Vaasan Rauniopuistoon ...🐞

 

        Olin viikko sitten urheilun täyttämällä viikon lopun vietolla Vaasassa. Taisi olla melkein kakskyt vuotta siitä kun olin tehnyt pika visiittiä laitamilla. Oli kivaa päästä juoksemaan uusiin maisemiin ja juoksu oli taas niin helppo ottaa mukaan. Ajellessani kohti Vaasaa mietin että missähän siellä juoksisin. En ollut yhtään varma siitä, missä kunnossa juoksualusta siellä olisi. Maaliskuu oli juuri vaihtumassa huhtikuun puolelle ja takatalven lumiakin vielä näytti riittävän. 

Ajomatkalla oli ihanaa katsella kuinka tuulimyllyt pyörähtelivät, auringon sulattamaa peltoa riitti silmän kantamattomiin ja perillä Hotellihuoneen ikkunalta aukesi rauhallinen näkymä jota vain katselin ja katselin.

      Viikonloppu meni niin että minä juoksin ja poika harjoitteli  maajoukkueleirillä  Fennia Arenalla. Kävin kurkkailemassa Arenan  sijaintia ja totesin että nyt löytyi hyvä suora lauantain treenille jossa juostiin ensin veryttelyt ja sitten kiihtyvät vedot palautuksilla. Alusta oli tosin hieman vaihteleva mutta uskoin että selviän harjoituksesta ihan normi juoksukengillä. 

Yö oli ollut kireällä pakkasella ja jäädyttänyt päivällä sulaneet kevyen liikenteen väylät. Veryttelyssä tunnustelin alustaa ja yritin pistää mieleen missä kohtaa pitäisi ehkä alustan takia hidastaakin. Tuuli oli purevaa mutta oli kivaa juosta ulkona. Samalla totesin että 1., 3., ja 5. vedon juoksisin lievään nousuun. Tykkään tehdä vedot aina selkeästi jollain suoralla edestakaisin tai sitten radalla. 

Launtain treeni sai maksimit vilkkumaan siinä viimeisen vedossa. Itsekseen juostuna se vaati ihan täyden kontrollin mutta siitä huolimatta katsoin kellon väärin ja ärsytti ihan vietävästi kun veto jäi vajaaksi. Mä vain olen luonteeltani sellainen että viimeinen minuutti sai sarvet pystyyn mutta kun treeni oli tehty jäin minulle paljon aikaa käveskellä siellä täällä ja viettää kiireetöntä aurinkoisessa Vaasassa.

 

Sen minkä aurinko sulatti sen kirpeän yön pakkanen jäädytti.

Sunnuntain ohjelmassa oli kevyt 25 km. Edellisen  saman pituisen olin juossut viimeksi juoksumatolla. Laskin että jos maltan pitää vauhdin hyvin peekoo ykkösellä aikaa tulisi kulumaan noin kolme tuntia. Tällä reissulla piti jo olla  urkkajuomat ja geelit mukana. Musat soimaan ja alkaa viettämään taas sitä kiiretöntä, tällä kertaa juosten.  Keli oli ihan mainio mutta pureva kylmä tuuli puhalsi ja päädyin laittamaan juoksutakin päälle vielä ohuen tuulen pitävän liivin ja tuulihousut trikoiden päälle. 

Lötköt täytettynä lähdin matkaan melko pian aamupalan jälkeen. Oli hieman kellopeliä että ehdin juosta sun muuta ennen kuin pojan leiri päättyy. Kylä reissu Pirkkalaan myös kotimatkalla ja kiva päivä tulossa. 

                    En tuntenut Vaasan seutua joten lähdin vain juoksemaan. Alkuun yritin katsoa puhelimelta reittiä mutta kylmä tuuli jäädytti sormet ja ajattelin että juostaan nyt vaan jonnekin ja käännyn sitten takaisin. Kerään kilometrit ristiin rastiin ja katsotaan mitä vastaan milloinkin tulee. 

Samalla periaatteella taas kuten aiemmatkin kolmen tunnin treenit. Juoma hörppy 20 min välein ja geeli 5km välein. Tämä on ollut minulla toimiva pitkissä treeneissä aivan kuin ultrillakin. Tuo suunnitelmallisuus jotenkin rytmittää treenin kulun. Se tekee siitä itselleni hallitun. En ajattele juostessa loppu tulosta, etenen vain siinä hetkessä kahdenkymmenen minuutin välein. Yritän olla tarkka siitä että hörppy osuu oikeaan kohtaan vaikken kylmällä kelillä niin juomaa kaipaisikaan. Se on kuitenkin samalla harjoittelua seuraaviin pitkiin kisoihin. 

                      Olin juossut noin kahdeksan kilometriä nauttien kevät auringosta joka yritti purevan tuulen läpi vähän lämmittääkin ja katsellut ihaillen Vaasan rauhallisuutta kun kaukaa näin kohta saapuvani varmaan jonnekin vanhalle kirkolle. Juoksin ilman laseja tai piilolinssejä enkä ollut ihan varma mikä edessä odotti. Mitä lähemmäksi tulin, totesin ettei kirkossa ole kattoa. 

               Olin saapunut Vanhan Vaasan Rauniopuistoon. Pyhän Marian kirkko ja paljon muutakin  oli palanut Vaasan palossa 1852. Historian havina houkutteli lähemmäs. Kiersin raunioita ja katselin ympärilleni. Puisto esiintyi omassa arvokkuudessaan ja minä katselin  miten toisella puolella lapset laskivat pulkkamäkeä. Nykyhetki kohtaa historiaa ja vaikka pureva tuuli puhalsi, se ei ollut syy sille että kylmät väreet kulkivat lävitseni. Jotenkin pysähdyin hetkeen ja ajattelin miten ihmeellistä on että nyt seison noilla raunioilla jonne en tiennyt saapuvani. Olin juuri edellisenä iltana hotellihuoneessa lukenut Hannu Salmen teoksen Tunteiden Palo * Turku Liekeissä 1827 loppuun ja kirjan kartasta kauhistellut miten suuren alueen kaupunkia tulimyrsky oli tuhonnut. 

Juostessani tuota pitkää hidasta harjoitustani palasin ajatuksissani moniin kirjan kohtiin vaikka musiikkikin soi korvillani. 

Juoksin oman harjoitukseni loppuun ja kun pääsin takaisin lähelle hotellia keräsin vielä viimeiset kilometrit Fennia Arenan ympäristössä edestakaisin pätkin. Pojan leiri olisi kohta loppumassa ja paluumatka kotiin pääsee alkamaan. Siinä samalla mietin miten kivaa on ottaa juoksu ja harjoitukset mukaan, päästä uusiin maisemiin juoksemaan. Oma mielenkiintoni kuljettaa eteenpäin ja uteliaisuus saa jostain syystä juoksemaan vielä seuravaan mutkan nähdäkseen mitä sieltä paljastuu. Juoksu vie minut sinne minne en voinut koskaan uskoa saapuvani. 

     Viikonloppu Vaasassa jäi muistoksi jonnekin ja mietin niitä hetkiä miten hirveen kivaa meillä oli eikä muuten riidelty , ensimmäisen kerran, viiteentoista vuoteen kertaakaan reissun päällä ollessa. 

.... Lennä lennä Kesäkerttu... lennä historian havinassa juoksuhetkestä alkavaan huomiseen...🐞