovat minulla lähes aina, kesät ja talvet.
Naava pääsi mukaan canicross valjaissa. Se oli innoissaan ja teki hyvää koska se oli ollut hieman levoton uudessa paikassa. Ajattelin että juoksutus saa sen rauhoittumaan.
Melko pian huomasin että vaatetta oli aivan liian paljon. Ja minä inhoan sitä olotilaa. Vaikka juoksu muuten kulkisi hyvin niin silti siitä menee puolet nautinnosta kun on liian kuuma. Tosin tuossa tuulessa voi olla että valitsin kuitenkin oikein, ehkä ilman tuulen pitävää vaatetta olisin ollut kylmästä kankeana. Urheiluopistolla katselin miten nätissä rivissä liput liehuivat. Aivan kuin ne olisi asetettu uuteen asentoon.
Reitti valintaa mietin myös kovasti. Päätin jättää ulkoilu reitit eilisen kaatosateen ja pakkasen takia. Asfaltillakin sai olla tarkkana kun siellä täällä oli mustaa jäätä ja alustaan kiinni jäätyneitä lehtiä. Polkujuoksukenkiä en ottanut ollenkaan mukaan sillä olin päättänyt selvitä asfalttijuoksukengillä.
Viidentoista kilometrin hidas lenkki oli kiva ja sen matkassa katselin taas Vuokatin ihanuutta. Juoksentelin sinne ja tänne sen kummemmin miettimättä. Välillä katsoin kellosta kuinka paljon matkaa olikaan kertynyt. Kova tuuli teki juoksusta omalla tavallaan haastavan ja oli kiva kun pääsin suojaisaan paikkaan. Silloin koko meno tuntui kevyeltä ja helpolta. Kirpakka keli keräsi yllättävän paljon ulkoilijoita ja oli ihanaa katsella päivän kirkkautta auringon paisteineen.
Maanantai aamussa huomasi jo arjen alkaneen vaikka vietinkin lomapäivää. Liikenne oli vilkkaampaa, sen kuulin heti herättyäni. Tuuli oli tyyntynyt ja pikkupakkanen tuntui ihanan kirpeältä, ilma oli raikas. Nautin aamupalani rauhassa ja tarkastelin tämän päivän harjoitusohjelmaa. Lokakuun viimeisenä päivänä.
Veryttely 4 kilometriä + koordinaatiot ja hyppelyt + 4 kilometriä.
Pari tuntia aamupalan jälkeen lähdin hyvin kevyeen juoksuun. Olin vähentänyt vaatetusta eilisestä vaikka pakkasella oltiinkin. Asicsin Novablast 2 valikoitui päivän kengäksi. Juoksutakin alla oli vain ohut pitkähihainen paita, trikoiden päällä kevyet shortsit.
Juoksu oli heti alkuun kivan ilmavaa ja keskityin siihen että aloitan ihan verkka vauhtia ja sehän treenin pääidea olikin. Tunnustelin myös miten olin eilisestä palautunut. Olin tyytyväinen. Juostiin Naavan kanssa rauhaksiin ja sekin ennätti hyvin nuuskia nuuskimansa. Samalla jatkoimme vyössä juoksun harjoittelua. Juoksu itsessään siltä sujuu mutta suunnan vaihdot ja se ettei kaikkea jäädä ihmettelemään, lähinnä vastaan tulevat muut koirat . Silloin kun sanotaan jatketaan niin sitten jatketaan. Ja kun tämä sujuu saa lennossa palkan taskusta. Ja sitten taas mennään.
Ensimmäisen neljän kilometrin jälkeen palasin lähtöpaikalle sillä en voinut pitää Naavaa vyöllä koordinaatioita tehdessäni. Siinä se sitten istui pihassa katsomassa kun tein koordinaatiot settiäni. Polvennosto kävelyä, polvennosto juoksua, kuopasu kävelyä. Hypyistä pikkuvuoro hyppelyjä, loikkaa ja polvennostohyppely välihypyllä.
Hyppelyt tuntuivat ponnekkailta mutta varoin silti tekemästä mitään överiä, yritin pitää treenin hallittuna ja keskityin tekniikkaan enemmän kuin hypyn korkeuteen. Pakkanen oli kivan kirpeä ja vaatetus riittävä.
