VastoinkÀymisten kautta voittoon. Tai vaikeuksien, miten se elÀmÀn viisauksien mukaan nyt menikÀÀn. SitÀ mielessÀni mietin kun juoksin sairastelun jÀlkeistÀ ensimmÀistÀ rauhallista peekootani. Aina ensimmÀinen lenkki mennÀÀn vÀhÀn jÀnnityksellÀ kuunnellen, miten se kroppa reagoi. SilmÀt vielÀ kirvelee siitepölyistÀ mutta muuten olo on tuntunut hyvÀltÀ ja pohjekin palautunut. Teen silti varpaille nousua ja ihan pientÀ rauhallista venytystÀ pitkin pÀivÀÀ.
|
đ·kemir |
Maastossa kulkenut viiden kilometrin testi juoksu sujui ihan hyvin. EhkÀ suurimpia ongelmia oli se etten taas sekoa vetoliinaan kun Naava omissa juoksuissaan sinkoili sinne ja tÀnne. En tiedÀ pidÀttelinkö juostessa enemmÀn itseÀni vai koiraa. En halunnut pÀÀstÀÀ sykkeitÀ karkaamaan.
Testijuoksu antoi ihan hyvÀt merkit. Juoksu tuntui ihan tasapainoiselta ja hallitulta. Luonto itsessÀÀn houkutteli luokseen ja lenkin jÀlkeen kÀvin vielÀ kÀvellen jÀrven rannalla katselemassa miten joutsen pariskunta laskeutui viimeisten jÀrven jÀiden pinnalle.
Hetki kotipadolla sai pysÀhtymÀÀn ajassa tai ehkÀ ainakin toivoin niin. Haistelin kirpeÀn kevÀt illan tuoksuja, katselin miten pulppuava vesi leikki ilta auringon sÀteissÀ.
Tiistai aamuna kuuntelin miten tuuli paukutteli nurkissa mutta silti kaunis pÀivÀ tulossa. Töiden jÀlkeen ajattelin ettÀ katsotaan miten kiihtyvÀ vauhtikestÀvyys harjoittelu sujuu. Olen herkkÀ kuullostelemaan itseÀni. Astman pahenema ajoittuu lÀhes aina juuri tÀhÀn kohtaan kevÀttÀ. Se tÀssÀ tavoitteellisessa sÀÀnnöllisessÀ harjoittelussa on myös ollut hyvÀ ettÀ huomaa itsessÀ muutoksen ja pistÀÀ miettimÀÀn , olenko itseni, onko tÀmÀ minua. Olenko voimissani, vÀsynyt, iloinen, surullinen. Kulkeeko juoksu niin kuin yleensÀ pitÀisi. LÀhdenkö.
Alkuveryttely meinasi jo heti lÀhteÀ kÀsistÀ kun taistelin puolitoista kilometriÀ huppu hulmuten vastatuulta vastaan. Kaikkialla pöllysi ja vÀlillÀ vedin hihan kasvoille, vaikkei se mitÀÀn auttanut. Veryttely lÀmmitti kropan ja vautikestÀvyys oli alkuun helpompaa kuin veryttely. Pienet palautus pÀtkÀt saivat rytmittÀmÀÀn treenin ja kun tein viimeisen viiden minuutin vedon loivaan nousuun, huomasin ettÀ jalka työntÀÀ ja nousee hyvin. Sama kappale joka alkoi soimaan kuulokkeista verkan eka askeleella soi taukoamatta koko treenin ajan ja vei minut ajatusten sillalle laskemaan minuutteja, seuraamaan sykettÀ ja nauttimaan rytmin antamasta voimasta jota juostessani rakastan.
Rakastan sitÀ siltaa ylittÀessÀni ja kun viimein laskeudun kÀdet polviin nojaten rauhoittamaan maksimisykkeeni aina sinne peruskestÀvyyden loppu veryttelyyn, rakastan sen viimeisiÀkin rytmejÀ kunnes hengitys lopulta rauhoittuu.
Keskiviikolle oli kaksi harjoitusta. Aamun voimaharjoittelu herÀtti kivasti pÀivÀÀn. Olin niin voimissani ettÀ pÀÀtin hieman lisÀtÀ painoja tankoon ja nÀin takakyykky sai taas hieman haastetta lisÀÀ. EnhÀn minÀ millÀÀn hillittömillÀ painoilla kyykkÀile mutta pienikin lisÀys tekee harjoituksesta taas vÀhÀn erilaisen.
