Toinen pääsiäispäivä näytti upean ihanalta kun heräilin kovan viikon ensimmäiseen päivään. Harjoitusohjelmassa 4km kevyt + koordinaatiot ja hypyt +4km.
Rauhallinen aamupala, vähän espanjan läksyjä ja muutama sivu Mustosta. Oli kivaa ennättää kaikenlaista ennen iltavuoron alkua. Aamu näytti jo sen että oli jopa hieman lämpimämpi keli kuin edellisenä päivänä.
Mietin mitä vaatetta päälle ja mitä jätän pois. Melkein lähdin juoksemaan shortseissa mutta päädyin kuitenkin jättämään säärystimet trikoiden alta.
Ensimmäinen 4km oli kevyttä ja ilmavaa lentoa jonka jälkeen keskityin tekemään koordinaatioita. Yksin harjoitellessa tulee mietittyä kuinka hyvin liikkeistä suoriutuu ja mitä pitäisi korjata. Päätin ottaa pienen pätkän videokuvaa ja se todisti tuntemukseni. Polvennosto kävelyssä keskivartalon hallinta välillä pettää, lantio tippuu oikealle ja katse menee herkästi keskittyessä alas. Oli kiva jälkikäteen katsoa miten liikkeet suoriutuvat. Ja kun ne tekee hallitusti tuntee sen myös kropassa.
Toinen neljäkilometriä soratien sijaan asfaltilla. Juoksu oli rentoa kunnes viimeisillä kilometreillä tunsin kuinka vasen pohje alkaa kramppaamaan. Tämä on syy miksi käytän aina kompressio säärystimiä. No nyt ne oli jätetty pois kun halusin kokeilla juoksua välillä ilman niitä. Ei olisi kannattanut, sain könkkäillä aurinkoisen loppulenkkini kotiin.
Tiistaina vuorossa aamutreeni verkat ja 15 min vetoja minuutin palautuksilla ja iltaan kevyt 8km. Kävi kuitenkin niin että pohje oli aamusta niin kipeä ettei oikein kestänyt astua ja jätin aamutreenin tekemättä. Tein ihan kevyen venyttelyn ja muutamat hitaat varpaille nousut. Laitoin kompressio säärystimen päiväksi jalkaa. Heti huomasi miten se helpotti ilkeää tunnetta.
Illalla ajattelin että vaikka pohkeessa tuntemuksia olikin lähden kevyesti liikkeelle ja lopetan heti jos pahalta tuntuu. Tein alle nopeet lyhyet venyttelyt ja matalatehoisia hyppelyjä vain viitisenkymmentä.
Juoksin kahden kilometrin veryttelyn jo alusta liian korkeillä sykkeillä. Olin valinnut treenikengäksi Carbonit koska tiesin että hiilikuitu tekee kengästä kimmoisan ja voi helpottaa pohjeongelmaisen juoksua. Ja näin se oli. Pystyin juoksemaan ilman kipua, ainoastaa tietynlainen kireys muistutteli vaivasta.
Olin suunnitellut että juoksen 3x15min vedot suoralla ja käännyn toisen vedon 7,5 min kohdalla ja juoksen sitten takaisin 7,5 minuuttia saaden toisen vedon loppuun. No jo minä sekosin kääntöpaikalla pitäen minuutin palautuksen ja olin jo minuuteissa sekaisin.
Toinen veto oli rikkonainen mutta kolmanteen sitten terästäydyin ja sain siitä yhtenäisen. Pääsin hyvin tunnustelemaan veekoo ykkösen vauhtiani ulkona monien talvella juostujen mattojuoksujen jälkeen. Vauhti oli juuri sitä mitä olin ajatellutkin.
Seuraavaan treenin lähden edelleen varovaisin mielin. En ahnehdi vaan tunnustelen pohkeeni ja huominen taas näyttää mihin päivän treenit etenee.
Keskiviikko aamu starttasi ennen töitä aamupuntilla. Hieman askarutti mitä pohje tykkää kun oli yön jäljiltä aika kireän oloinen. Tein lämmittelyt ja nopeat venyttelyt ennen sarjoja ja muuten treeni sujui ihan ohjelman mukaisesti mutta selän ojennusta penkistä yhdellä jalalla en pystynyt tekemään joten sovelsin sen tehtäväksi molemmilla jaloilla. Näin se meni kivuttomasti.
