Jälkimainingeissa ...🐞

 

           Vie oman aikansa että paluu harjoitteluun on valmista ja voi taas nauttia harjoitusohjelman kulusta. Maratonin jälkeinen lepojakso kulkee flow:n ja alakulonkin välimaastoissa. Saavutettu lopputulos pitää innon korkealla mutta kun harjoittelu on alkuun tauolla ja jatkuu vain muutamilla kevyillä harjoituksilla tunteet ailahtelevat hurjasti. Toisaaltaan on haikeus sitä endorfiinien rypäystä kohtaan ja innolla odottaa kuitenkin uutta saavutettavaa. Jollain tapaa on kuitenkin vaikeaa tarttua edes niihin vähiin harjoituksiin joita on luvassa vaikka niitä olisi odottanut haartaastikin. 

         Varmasti kaikkein vaikeinta on saada ote siihen ensimmäiseen treeniin. Asennoitua niin että jos haluan jatkaa niin se on aloitettava nyt, jos sanon;  aloitan huomenna, voi olla että huomisen jälkeen tulee toinen huominen. Kohta voi olla että niitä aloituksen päiviä on kertynyt ja kaikki on silti vain ajattelun tasolla. Onneksi  tässä kuitenkin helpottaa se että Juoksuvalmentaja on suunnitellut harjoitukseni.

Toinen vaikeus on siinä, vaikka olisin päässyt heti ensimmäiseltä pysäkiltä harjoitteluun etten osaa suhtautua ensimmäiseen treeniini oikein. Voi olla että haluaisin heti lähteä paahtamaan ponnekkaasti vaikka tarkoitus on kertoa keholle että juoksuni on tullut takaisin. Älä revi sitä väkisin ylös sängystä vaan herättele pikku hiljaa ja varovasti ettei se hermostu. Kun olet saanut sen hereille, on mukavaa jatkaa juosten matkaa. 

     Ensimmäiseen harjoitusviikkoon oli suunniteltu kolme kevyttä 8km lenkkiä jotka tein maastossa omaan rauhalliseen tahtiin. Yritän muutenkin tehdä maaston vaihteluja etten aina juokse vain sileää alustaa. Maastossa juostessani saan huomaamattani tehostettua juoksuaskeleen polven nostoa joka on itselläni todettu parannusta vaativaksi. Myös säännöllisesti tehdyt koordinaatiot ovat vieneet siinä omaa juoksutekniikkaani eteen päin. Kevyet 8km lenkit muistuttivat kroppaa taas siitä säännöllisyydestä  mitä harjoitellessani haluan toteuttaa ja riittävä herätys mahdollisti mukavasti sujuneen Naisten Kympin kaksi viikkoa maratonin jälkeen. 

Toisella harjoitus viikolla kilometrit olivat vielä hyvin maltilliset, kokonaismäärässä mentiin hieman yli neljänkymmenen. Mukaan tulivat kuitenkin jo koordinaatiot, voimaharjoittelu ja vauhtikestävyys. Koordinaatioita tehdessä huomasi miten hyvin se kävi samalla myös voimaharjoittelusta ja sai lässähtäneeltä tuntuneen juoksun ryhdikkääksi ja aivan kuin olisi aktivoinut lihaksistoa. 

      Vauhtikestävyys alkoi tasavauhtisella vk1 vedolla joka oli kevyen tuntuinen ja vauhtia oli helppo ylläpitää mutta viikon toinen harjoitus vei 3 minuuutin vedot jo vk kakkoselle. Kropan oli työnnettävä ja pystyttävä pitämään juoksu rullaavana ja ponnekkaana mikä teki vetojen lopussa ihan kivan tiukkaakin ja oli hyvä hengähtää kahden minuutin kävely palautuksilla. Nyt oli itse kropan hallinta ja rytmitys herännyt niihin aiempiin oppeihin ja ensimmäinen tiukan vedon treeni oli sujunut hyvin ennalta suunnitellun mukaisesti. Taustalla tosin painoi ensimmäinen punttitreeni sitten maratonin keventelyn, jolloin voimaharjoittelu oli jätetty tauolle. Tiesin sen että lihakset tulevat kipeäksi ensimmäisen treenin jälkeen vaikka liikkeet olisivatkin ennalta tuttuja ja paino kuormana sama kuin aiemmin.Näin käy joka kerta kun palaan takaisin voimaharjoittelun pariin.  

    Loppu viikosta tosiaan tuntui että nyt taas ollaan kiinni harjoittelussa ja haikeus oli kadonnut. Nyt oli otettu itseä niskasta kiinni tai vihdoin päästy jatkamaan. Ajattelu suuntautui tulevaan ja lähdin etenemään askel askeleelta kohti seuraavaa juoksusuunnitelmaa. Etapilta etapille, se on kivaa etenemistä. 

     Pitkikset ovat aina niitä niin kovin odotettuja ja viikon viimeinen juoksu kevyt 15 km kuuluu mielestäni puolipitkiksiin. Ei vielä pitkä lenkki mutta kestoltaan enemmän kuin tunti ja tehot siellä peruskestävyydellä. Puolipitkikset ovat lähes aina helppoja mutta huomasin että paluu harjoitteluun tuntui kropassa. Kaikkein kovimmilla oli työntäjät ja ärsytti aivan vietävästi kun huomasi ettei kevyt ehkä tulekaan olemaan niin kevyt. Toki juoksu itsessään pysyi kevyenä mutta voi miten hervottomat jalkalihakset olivat. Voi olla että olisin selvinnyt helpommalla jos olisin juossut tasaisella asfaltilla. 

Juoksin lenkkini Naava vyöllä mukana. Sen kanssa kaikki sujui ihan hyvin, eikä juoksun energiaa  tarvinnut siirtää sen ohjaamiseen. Alustana soratietä, metsä-ja peltotietä, vähän polkua ja pieni pätkä asfalttia. Hieman nousuakin sain mukaan eikä reitti ollut ihan tasaisimpia. 

      Keli teki myös omat haasteensa kun juostiin kylmässä tihkusateessa juuri kun olin vähentänyt vaatetusta auringon aiheuttaman paahteen vuoksi. Tummat pilvet taivaalla muistuttivat luonnon  ihmeellisyydestä ja ajoittain armottomasta voimasta ja vastatuuleen juostessani mietin miten hirvittävän paljon olen juossut vastatuuleen kevään ja juuri alkaneen kesän aika. Toivottavasti tuuli välillä tyyntyisi ja antaisi sen lempeän tyyneyden joskus täyttää juoksupäiväni. 

Nyt kun paluu harjoitteluun on tapahtunut niistä pienistä herätyksistä alkaen, tuntuu hyvältä miten olen taas päässyt siihen mukaan ja taas alan odottaa sitä seuraavaa jo huomenna alkavaa harjoitusta. Huomisen harjoitus varmasti palauttaa tästä viikosta ja aloittaa matkan kohti ensi viikon kulkua.

.... Lennä lennä Kesäkerttu... lennä niistä jälkimainingeistasi ehkä jopa jonkun aallon huipulle...🐞