Edessä Vuoden Odotus....🐞

 

              Viikon olen palautellut maratonia niin fyysisesti kuin henkisestikin. Fyysinen puoli on tiukasti ollut levossa liikunnalta. En ole käynyt edes kävelylenkeillä. Olen työpäivän jälkeen nauttinut omat kotihetkeni ja ollut tyytyväinen siihen ettei tarvitse lähteä yhtään mihinkään. Toisaaltaan pieni ristiriita on siinä miten malttamattomasti odotan paluuta harjoitteluun. 

Henkinen puoli taistelee pohdinnoissa; en onnistunut vieläkään. 

    Olen tavoitellut maraton ajan 4.30 alitusta ja ajattelin sen olevan helppo nakki tämän kauden juoksuissa. Kööpenhaminassa siihen oli mahdollisuus, Vantaalla ehkä myöskin. Syyskuinen kunto oli aikojeni paras ja näin itseni siellä tulokset 4.20-4.30 tuntumaan. Sairastettu  suolistoinfektio ja parin viikon juoksemattomuus varmasti laskivat hapenottokykyä ja lyttäsi vireisen kropan omaan höllyvään tilaansa. Se kuinka paljon sillä oli merkitystä on oma arvoituksensa. Todennäköisesti kylmän aiheuttamat krampit pilasivat katseet totuudelta. 

    Olen tyytyväinen että juoksin maratonin viime viikolla. Jos olisin jättänyt sen välistä olisin yhtä juoksukokemusta köyhempi ja näin vanhana kuin minä olen, ei ole varaa keskeytellä kisaa paremman ajan ja seuraavan juoksun toivossa. Jos olisin nuorempi, voi olla että kikkailisin enemmän. Tiedän että olen hyvinkin jääräpäinen siinä suhteessa etten suostu keskeyttämään huonoakaan juoksua. Vaikka joku yrittäisi puhua minulle järkeä, se ei taphtuisi siksikään. Vain terveydellinen syy on tekijä, milloin suostun luovuttamaan, ei surkeaksi tuleva loppuaika. 

   Jään kihisemään omaan kiukkuiseen malttamattomaan tilaani. Asennoidun odottamaan, sillä seuraava maraton juostaan vasta vuoden päästä. 

Tällä lepojaksolla olen kovasti pohtinut omaa harjoittelua ja koko juoksuharrastustani. Siirryn seuraavalla kaudella oikeasti Mummusarjaan ja lähden ylpeänä taistelemaan omaa voittoani. On hienoa että olen saanut valmentajalta avun siihen mitä kisoja juostaan ja mitä jätetään juoksematta. Jos ainoastaan itse päättäisin, juoksentelisin missä vaan, osallistuisin tapahtumiin vain koska se on kivaa. 

Rakennettu kisarunko on kuitenkin järkevä, mielenkiintoinen ja tällä kertaa uudistunutkin. Tuo uudistus saa itseni ihmettelemään miten monipuolinen laji kiehtoo minua ja valtaa mieletön halu päästä kokeilemaan uutta. Se antaa aidon sykkeen ja nostattaa motivaation huippuunsa. 

     Olen ennättänyt pohtimaan myös omaa harjoitteluani ja siihen satsaamani arkeni aikaa. Ja olen todella tyytyväinen viime kesänä tekemääni ratkaisuun. Päätin keskittyä täysin juoksuharjoitteluun. Vaikka hieman kouraisi, jäin pois syksyllä alkaneilta espanjan tunneilta enkä enää yritä käydä salsaamassa silloin tällöin. Vaikkei kumpikaan näistä ollut kovasti fyysisyyttä vaativaa. Ne veivät kuitenkin arjesta aikaa, siirtymisestä paikasta toiseen ja läksyt piti olla tehtynä ajallaan. 

Syksy on ollut jotenkin ihanan väljää vaikka harjoittelenkin paljon. Pää ja ajatukset saavat lepoa eikä koko ajan tarvitse olla ehtimässä jonnekin. Toki päätös oli vaikea, halusin että juoksu kulkee kaiken arkeen jääväni ajan ensimmäisenä täyttäjänä. Kaikkea ei voi saada ja turha yrittää räpiköidä vähän sieltä ja toisena päivänä taas täältä. Kalenterin väljyys on älyttömän vapauttavaa. Ja paljon jää vielä aikaa vain pelkkään oleskeluun. Oleskelu palauttaa minut huomisen haasteisiin. 

📷Ari Lassila kuvasta

Aika jotenkin kuultaa eletyn hetken kokemuksen ja vaikka oma ilmeeni oli Vantaan maratonin viimeisellä kieroksella surkeakin. Muisto saa kokemuksen hymyilemään voimallisena tämän päivän pohdinnassa aivan samoin kun juoksun alku kilometreilläkin. Olen hyväksynyt oman sen hetkisen surkeuteni ja ylpeänä aion jatkaa taas eteenpäin. 

Joku sanoikin että tsempit Kesäkertulle uuteen nousuun. Uusi nousu on minulle kuin uusi aamu, aurinko nousee silloinkin. Ja harmittaako minua vietävästi... ei... sillä sellaista se elämä on ... yhtä ylä- ja alamäkeä eikä vastoinkäymiset ole lytännyt minua kertaakaan. 

Juoksu on kuitenkin melko mitätön niiden menetysten rinnalla... ja ihmisistä joista olen tahtomattani joutunut  luopumaan. Teemun kuolemaa minä huusin juostessani ja vielä tänä päivänäkin juoksen ja huudan ikävän tuomaa tuskaa ... ei ... ei juoksu tule koskaan harmittamaan minua vietävästi...

... Lennä lennä Kesäkerttu... lennä uuteen nousuun tulevan Mummusarja  juoksuin ...🐞