Treenin loppu osion verkka 4 kilometriä tein samalla reitillä kuin alku verkankin mutta juoksin sen nyt toiseen suuntaan. Aika hassua miten erilaiselta se tuntui, piti ihan parissa kohtaa katsoa että mihin sitä pitikään kääntyä, tuttu reitti näytti erilaiselta toisin päin. Kaunis sää sai nauttimaan alkaneesta maanantaista ja oli ihanaa miten paljon minulla oli vielä aikaa Vuokatissa jäljellä.
Harjoitusten välissä olin tehnyt ruokaa, syönyt hyvin ja lueskellut. Päivä kului nopeasti ja kroppa tuntui hyvältä kun puin varusteet jälleen ylleni. Keli oli edelleen pakkasella ja siinä se oli pysynyt koko päivän. Valitsin reitin, yleensä itselleni tylsän neljä kilometriä suuntaansa ja takaisin. Tällä kertaa tämä valinta ei kuitenkaan tuntunut tylsältä. Oli hienoa ihailla pakkasillan kauneutta. Ilma oli raikas ja oli helppo hengittää. Aloitin juoksun tosi rauhassa ja tunnustelin löytyykö aamu treenin aiheuttamaa jäykkyyttä. Ei löytynyt. Meno oli helppoa, ilmavaa ja vauhtiin nähden kuitenkin lennokkaan tuntuista. Aivan kuin askel olisi vain hipaissut alustaa ja liitänyt siitä eteenpäin. Naava ravasi edessä hidasta ravia ja oli ihanaa katsoa miten sekin nautti. Maanantai on kohta mennyttä mutta sen muisto säilyy aina.
Tiistai starttasi sateisena ja harmaana aamuna. Pakkanen oli hellittänyt ja eilen jäätyneet vesilätäköt olivat sulaneet. Aamutreeninä oli kaksi kilometriä veryttelyä erittäin kevyesti + 35 minuuttia tasavauhtista reipasta ja loppuun vielä kaksi kilometriä veryttelyä. Valitsin taas sen tylsän puolet yhteen suuntaan ja kääntöpaikalta takaisin. Tällaisissa vetoharjoituksissa se on minusta hyvä, pääsee seuraan harjoituksen tasaisuutta. Yritin miettiä reitin niin ettei siinä tule paljoa tien ylityksiä, eikä ainakaan liikennevaloja. No tosin ei tällä Vuokatissa niitä hirvittävän monia olekaan.
Juoksukenkinä minulla oli tänään Asicsin Magic Speedit. Loistavat kengät nopeisiin lenkkeihin ja vetoharjoituksiin. Ykkös valinta myös nopeutta vaativiin kisoihin. Takin alla ohut pitkähihainen juoksupaita ja ohuet trikoot shortsien kanssa. Liivi kulki mukana vaikkei juotavaa siinä ollutkaan. Mutta saan siinä hyvin kaikki tavarat kulkemaan, puhelimen, avaimet, Naavan palkkanamit, koirapillin, kakkapusseja, nenäliinaa ja puskapaperia pitää aina olla.
Olin hyvin palautunut eilisen harjoituksista ja jo veryttelyssä tunsin että treeni sujuu hyvin. Itse veto osuus oli juoksun nautintoa, ihan flow päällä. Tihkusade kasteli kivasti, oli happirikasta juosta eikä missään vaiheessa kylmä. Matkaa kertyi kymmenen kilometrin verran ja päivää oli vielä jäljellä vaikka kuinka.
Tiistai illan treeni oli kevyt 6 km. Otin sen niin rauhallisesti kuin pystyin mutten kuitenkaan liian hiljaa. Alkuun tunnustelin onko aamu jättänyt jälkiään. Kroppa aukesi kuitenkin nopeasti ja oli helppoa
Päivän tihkusade oli loppunut ja ilma oli tyyni ja lämmin, välillä kura lenteli Naavan jaloista. Ohuet juoksuvaatteet tuntuivat nekin hieman liian lämpimiltä, olisi ehkä pitänyt juosta pelkissä shortseissa. Tukalaa juoksu ei kuitenkaan ollut sillä vauhti oli niin rauhallinen. Tämä treeni palautti hyvin aamun tv reippaasta ja saunan jälkeen oli ihan äärettömän hyvä ja raukea olo. Tiistai alkaa olemaan lopuillaan mutta sen muisto säilyy aina.
