Kevyen Viikon Katsaus...🐞

  

     On aina niin kivaa siirtyä kovilta viikoilta kevyempään harjoitteluun ja tunnustella miten kroppaa kutkuttaa ja olisi kiva päästä juoksemaan. Jotenkin sitä on silti jo vähän odottanutkin. Eilisen 22km treenin jälkeen oli kiva tikuttava olo ja melkein unohdin että tänään on lepopäivä. 

Vaikka päivä alkoikin yhdellä kammottavimmalla tavalla, tunsin miten ihanasti kroppa oli levännyt. 

        Tottakai se oli levännyt, sillä heräsin "plim" tasan kello kahdeksan vaikka työvuoro alkoi jo puolelta. Iik, miten näin voi käydä, äkkiä soitto osastonhoitajalle, täältä tullaan. Olisko urani aikana kerran aiemmin käynyt näin. "Tule rauhassa, sairaala on pystyssä edelleen."

Maanantai Lepo

Lepopäivänä en koskaan tee mitään sen kummenpia fyysisiä hommia. Työn jälkeinen ilta kului espanjan läksyjen parissa, lueskelin, touhuilin pientä. On jotenkin kivaa antaa kropan vain olla. Unohtaa koko harjoittelu hetkeksi. 

           Tiistai sai kivan startin kun pääsin hyvin nukutun yön jälkeen salitreeniin. Kuulostelin  vieläkö kylä nukkuu kun astuin kotisalille 5.55. Ehkä sekin jo hieman heräili. Nopeet lyhyet venyttelyt, lämmittely ja liikkeiden kimppuun. Maasta vedolla aloitettiin ja pohkeet seisten lopetti setin. Kroppa oli herännyt hyvin päivään ja eilisen lepo tuntui hyvältä. 

Tiistain iltatreeninä oli kevyt 8km. Kotitiet olivat taas ihan koppuralla, ajattelin kuitenkin testata juoksenko ulkona. Päätin lopettaa juoksemisen heti alkuun ja jättää nastakengät naulaan. Säären etuosa hieman oireili joten ajattelin etten ärsytä sitä yhtää enempää. Matolla juostessani matalalla droppilla, ei vaivan vaivaa. Kevyt 8km hurahti hetkessä kun viiden minuutin välein nostin maton kaltevuutta aina minuutiksi ja nautin vaihtelusta. 

            Keskiviikko oli merkitty lepopäiväksi. Tuntui että aikaa oli ihan valtavasti. Päivä töissä hurahti kaikkien touhujen keskellä, vasta ruokatauolla havahduin miten kiireinen aamupäivä oli ollut.

 

Illalla kampaajalta kotiin ajellessani jäin katsomaan edessäni aukeavaa näkymää joka omalla tavallaan rauhoitti minut kuluvaan iltaan. Siinä hiljaisuudessa tunsin mieletöntä mukavuutta. Miten erilaiselta sama kohta tiessä voikaan näyttää, olen kuvannut tämän kohdan ennenkin.          

 

                   Torstai oli ihanaa aikataulutusta. Välillä oikein toivoin että kaikki menisi nappiin. Töistä heittäydyin suoraan treeniin. Kotitiet olivat taas auraamatonta möhjöä. Juoksumatolla 4km rauhallista juoksua jonka jälkeen koordinaatiot ja hyppelyt. Alakerran huoneessa polvennosto kävelyä, kuopasu kävelyä, polvennosto juoksua, pikkuvuoro hyppelyjä, kompassi hyppyä ja saksi loikkaa. Ulkona on helpompi tehdä edeten mutta kyllä liikkeistä saa paikallaan tehtynä huolellisin ja riittävin toistoin ihan tehokkaan treenin. Ja kun liikkeet on tehnyt hallitusti, kropasta kyllä huomaa miten hyvin se on voimaharjoittelusta käynyt. Loppuun vielä 4km kevyttä juoksua sujui hujahtaen Peltsin kovaa vuotta katsellessa.Äkkiä pika suihkuun, kirjat kassiin ja espanjan tunnille. Viestittelyt pojalle,pitääkö suunnitelma. Yes, pitää edelleen. Ihana uppoutuminen er ja ir verbien maailmaan, jouduin kuiten tunnin alussa sanomaan...   Lo siento, estoy tarde. 