TyöpÀivÀ hurahti omissa kiireissÀÀn ja illan treenin pÀÀsin toteuttamaan suoraan työpaikan ovelta. Tein alle pienet venytykset ja muutamat matala tehoiset hyppelyt. Heti alku askeleilla tunsin miten aamun voimaharjoittelu tuntui työntÀjissÀ ja voi olla ettÀ eilinen vetotreenikin. Yritin tiputtaa vauhtia sillÀ treeninÀ oli kevyt 8km peruskestÀvyys verkkavauhtia. Juoksuliivi tÀynnÀ pÀivÀn hÀrpÀkkeitÀ sun muuta mitÀ ilman nainen ei voi kÀydÀ töissÀ. Musat korvilla, se eilinen sama biisi soi yhtÀjaksoisesti ja toivoin siitÀ lisÀÀ potkua. Kuormaa oli joo eikÀ askel niin lennokas ollutkaan. Oli kuitenkin hyvÀ juosta ja huomasi hengityksessÀ valtavan suuren eron kun monesta paikkaa oli hiekoitushiekat jo puhdistettu pois.
Autottoman työmatkajuoksu sairaalalta pelastusasemalle kierteli kaupungin keskustan kautta jotta sain treenin kilometrit tÀyteen. Oli jÀnnÀÀ miten hyvin tuo kilometri suunnittelu menikÀÀn. Olin taas tyytyvÀinen kun sain jÀttÀÀ oman auton kÀyttÀmÀttÀ. Yksi ekologinen teko viikossa on parempi kuin ei mitÀÀn. Olin luullut saavani kyydin kotiin mutta kiireellinen tehtÀvÀ muilla ja minulle jÀtetty avaimet virtalukkoon.
Sairaalalta Pelastusasemalle oli taas hieman erilainen treeni. Miten paljon vaihtelua perusjuoksuun saakaan kun vie juoksun vÀlillÀ vÀhÀn eri paikkoihin. Aikakin kulkee ihan hujauksessa ja kuitenkin kaikkein parasta oli se ettÀ kahden treenin pÀivÀ oli takana. Kello oli vasta 17.00 paikkeilla ja vielÀ koko ilta aikaa tehdÀ kaikkea kivaa.... ...leivoin kolme kakkupohjaa poikani tulevaan synttÀrikakkuun... saa poika kerrankin kakkua syödÀkseen...
Torstain työpÀivÀÀn oli mukavasti suunniteltu työajan lyhennystÀ lomaa edeltÀvÀsti. Olin viime kevÀÀnÀ juostun Kaarinan Rataultran jÀlkeen ilmoittautunut jo tÀmÀn kevÀÀn rataultralle ja toivonut nÀmÀ pari lomapÀivÀÀ tÀhÀn ajankohtaan. Tein kuitenkin juoksusunnitelmiini sellaisen muutoksen ettÀ kevÀÀllÀ ja syksyllÀ maraton, ultramatka sitten sinne loppu vuoteen. Joten tÀnÀ vuonna en ole mukana Kaarinan Rataultralla vaikka tosi kiva juoksu olikin vuosi sitten.
Torstain espanjan tunnilla uppoudun taas toisenlaiseen ja vein ajatukseni pois töistĂ€ ja koko arjesta - Queremos salir a cenar. ¿Adonde podemos ir?
Sen sijaan ettÀ olisin lÀhtenyt illalliselle, söimme torstain touhujen jÀlkeen sitÀ synttÀrikakkua jonka pohjat keskiviikkona paistelin. Juoksijan pÀivÀn rytmitystÀ ... se on muuten melko kivaa puuhaa.
Perjantain treeninÀ oli kevyt 6km. SÀÀ oli ihanan kevÀinen ja aurinkoinen edelleen. Acapella puhallukset alle, rauhalliset venyttelyt ja noin 50 kpl matalatehoisia hyppelyjÀ. Juoksin kevyttÀ veryttely vauhtia ja kilometrin jÀlkeen oli pakko tehdÀ vÀhÀn kiihtyvÀÀ ihan lyhyttyÀ vetoa ettÀ sain kroppaa ja keuhkoja auki. TÀmÀ auttoi. Juoksentelin
Soratien pÀtkiltÀ metsÀ-ja peltoteille ja vÀhÀn kapeammallekin polulle. Kroppassa tuntui kevyeltÀ ja pohje oli parantunut hyvin. Juoksin 0 droppisilla ja huomasin miten hyvin työntö askeleessa toimii ja kuopasu toteutui. JÀin kovasti vielÀ pohtimaan lÀhdenkö huomenna KormuRuniin juoksemaan kympin kisaa. Harmittaa kun kisoja on jÀÀnyt alta mutta minkÀs sille voi ettei aina mene niin kuin suunnittelee.
Lauantai aamuna tein pÀÀtöksen etten lÀhden juoksemaan kympin kisaa. PÀÀtin ettÀ teen treeninÀ hieman kisaa vastaavan suorituksen mutta tehot tiputan vk kakkosesta vk ykköseen ja ehkÀ vÀhÀn allekin.
Astma oli menossa parempaan suuntaan ja jotenkin nÀin sen jÀrkeilin. Juoksin ihan normi kahden kilometrin veryttelyn jonka jÀlkeen nostin vauhdin sinne maraton vauhdin tuntumaan. Olin pÀÀttÀnyt ettÀ juoksen yhtenÀisen 10km vedon kuten olisi ollut kisassakin mutta en lÀhde kiihdyttelemÀÀn kympin vauhtiin.
