Mk Facade Cup ...🐞

 

          Cupin 4. osakilpailu juostiin Hakunilassa viime lauantaina 18.2.2023. Oli kivaa olla mukana kisassa jota olin jo useampana vuotena miettinyt. Tammikuun osakilpailu lipui minulta ohi auto ongelmien vuoksi. Toisaaltaan jännitti hiukan mutta silti lähdin oman näköisen juoksuni kanssa matkaan. Tiesin että tulen olemaan tuloslistan hännillä enkä antanut sen häiritä. Tiesin myös miten kivasta tapahtumasta on kyse ja oli mainiota startata auto kohti Hakunilaa. 

   Tuuli oli kova, lunta pyrytti ja oikein hurrailin kun putsailia autoa,voin tunnustaa että olisi tehnyt mieli heittää lenkkarit ties minne ja unohtaa koko kisastartti. Vaan ei, sinne mennään minne pitikin, oli keli mitä tahansa, sama se on kaikille muillekin. 

   Olin hyvissä  ajoin kisapaikalla. Aikaa lähtölaskentaan noin puolitoista tuntia. Hyvin ennättää jälki-ilmoittautua ja tehdä verkkaa rauhassa. Olin edellisenä päivänä päättänyt että juoksen ihan normikengillä mutta otin myös nastajuoksukengät mukaan. 

Keli oli raaka ja pyryttävä lumi kasteli vaatetusta. Kävellessäni kisakansliaan mietin mitenköhän reitillä, voin varmaankin juosta ilman nastoja. Näin kuinka vastaan kävelevä mies liukui toisen jalan varaan ja sanoi, "no oli vähän liukasta" . Lumihöttö peitti alleen sileäksi aiemmin aurattua kohtaa joka oli ennättänyt vähän jäätyä. Jatkoin rauhallisin askelin kohti numerolapun hakua ja hups olin vasemmalla kyljelläni. Ensimmäinen ajatus- juoksen nastoilla. Sattui ulkoreisi ja hartialihas. Alkuun oli vaikeaa nostaa kättä ylös mutta kyllä se siitä sitten aukesi.

Lunta pyrytteli kasvoille kun tein onnetonta verkkalenkkiäni. Välillä nostin käden silmien eteen kun hakkaava tuuli ja lumi sattui kasvoihin, tuulenpuuskat  eivät päästäneet yhtään helpommalla ja kun tein  veryttelyn sekaan minuutin kestoisia vetoja arvioidulla kisavauhdilla, tiesin että tuleva juoksu olisi enemmänkin vauhtikestävyys harjoitus. Kelillä ei enkkoja juosta.

      Oma veryttelyni oli aika hätäinen, tuuli ja pyry saivat lintsaamaan ja vetäytymään kisakanslian lämpöön ja tiesin että tuntisin huonon verkkani nahoissani. Toki sekin voi olla että oltiin kovan viikon loppupuolella, saattoi hieman kangistaa kroppaa.

     Kiva pienen määrän juoksijoiden kuhina oli käynnissä kun astelin starttiin. Nastakengät rapsahteli, enkä yhtään katunut valintaani vaikka kuulin että reittiä oli aurattu oman verkkani jälkeen. Oli se meno ollut lumimöhjössä aika toivotonta. Lumisade oli kivasti vähän hiljentynyt vaikka tuuli olikin puuskaista. 

      Kympin juoksijat starttasivat 13.00, vitosen juoksijat kymmenen minuuttia myöhemmin. Reitti juostiin kääntöpaikalle ja takaisin molemmilla matkoilla. Olin heti alkuun päättänyt yrittää pitää vauhdin lähellä 5.30/min ja tiesin sen olevan ihan realistinen.                                                               Vaikka lumimöhjöä olikin aurattu ja reitillä oli sulaakin  asfalttia,oli siellä myös paljon kohtia joissa oli jalan upottavaa lumisohjoa. Juoksin olosuhteet niin kuin voin. Jos oli sulaa, yritin kiristää ja möhjöllä annoin periksi ja hidastin. Kun näin 2.5 km:n kyltin, toivoin että olisin vitosen kisassa ja pääsisin kohta kääntymään takaisin kohti maalia. 