Keskiviikko aamuun treeni kevyt 8 km.
Heräsin väsyneempänä kuin aikaisimpina aamuina. Illalla menin ajoissa nukkumaan mutta taisi olla virhe syödä ylikypsä banaani yötä vasten. Se vaivasi vatsassa ja valvotti melkein kahteen saakka. Oli hyvä että aamun treeni oli kevyttä peekoo ykkösellä menoa. Ajattelin myös että jos siltä tuntuu ettei jalka nouse niin kävelen välillä.
Katselin ikkunasta ulos ja mietin taas varustusta. Näytti aivan tihkusateiselta. Ulos päästyäni huomasin miten liukas puuterassi oli. Mittari oli pari astetta pakkasen puolella, mitä hieman yllätyin. Jaahas missäs nyt juostaan. Katsoin kuinka jäteauto liukasteli risteyksessä. No asfaltille en aikakaan lähde koiran kanssa juoksemaan. Liian iso vaara että liukastun ja kaadun. Valitsin kahden kilometrin mittaisen kuntoradan ja ajattelin että juoksen sen neljään kertaan. Vain hyvin lyhyen asfalttiosuuden juoksin nurmikon puolella. Juoksu rullasi huonosta yöstä huolimatta ihan hyvin ja kevyesti.
Näin miten muutkin käyttivät nurmikko osuutta hyväksi ja vältti kävellessä liukastumiset. Ollessani toisen kierroksen puolessa välissä näin jo kaukaa perheen lapsineen ja koirineen. Tie oli tukossa eikä oikein kukaan tiennyt mihin pitää väistää, kuka sinkoaa minnekin. Ja siinä väistäessäni löysin itseni tien pohjasta rähmällään. Keskityin siihen että saan pidettyä Naavan hallitusti. Se juoksi koko ajan hyvin rinnallani ennen kaatumista. Jos en olisi väistänyt pientä lasta, näin ei olisi käynyt mutta minkäs näille voi.
Nousin ylös kuin Viren ja jatkoin matkaani. Treeni trikoot olivat polvesta rikki ja kyynärpäätä poltteli. Tein nopean tunnustelun juostessani, polvessa ei onneksi isompaa vaivaa. Käsi kääntyy ja koukistuu, se hyvä, katsotaan tarkemmin kotona. Sain treenin loppuun tosin vähän korkeilla sykkeillä kai tapahtuman ja kivunkin johdosta. Kotona harmittelin etten ollut ottanut matkaan mitään ea-tarvikkeita, ei edes laastaria ja haavan puhdistus ainetta. Suihkutin sitten vammani huolella ja jätin haavat kuivumaan. Apetit vihannes kruunusekoitus pakastimesta vammoille ja rauhoituin kirjani taakse. Olisi ehkä pitänyt käväistä apteekissa mutta en jaksanut lähteä mihinkään, nautin kuuman kahvini. Treeni viikko oli jo yli puolen välin. Fiilis oli harjoitteluun nähden hyvä. Ei mitään jäykkyyksiä missään. Takana oli nyt 58,2 kilometriä ja olin onnekas ettei rytäkässä sattunut pahemmin. Kaikkea sitä voi sattua.
Keskiviikko ilta treeni oli vielä edessä, kevyt 8 km peekoo ykkösellä. Pienet tunnin päivätorkut teki hyvää ja vaikka vammapaikkoja kivisti, kropassa oli hyvä fiilis treeniin.
Mittari oli jo vähän plussa puolella. Päätin juosta asfaltilla. Matkan varrella huomasin että reittiä oli hiekoitettu hienolla hiekalla. Paikoitellen oli kuitenkin mustaa jäätä ja sain olla tarkkana etten kaadu enää toista kertaa päivän aikana. Juoksu rullasi kivasti, vauhti oli nautinnollisen hidasta ja se oli olosuhteisiinkin juuri hyvä. Juostessani tutkiskelin itseäni ja mietin joko alkaa viikon treenit painamaan, tällaista settiä en ole aiemmin tehnyt. Ehkä mäkeen noustessa huomasi ettei ole ihan terävimmillään. Juoksu rullaili ja olisin voinut jatkaa pidempäänkin. Aamu treeni palautti illasta ja ilta aamusta. Keskiviikon kokemukset oli koettu mutta muisto niistä elää aina.
