Ultralomalta ylimenon alkuun ....🐞

                                     Nyt on kulunut jo reilu viikko siitä kun rataultran huuma oli suurimmillaan. Olin tehnyt juuri oikean ratkaisun että lähdin Joensuusta vasta maanantaina kotiin. Vaikken sunnuntaina tehnytkään yhtään mitään, sain vain olla ja palautua. Ainoat asiat mitä tein oli suihku ja se että könysin Rossoon pitsalle. Matka Rossoon oli juuri mukavan könyttävä ja teki hyvää lähteä edes vähän liikkeelle. Maanantaina oli helppo matkustaa junassa hyvin nukutun yön jälkeen  vaikka jalat olivatkin aika kankeat asemalle kävellessäni. Olin ottanut vielä tiistain lomapäiväksi ja töiden pariin palasin vasta keskiviikkona. 

                      Ultralomani oli ohi ja oli ihanaa muistella sitä kaikkea huumaa ja niitä monia tunteita ja tunnelmia tuon 12 tuntisen taipaleen ajalta. Halusin kerrata niitä mielessäni pala palalta, miltä tuntui seistä startissa, miten matka taittui kuuteen tuntiin asti ja miltä tuntui kun viimeiset minuutit olivat käynnissä ennen kahdentoista tunnin täyttymistä. Tunne oli huumaava. 

                  Mietin hierojalta ajellessani miten minä olen  palautunut.  Olenko nukkunut, onko ruoka maistunut, osaanko olla rauhassa. Toki mieli ja ehkä kroppakin oli koko ensimmäisen viikon ihan täpönä, vilistin unissani vaikka luulin nukkuneeni hyvin. Olin saanut ruokahaluttomuuteni takasin, ensin söin järkevästi ja vasta parin päivän jälkeen alkoi ahmiminen. Koko ajan ihan mieletön nälän tunne joka ei kuitenkaan ollut mitään mielihyvän kalastelua. 

                                                       Täytyy tässä kyllä todeta että hieroja reilu viikko ultran jälkeen oli      ihan                     äärettömän hyvä. Se varmasti palautti kropan sellaiseen tilaan että nyt on hyvä jatkaa. En tarkoita mitään kovaa harjoittelua vaan paluuta takaisin pikku hiljaa. Kevyt paluu harjoitteluun tuntui jo mielessänikin hyvältä. Toki huomasin myös sen kun mieli ja kaikki muukin oli rauhoittunut että alkoi kaipaamaan liikkumista. Olin kävellyt yhden rauhallisen lenkin lauantaina ja siinä oli kaikki. 

                        

                                                                

                                           Juoksukeli oli muuttunut talviseksi näiden lepopäivieni aikana. Oli ihanan happirikas keli kun starttasin ensimmäiseen treeniini rataultran jälkeen. Harjoitusohjelmaan oli merkitty kevyt 6 km. Kropassa oli tuntunut ihan hyvältä oikeastaan jo viikon päässä kisasta. En tuntenut sellaista väsymystä lainkaan mitä kaksi vuotta sitten ja muistan että tuota väsymystä kesti aika pitkään. Tällä kertaa teki jo melko pian mieli koittaa juoksuaskelia mutta päätin kuitenkin malttaa siihen saakka että oli ensimmäisen harjoitukseni vuoro. 

                 Varusteita tarkastellessani mietin ettei kropassa ole mitään muuta vaivaa kun edelleen varpaissa olevat rakot joka eivät olleet ennättäneet parantua. Tiesin etten voisi lähteä juoksuun nastakengilläni, tarvitsin vähän väljemmän mallin. Keli oli hieman haastava, paikoitellen oli liukasta ja viimeisen vuorokauden aikana satanutta lunta. Onneksi sitä ei ollut paljon ja se oli tallaantunut ihan kivasti. Ei pahempia mökkyjä ja lähdinkin matkaan hyvin rauhallisesti tunnustellen. 