       Vaan enpä ollut, joten ajattelin että samat vielä eteen ennen kääntöpaikkaa. Vaikka keli oli raskas ja joutui hakemaan sitä parasta alustaa sain juoksurytmin pidettyä mukavanlaisena, sama toistui vaikka vauhti välillä hidastui jopa kakskyt, kolkytkin sekkaakin. Ihan hirveät vauhdin vaihtelut, ja niin ärsytti. Mietin myös koko ajan millaisena reitti elää edessäni. Aijai ja voihan niin, mäkeen mentiin ennen paluun kääntöä. Ei muuta kuin anna tikuttaa, muistin opit, katse eteen ja kroppaa suoraksi, nyt käytä sitä polven nostajaa. Kiitin nastoja jotka pitivät askeleen alustassa. Kaikkein rasittavinta oli silloin kun askel meni möhjössä eteen ja valui puolikkaan takaisin.

     Puolivälin kääntöpaikalta loivan nousun jälkeen annoin juoksuttaa alamäkeen. Paluu matka tuttu, pahempaa ei voi enää tulla. Oli karsean ihanaa. Iso apu oli se että matkalla oli muitakin, ohitin pitkään saavutettavan, sain siitä lisää intoa. Jotenkin myös tuntui että kroppa oli auennut puolivälin jälkeen ja vaikka potkussa tuntuikin oli kropassa parempaa hallintaa mitä monissa muissa juoksuissa. Kiitin taas jokaikisen voimaharjoittelu harjoitukseni ja olin äärimmäisen tyytyväinen voimavalmennuksesta ja luotin siihen että kroppa jaksaa työntää enemmän kuin ennen. Siinä juostessani muistelin viime kesäkuun hellekymppiä lipsuvalla hiekalla joka oli kuitenkin tasainen reitti. Tunsin miten paljon helpompaa oli polkea askelta talven haastavassa matkassa ja näkyi se myös tuloksessakin, vaikka enkka olikin kaukana.  

     Melkein rukoilin että pääsisin alle 59 ja sekin oli ihan liikaa. Enkö koskaan opi juoksemaan lujempaa. Onko mun aina oltava niitä tuloslistojen vikoja. Kehittyykö vain pitkän matkan hölköttely kestävyys. Onko vauhtikestävyyteni ihan surkeaa. Otin loppukirin, aina pitää yrittää rutistaa edes joku sekka. Ihan wuhuu miten wau, kun taas maaliviiva ylittyy. Netto 58.23.

Ihan hyvä se oli. Tiesin että kyllä kova viikkokin omansa ottaa. Juuri oli lisätty harjoittelua napsun verran. Kropan hallinta ja ponnekas potku oli minulle kuitenkin loppuaikaa tärkeänpää. Tiesin että töitä on tehty ja eteenpäin menty. Nautin jokaisen askeleen joissa tunsin ettei työntö enää ollutkaan niin voimatonta. Tämä oli oikeastaan  ensimmäinen juoksu jossa todella huomasin miten paljon parempaa kestävyyttä "takajaloissa" oli. 

     Oli kivaa juosta lappujuoksua. Se pistää tekemään töitä ihan eri tavalla kuin itsekseen harjoitellessa. Viime vuonna sain kokea miten hyvää tekee kun juoksee kisaa tasaisin välein pitkin  kautta. Kroppa on ihan eri tavalla vireessä ja kai se kehittääkin. Uskallan lähteä juoksemaan vaikka olisinkin viimeinen. Uskallan näyttää oman tasoni ja kuitenkin nautin niiden kovien juoksijoiden puolesta ja ihailen heitä ihan mielettömästi. 

Tämä oli toinen kerta kun starttasin Hakunilassa. Edellisestä kerrasta onkin jo aikaa. Muistan miten olin aloittanut juoksun uudestaan neljän vuoden juoksu tauon jälkeen. Ja vuonna 2017 olin aika alussa uudella juoksija taipaleellani. Olin päässyt takaisin lappujuoksun makuun.

Mutta niin niitä juoksuja vaan taas alkoi kertymään. Muistan miten kivaa oli ja nautin kun Snow Run juostiin maaliin. 3.3.2017 5km

...oma kello mittasi matkaa 4.45 km... keskisyke 165...keskivauhti 6.31... loppuaika 29,05...virallisia tuloksia en enää löytänyt.

Nyt sitten taas harjoittelun pariin, lepopäivä vie kevyeen viikkoon. Ihan mielettömällä innolla odotan viikon tulevaa ja ihan mielettömällä innolla odotan seuraavaa Cupin osakilpailua. Olen ollut tosi tyytyväinen  että olen saanut tehdä hienoja harjoituksia niin juoksun kuin voimaharjoittelunkin suhteen ja ne on tehty minulle niin äärettömän hyvin sopiviksi. 

...Lennä lennä Kesäkerttu... lennä innoissasi Snow Runin muistoista viidenteen Cupin osakilpailuun... muutaman harjoituksen kautta...🐞