Töissä kävin kolkuttelemassa ammattilaisten ovea ja sain vastauksen että pohkella voi tehdä aivan kaikkea liikkumista sen mitä kivulta sallii ja hyväkin jatkaa liikkumista niin nopeutuu myös paraneminen. Ja näin itsekin järkeilin mutta halusin vielä varmistaa että kyse on lihasvammasta. Lihaskin on kyllä aika kipeä sitten kun siihen kunnolla sattuu.
Keskiviikon toinen treeni oli kevyt 8km peekoo sykkeillä. Oikein töissä odotin että pääsen ulos juoksemaan. Ajattelin että sitten vaan hölköttelen koiran kanssa. Tuntuu jotenkin niin vapauttavalta kun on juossut talvella paljon matolla.
Ekaa kertaa juoksin shortsit jalassa, ihan ältsin lämmin. Oli jännää huomata miten paljon varjoinen metsäpätkä hohtaa vielä kylmää ja jääkoppuraa löytyi vielä sieltäkin.
Kevyt oli kevyttä koko matkan. Alusta oli soratietä, pelto- ja metsätietä myös. Koira tosin veti jokaisella pätkällä ojaa kohti missä vain vähän oli lunta haukattavaksi, eikä silloin niin kevyttä ole kun kiskon hihnaa ja käskytän. Mutta sitten kun taas huusin... hopee...hopee, se hyppäsi ravaamaan edelleni. No onhan sekin innoissaan kun pääsee juoksemaan. Kevyille tasavauhtisille otan koiran vyölle mutta kaikki vetotreenit teen yksin.
Pohje kesti juoksun. En tiedä vetreytyikö se yhtään. Nostin vielä jalat seinää vasten ja tuntui ihanalta miten paine jalassa helpotti.
Huomenna viettelenkin sitten lepopäivää. Ihanaa mennä illalla espanjan tunnille ja viedä ajatukset ihan jonnekin muualle.
Torstaina kävelin töiden jälkeen kolmen ja puolenkilometrin matkan espanjantunnille. Oli kivaa viettää kerrankin autotonta päivää joka usein on aivan mahdotonta kun maalta ei pääse julkisilla kaupunkiin.
Tuuli oli raaka ja katupölykerros tuntui karhealta kasvoissa.Vastatuuli teki kävelystä välillä raskaankin ja Kipinän sillalla vihdoin huokaisin, nyt perillä.
Tunnilla ihmettelin kun en lämmennyt lainkaan. Oli silti hauskaa uppoutua adjektiivien taivutukseen ja tarinaan
¡Por nosotros!
Perjantai aamuna ääni käheä, kurkku karhea. Olin pyörinyt yön kylmänhorkassa. Olin kipeä. Samassa selvisi miksi kävely oli tuntunut raskaalta eikä kroppa lämmennyt lainkaan.
Perjantain Kiihtyvät Vedot jäävät tekemättä. No nyt ei auttanut muu kuin tuplata astmalääkkeet . Aloitin myös Acapella puhallukset joka on nopeuttanut joka kerta paranemista ja helpottanut hengitystä.
Olen omassa työssäni ohjannut potilaita puhaltamaan pulloon vuosien ajan mutta onneksi tilalle on tullut näppärä Acapella johon voi puhaltaa niin maakulla ollessa kuin istuenkin.
Puhallusharjoitukset tehostavat keuhkojen tuulettumista, keuhkoputkien avautumista ja näin irrottaa limaa, hengittäminen helpottuu.
Olen joskus terveenäkin ollessa tehnyt näitä puhalluksia ennen treeniä, eikä niistä ainakaan haittaa ole ollut.
10-15 puhallusta 3-5 kertaa, sarjan välissä tauko.
Uusin puhallukset muutaman kerran päivässä sairaana olessani.
Nyt ollaan jo paremmalla puolella. Pohje tuntuu hyvältä ja tänään on helppo hengittää. Nyt sitten vaan taas rauhassa tunnustellen. Olenko sitten mäen juurella vai huipulla aloittaakseni seuraavat askeleet kohti maratonia. Voi olla että joudun jonkun verran kipuamaan mutta saattaa myös olla että laskeutuminen sujuu hyvin. Juoksukenkien rivistöä katsellessa malttamattomuus käy taas valtaamassa mieleni. Aivan kuin odottaisin karusellin pyörivän loppuun jotta itse olisin mukana siinä seuraavassa.
.... Lennä lennä Kesäkerttu... lennä Acapella puhalluksista karusellin kyytiin...🐞
Kommentit