                              Heti alussa jalat rytmittyivät hyvin, tuntui kuin olisin jatkanut rataultraani samaan tahtiin. Ei vaivoja, ei jäykkyyksiä. Eikä oikeastaan juoksualustakaan tuntunut mitenkään raskaalta. Nousuissa syke kohosi mutta laski hyvin tasaisella omiin pk1 lukemiini. 

                  Oli ihan mielettömän kivaa juosta. Talvijuosta. Ihanaa katsella lumisia puita ja huomata miten paljon olin kaivannut ulkoilmaa. Nuuskuttelin sinne ja tänne, nautin menosta. Siinä juostessani  taas mietin jatkoani vaikka omat päätökseni olinkin jo tehnyt. Huomasin myös miten olin kaivannut juoksua. Kiltisti se oli odottanut minua ja taas sitä mentiin yhdessä. Mitä pidemmälle lyhyt lenkkini eteni sitä parempi fiilis tuli. Tunsin miten jalat palasivat taas siihen tuttuun ja tikuttivat kivasti. Rytmi oli rentoa ja oli hauskaa juosta. 

                         Loppuvuosi tulee olemaan rentoa vaikka kisaaminen onkin jo mielessäni. On jännää miten nopeasti mieleen tulee ajatus, joko voin kiinnittää numerolapun rintaani. Seuraavana sitten ilotellaan Uuden Vuoden Juoksussa. Ensi vuoden runko on  myös suunniteltu ja valmentajakin samaa mieltä kanssani. Paljoa se ei tule muuttumaan siitä mitä juoksuni ovat olleen tänä vuonna. Kisat vaihtuvat kyllä mutta itse runko on melko saman oloinen. Se motivoi myös tätä ensimmäistä treeniäni, taas mennään kohti seuraavaa. 

                Pitkä ja harmaa marraskuu tulee tänään päätökseensä. Vaikka lepopäiviä olikin useita kisan jälkeen niin silti harjoitus- ja kisakilometrejä kertyi kaikkiaan 257 km. Se oli oikeastaan itsellenikin määrällisesti  yllätys mutta olihan se harjoittelu ennen ultraa ihan hyvää tekemistä.  Sain olla terveenä ja sitouduin. 

 

, 

                  Marraskuu tuo mieleeni ensimmäisenä marrasputken, kahtena vuonna mukana, toisena taisin juosta hieman reipaat 300 km ja sekin oli omalla tavallaan sellaista huumaa, hirveä hinku siihen ettei putki vaan katkea ja ihan mielettömän kivaa seurata myös muita putkilaisia. Muistan miten nopeasti marraskuu silloin hujahti. Silti tärkeimpiä asioita marraskuulle löydän sen että neljä vuotta sitten viisi juoksijaa istuivat alas ja silloin syntyi Hyvinkään Juoksijat. Siitä alkaen olen ylpeänä saanut edustaa seuraa ja on ollut mielettömän kivaa olla toiminnassa mukana. Ei se marraskuu aina niin harmaa olekaan vaikka ulkona pimeää onkin. Upeita ihania muistoja putkahti  mieleeni ja samalla siihen päättyi oma juoksukauteni. 

                Joulukuussa sitten voi lanttulaatikko paistua uunissa, toffeen valmistus ohje on kaivettu taas esiin. HyJun pikkujouluissa juostaan ja nautitaan juoksijoiden kesken. Glögi tuoksuu ja kalenterin ensimmäinen luukku aukeaa. Nostattaa mieleeni  fiilikset  aattoaamun juoksuiltani.  Taas yksi vuosi kulkee kohti päätöstään ja minä mietin ja toivon että saisin juosta vielä monta vuotta, kulkea monta kertaa harmaan marraskuun läpi ja todeta miten upean juoksun täyteinen se onkaan ollut. 

... Lennä lennä Kesäkerttu... lennä juoksuinnoissasi  ylimenokauden alusta ...🐞