Tuuli oli taas kevÀiseen tapaan puuskainen ja ensimmÀiset viisi kilometriÀ juoksin voimakkaaseen vastatuuleen joka vain voimistui kun pÀÀsi peltoaukealle. Juostessani totesin ettÀ olin tehnyt oikean ratkaisun. Kymmenen kilometrin veto osuus sujui hallitusti ja nousuja lukuun ottamatta vauhdin yllÀpito oli helppoa. Vaikka juostessani yskinkin limaa oli juoksun jÀlkeen helppo hengittÀÀ ja tuntui ettÀ keuhkot olivat hyvin auki. Alku-ja loppuveryttelyineen sain treenistÀ hieman pidempi kestoisemman. Verkat olisin tehnyt kisassakin.
Veryttelyn alussa kÀvin kurkkaamassa joutsen pariskuntaa. Joka kevÀiseen tapaan taas uiskenteli kotihoodeilla.Uros lintu tuijotti minua aivan kuin viime vuonnakin. Oli kivaa nÀhdÀ taas ja mietin minkÀhÀn reitin ovat lentÀneet, missÀ talvi on tullut vietettyÀ. Olivat kyllÀ kaunis nÀky, vÀlillÀ kurottivat kaulaansa ihan niin kuin kertoakseen ettei lÀhemmÀksi pidÀ tulla. SiinÀ minÀ katselin... elinikÀiset kumppanit toisilleen...ajattelin ...
Sunnuntai aamuna oli kiva huomata ettÀ vihdoin se puuskainen tuuli oli edes vÀhÀn tyyntynyt. EdessÀ olisi kolme tuntia ihanaa rauhallista peekoota, harjoitusohjelmassa luki, kevyt 25km. Mietin kovasti reittejÀ mistÀ nuo kilometrit kerÀisin ja pÀÀtin jÀÀdÀ maastoon asfalttijuoksun sijaan.
Ennen treeniÀ kÀytiin Tuusulassa koeajamassa pojalle Pollea ja siellÀ pihalla seisoessani ajattelin ettÀ onpas kylmÀ ja raaka tuuli. Ei se mihkÀÀn ollut tyyntynyt.
LÀhdin vasta iltapÀivÀllÀ juoksuun. LiivissÀ oli painoa noin 3kg. Omien juomien lisÀksi otin Naavalle vedet lötköpulloihin ja juomakipon kun en ollut varma onko ojissa vettÀ.
Huomasin heti alku metreillÀ ettÀ juostessa tuli kuuma kun aurinko porotti vaikka tuuli vÀlillÀ kylmÀ olikin. Ohuen tuulitakin riisuin melkein heti. Juomahörpyt kahdenkymmenen minuutin vÀlein ja geelit + geelipallot otin aina 5km vÀlein. Ja niin sitÀ sitten rullailtiin melkein kolme tuntia. Maasto oli haastava kun osittain oli jÀÀkoppuraa ja toisaalla taas ihan pehmeÀÀ mutavelliÀ. Olin ihan varma ettÀ reitti olisi ollut paljon kuivempi kun on ollut niin lÀmmintÀ.
Kolmen kilometrin kohdalla ajattelin ettÀ kaikki on vielÀ edessÀ mutta aika hurahti kuin siivillÀ. Musat korvilla tossua toisen eteen. VÀlillÀ uitin Naavan ojassa ja juotin sitÀ kipostakin.
On jotenkin magee fiilis kun viikko on paketissa. Vaikkei tÀstÀ kisaviikkoa tullutkaan sain ehjÀn kokonaisuuden. Viikon treenit tuntuvat kyllÀ alla ja tÀnÀÀn juostessani ajattelin miten helppoa 20km on lÀhes joka kerta. Mutta sitten kun pÀÀllÀ on vielÀ muutama kilometri niin kyllÀ ne viimeiset vaan alkavat tuntumaan.
TÀnÀÀn olin tyytyvÀinen ettÀ jÀin maastoon juoksemaan. Oli kiva katsella miten kotimetsÀn kevÀt on edennyt. Sitruunaperhonen lenteli ohitse vaikka kylmÀ tuuli puhalsi paikoitellen. Puroissa ja ojissa solisi. Lintubongarit pystytteli kiikareitaan. Muistin sen hetken kun maanantaina olin kotipadolla katsellut kuinka vesi pulpahteli leikkien auringon sÀteissÀ. Miten hyvÀltÀ oli hetki kiireettömyydessÀ tuntunutkaan. Muistan miten kermavaahdot roiskuivat kasvoille ja miten hulluna me naurettiin.
....LennĂ€ lennĂ€ KesĂ€kerttu... lennĂ€ kermavaahdot kasvoillasi kevyen viikon alkuun...đ
Kommentit