Torstai aamu kevyt 6 km
Huomasin heti herättyäni miten iso merkitys sillä on miten hyvin on nukkunut. Olo oli ihanan virkeä ja energinen. En ollut herännyt yöllä kertaakaan. Olin miettinyt syömiset illalla, enkä juonut enää klo 19 jälkeen. Ei tarvinnut herätä yöllä vessaan.
Keli oli kivasti plussan puolella, pientä tihkua ilmassa. Nyt assullakaan ei ollut liukasta. Heti ensi askeleista tunsin miten hyvin olin palautunut eilisen treeneistä. Samoilla sykkeillä juoksin noin 10-15 sekuntia reippaammin kuin eilen.
Torstaille oli suunniteltu myös voimaharjoittelu mutta eilen satutettu käsi ei taipunut turvotuksen vuoksi kunnolla. Jätin kuntosalin väliin ja tein 35 minuutin lihaskuntotreenin kumpparilla. Kyykkyä, polven nostoa, pohkeita, takareittä. Liikkeet missä ei tarvinnut koukistaa kättä sujuivat ihan hyvin. Täytyy tässä vielä miettiä käynkö näyttämässä kättä ,mutta olen niin huono menemään lääkäriin. Katson ehkä huomiseen mihin suuntaan tuo on menossa, jospa turvotus tuosta laskisi.
Torstai ilta 8 km. Tätä lenkkiä odotin jotenkin malttamattomasti. Ehkä se johtui siitä että se oli viimeinen päivän toinen treeni. Totesin että aika hyvällä mallilla tämä paletti on.
Mittari taas pari astetta plussalla. Melko tyyni keli. Vaikka harmaus yllätti nopeasti, oli oikeastaan tosi kiva juosta kun oli aika lämmin. Vain ohuet juoksuvaatteet päällä. Naava oli häärinyt jo puolituntia ennen starttia ja oli oppinut odottamaan iltajuoksua. Juoksu oli helppoa ja treeni hujahti ihan hetkessä. Tuntui etten edes hengästynyt mutta hyvä niin. Olin yllättynyt siitä miten hyvältä kropassa tuntui ja miten hyvin se toimi. Totesinkin lenkin jälkeen itsekseni että olen kai onnistunut tekemään harjoitukset juuri oikealla teholla määrän lisäykseen nähden. Pieni haikeus hieraisi mieltä. Viikko on jo niin lopuillaan. Olen nauttinut joka hetkestä ja saanut tehdä sitä mitä rakastan. Torstain tunnit tulevat kohta täyteen mutta tämä torstai elää muistoissani aina.
Perjantai aamuna heräsin taas hyvin levänneenä ja tunsin että olin palautunut hyvin. Kellokin ilmoitti yön jäljiltä - Tänään olet valmis treenaamaan! Vuorossa oli pitkä lenkki 28 km. Olin jo eilen illalla tehnyt suunnitelman reitin suhteen. Valitsin 4 kilometrin lenkin jonka sitten kierrän 7 kertaa. Ja tämä valinta siksi että tarvittaessa pidän asuntoa huoltopaikkana. En tiennyt miten Naava juoksee näin pitkää lenkkiä. Ei ole koiraa kohti oikein että juoksutan sitä liikaa ja se on myös juoksijalle raskasta jos joutuu paljon ohjaamaan koiraa, sen meno pitää olla halukasta ja innokasta.
Sää oli taas plussan puolella parin asteen verran. Varusteiksi valitsin ohuet juoksutrikoot ja shortsit, ohut pitkähihainen juoksutakin alle. Juoksuliiviin pakkasin kaksi 500 ml lötköpulloa täyteen vettä, geeli / tunti ja lisäksi marmeladia. Juoksu rullasi kivasti vaikka kyllä huomasin että viikon treeni tuntui kyllä. Juoksu rauhallisella vauhdilla oli hyvässä rytmissä ja ponnekasta. Lopetin heti alkuun ajattelun että edessä on 7 kierrosta, nyt mennään 20 minuutin sykleissä. Kellosta seurasin aina juomavälin näin. Kolmannen kierroksen lopussa Naava katseli jo asunnolle päin. Se jatkoi kuitenkin ihan reippaasti ja aina välillä palkitsin sen menoa. Jouduin myös välillä vetämään hajuilta pois ja samoin pitämään sen huomion muualla kun vastaa tuli haukkuva koira.