       Tunnin jälkeen nopee ajelu keskustaan, poika kyytiin, toinen treenikassi läjähti takapenkille. Poika harkkoihin ja sillä välillä kauppaan. Aikataulu piti melko hyvin, torstai oli kaikkien touhujen päivä. 

              

    Perjantaina ajattelin miten kivaa kun on vähän lyhyempi työpäivä ja pääsen jo puoli kolme. Kerkee hyvin tekee treenin ja jää ihanasti iltaan aikaa. 

Kävi kuitenkin niin että sain unohtaa lyhyen päiväni. Potilaan piti päästä leikkaukseen ja minä leimasin itseni talosta ulos vasta paljon paljon myöhemmin kuin työaikani päättyi. Kotona olin ihan hiilenä ja oma agressioni ajoi minut taas matolle juoksemaan. 

Vuorossa 2km + 2 x   10x20 sek/1min   /3min + 2km.

Treeni oli sellainen että se vaati keskittymisen täysin. Ainoastaan alku-ja loppuveryttelyssä pystyin ajattelemaan yli harjoituksen. 

      Lauantaina oli kivaa lekotella ja aloittaa päivää ihan rauhaksiin. Espanjan läksyjä aamukahvilla ja ruoka puolivalmiiksi ennen päivän treeniä. Vuorossa kevyen viikon toinen voimaharjoittelu.

                   Tunsin heti treenin alussa miten hyvin olin palautunut kovimpien viikkojen harjoituksista. Liikkeet suoritettuina olivat ponnekkaat ja koko kropalla hyvin kevyt olo. En katsellut sitä kellosta, sen huomasi aistimalla kyllä. Takakyykkyä, bulgarialaista askelkyykkyä, ylätaljaa, kaikkiaan kuusi eri liikettä joissa palauttelut vaihtelivat 90 sekunnista kolmeen minuuttiin. 

📷kemir

    Sunnuntaina pitkän lenkin vuoro. Ihanaa luvassa kivaa rauhallista peekoota. Tänään oli jo ihan pakko päästä ulos juoksemaan. Juoksumatto oli hyvin parannellut säären etuosan tuntoja. Päätin suunnata Naavan kanssa kotimetsän hoodeille ja ikävöin ihan mielettömästi Rania kun kuljin sen tyhjän tarhan ohi. En voi koskaan muistella sitä niin etten itkisi. 

Alusta oli auraamatonta lumimöhjöä, jääkoppuraa ja kilometrikaupalla traktorin renkaan uraa. 

Huomasi miten hyvää mattojuoksu oli taas tehnyt. Oli helppoa siirtää rytmi myös ulkoalustalle. Traktorin renkaan uraa juostessa voi olla että oltiin kaukana juoksusta mutta oli varmasti hyvää vaihtelua kropalle. Tunsin miten mukavan aktiiviset lihakset olivat eilisen punttitreenin jäljiltä, kroppa oli hyvin kuulolla koko ajan. Ilman nastakenkiä en olisi selvinnyt, Naavaa sain pidätellä vähän väliä. Viisitoista kilometriä melko mukavassa talvikelissä ei ollut minulle pitkä lenkki mutta puolipitkä kyllä. 

Kevyen viikon harjoituskertoja oli 6, aikaa kului 7 tuntia 11 minuuttia ja 50 sekuntia. Sitä en tiedä kuinka monta kiloa nousi mutta kilometrejä kertyi 40,11. 

Viikko näytti minulle sen miten paljon pitää olla kärsivällisyyttä, mennä vain juuri siinä hetkessä mikä on käsillä. Yritän kyllä oikein kovasti taistella malttamattomuuttani vastaan. Joskus vain yksinkertaisesti sisälläni kihisee niin etten meinaa pysyä nahoissani. Joskus vaan käy niin että kuvitelma tulevasta hetkestä on todellisuuden kohdatessa ihan jotain muuta. 

.... Lennä lennä Kesäkerttu... lennä nyt edes kerran maltilla sen tulevan napsun verran uuden alkuun ...🐞