Viikon olen palautellut maratonia niin fyysisesti kuin henkisestikin. Fyysinen puoli on tiukasti ollut levossa liikunnalta. En ole kÀynyt edes kÀvelylenkeillÀ. Olen työpÀivÀn jÀlkeen nauttinut omat kotihetkeni ja ollut tyytyvÀinen siihen ettei tarvitse lÀhteÀ yhtÀÀn mihinkÀÀn. Toisaaltaan pieni ristiriita on siinÀ miten malttamattomasti odotan paluuta harjoitteluun.
Henkinen puoli taistelee pohdinnoissa; en onnistunut vielÀkÀÀn.
Olen tavoitellut maraton ajan 4.30 alitusta ja ajattelin sen olevan helppo nakki tÀmÀn kauden juoksuissa. Kööpenhaminassa siihen oli mahdollisuus, Vantaalla ehkÀ myöskin. Syyskuinen kunto oli aikojeni paras ja nÀin itseni siellÀ tulokset 4.20-4.30 tuntumaan. Sairastettu suolistoinfektio ja parin viikon juoksemattomuus varmasti laskivat hapenottokykyÀ ja lyttÀsi vireisen kropan omaan höllyvÀÀn tilaansa. Se kuinka paljon sillÀ oli merkitystÀ on oma arvoituksensa. TodennÀköisesti kylmÀn aiheuttamat krampit pilasivat katseet totuudelta.
Olen tyytyvÀinen ettÀ juoksin maratonin viime viikolla. Jos olisin jÀttÀnyt sen vÀlistÀ olisin yhtÀ juoksukokemusta köyhempi ja nÀin vanhana kuin minÀ olen, ei ole varaa keskeytellÀ kisaa paremman ajan ja seuraavan juoksun toivossa. Jos olisin nuorempi, voi olla ettÀ kikkailisin enemmÀn. TiedÀn ettÀ olen hyvinkin jÀÀrÀpÀinen siinÀ suhteessa etten suostu keskeyttÀmÀÀn huonoakaan juoksua. Vaikka joku yrittÀisi puhua minulle jÀrkeÀ, se ei taphtuisi siksikÀÀn. Vain terveydellinen syy on tekijÀ, milloin suostun luovuttamaan, ei surkeaksi tuleva loppuaika.
JÀÀn kihisemÀÀn omaan kiukkuiseen malttamattomaan tilaani. Asennoidun odottamaan, sillÀ seuraava maraton juostaan vasta vuoden pÀÀstÀ.
TÀllÀ lepojaksolla olen kovasti pohtinut omaa harjoittelua ja koko juoksuharrastustani. Siirryn seuraavalla kaudella oikeasti Mummusarjaan ja lÀhden ylpeÀnÀ taistelemaan omaa voittoani. On hienoa ettÀ olen saanut valmentajalta avun siihen mitÀ kisoja juostaan ja mitÀ jÀtetÀÀn juoksematta. Jos ainoastaan itse pÀÀttÀisin, juoksentelisin missÀ vaan, osallistuisin tapahtumiin vain koska se on kivaa.
Rakennettu kisarunko on kuitenkin jÀrkevÀ, mielenkiintoinen ja tÀllÀ kertaa uudistunutkin. Tuo uudistus saa itseni ihmettelemÀÀn miten monipuolinen laji kiehtoo minua ja valtaa mieletön halu pÀÀstÀ kokeilemaan uutta. Se antaa aidon sykkeen ja nostattaa motivaation huippuunsa.
Olen ennÀttÀnyt pohtimaan myös omaa harjoitteluani ja siihen satsaamani arkeni aikaa. Ja olen todella tyytyvÀinen viime kesÀnÀ tekemÀÀni ratkaisuun. PÀÀtin keskittyÀ tÀysin juoksuharjoitteluun. Vaikka hieman kouraisi, jÀin pois syksyllÀ alkaneilta espanjan tunneilta enkÀ enÀÀ yritÀ kÀydÀ salsaamassa silloin tÀllöin. Vaikkei kumpikaan nÀistÀ ollut kovasti fyysisyyttÀ vaativaa. Ne veivÀt kuitenkin arjesta aikaa, siirtymisestÀ paikasta toiseen ja lÀksyt piti olla tehtynÀ ajallaan.
Syksy on ollut jotenkin ihanan vÀljÀÀ vaikka harjoittelenkin paljon. PÀÀ ja ajatukset saavat lepoa eikÀ koko ajan tarvitse olla ehtimÀssÀ jonnekin. Toki pÀÀtös oli vaikea, halusin ettÀ juoksu kulkee kaiken arkeen jÀÀvÀni ajan ensimmÀisenÀ tÀyttÀjÀnÀ. Kaikkea ei voi saada ja turha yrittÀÀ rÀpiköidÀ vÀhÀn sieltÀ ja toisena pÀivÀnÀ taas tÀÀltÀ. Kalenterin vÀljyys on ÀlyttömÀn vapauttavaa. Ja paljon jÀÀ vielÀ aikaa vain pelkkÀÀn oleskeluun. Oleskelu palauttaa minut huomisen haasteisiin.
đ·Ari Lassila kuvasta |
Aika jotenkin kuultaa eletyn hetken kokemuksen ja vaikka oma ilmeeni oli Vantaan maratonin viimeisellÀ kieroksella surkeakin. Muisto saa kokemuksen hymyilemÀÀn voimallisena tÀmÀn pÀivÀn pohdinnassa aivan samoin kun juoksun alku kilometreillÀkin. Olen hyvÀksynyt oman sen hetkisen surkeuteni ja ylpeÀnÀ aion jatkaa taas eteenpÀin.
Joku sanoikin ettÀ tsempit KesÀkertulle uuteen nousuun. Uusi nousu on minulle kuin uusi aamu, aurinko nousee silloinkin. Ja harmittaako minua vietÀvÀsti... ei... sillÀ sellaista se elÀmÀ on ... yhtÀ ylÀ- ja alamÀkeÀ eikÀ vastoinkÀymiset ole lytÀnnyt minua kertaakaan.
Juoksu on kuitenkin melko mitÀtön niiden menetysten rinnalla... ja ihmisistÀ joista olen tahtomattani joutunut luopumaan. Teemun kuolemaa minÀ huusin juostessani ja vielÀ tÀnÀ pÀivÀnÀkin juoksen ja huudan ikÀvÀn tuomaa tuskaa ... ei ... ei juoksu tule koskaan harmittamaan minua vietÀvÀsti...
... LennĂ€ lennĂ€ KesĂ€kerttu... lennĂ€ uuteen nousuun tulevan Mummusarja juoksuin ...đ
Kommentit