Olin tyytyväinen että valitsin neljän kilometrin kierrokset. Kuudentoista kilometrin kohdalla Naava alkoi jätättää ja ajattelin että kun kierros on loppu jätän se asunnolle. Ja näin tein. Olin jo ennen lenkkiä laittanut sille vedet ja puruluun valmiiksi. Samalla kun jätin koiran kotiin, kävin wc:ssä ja täytin toisen lötkön vedellä. Jäljellä oli vielä kaksi kierrosta. Tuntui ihan älyttömän helpolta juosta ilman koiraa, sai vain keskittyä omaan menoon. Muistan miten huokaisin kun yksi kilometri oli enää jäljellä. Kelin suhteen oli nautinto juosta. Pari ensimmäistä tuntia pientä tihkusadetta mutta ei se vaatteita kastellut hikoilua enempää. Vaikka kroppa oli omalla tavallaan väsynyt, niin fiilis oli ihan mieletön. Olin nauttinut jokaisen treenini minkä sain tehdä. Kun astuin asuntoon sisään sanoin ääneen - Se oli siinä, ihan mielettömän ihanaa.
Vuokatin treenilomallani kilometrejä oli kertynyt 108 km kuuden päivän aikana, Naava juoksi mukana 100 km. Olin kiitollinen siitä että olin säilynyt terveenä ja päässyt toteuttamaan tämän setin kivan hallitusti. Olin jo kotona ennen lomalle lähtöä miettinyt miten päiväni rytmitän ja olin päättänyt etten lähde ulkoilureiteille tai poluille, joita olin aiempina vuosina kiertänyt ristiin rastiin. Halusin saada ehjät juoksut alle ennen tulevaa rataultraa.
Pidin erittäin tärkeänä sitä että söin ja nukuin hyvin. Saunaoluet olivat alkoholittomia, en halunnut että palautumin kärsisi mitenkään. Menin ajoissa nukkumaan, viimeistään kymmeneltä illalla, aamulla heräsin puoli kahdeksan ilman kellon soittoa. Aamupalan söin klo 8.00 ja aamutreeneissä olin kymmeneltä. Treenin jälkeen palautus juoma ja lounas 12.00. Ennen iltatreenin alkua ehdin hyvin opiskella espanjan sanoja, lueskella ja kutoa.
Iltatreeneissä olin klo 16 aikoihin ja tämän jälkeen päivällinen. Kivasti jäi iltaa aikaa ja sai vaan nautiskella kiireetöntä hetkeä. Pidin rytmin yllä koko viikon ja Naavakin jo tiesi milloin lähdetään juoksulle ja onko toinen vielä tulossa.
Kyllä naisella kenkiä pitää olla ja niin pitääkin. Asicsin Magic Speed oli juuri sopiva vetotreeniin asfaltilla, Novablast 2 sopi nopeisiin mutta käytin niitä ihan peruslenkille, Gel Kayano 29 oli hyvä valinta pisinpään treeniin.
Espanjaan lähdin yhdellä perässä vedettävällä laukulla ja repulla. Tällä reissulla mukana oli juoksuvarustetta joka lähtöön muttei yhtään ensi aputarvikkeita. Kohta sitten saakin alkaa pakkaamaan autoa mutta vielä saadaan nauttia Vuokatin viimeistä iltaa. Vaikka perjantaikin on kohta eletty se elää muistoissani aina.
Kesäkertun määräviikko sai viikon loman tuntumaan paljon pidemmältä mitä se ehkä kotona ollessa olisi tuntunut. Pääsin täysin irrottautumaan arjesta ja työstä. Omalla tavallaan on ihanan raukea olo muttei kuitenkaan väsynyt. Ja kuten jo aikaisemmin sanoin, tämä oli juuri sitä mitä Rakastan Tehdä.
... Lennä lennä Kesäkerttu... lennä määräviikon huumasta tulevaan arkeen... 🐞
Kommentit