" Onnelliset Ihmiset Lukevat ja Juovat Kahvia "....🐞

 

           Olen melko pitkälle samaa mieltä postaukseni otsikon kanssa. Se on lainattu kirjan nimestä jota toipilas päivinä luin. Se mikä siinä oli mukavaa, kirja oli ihanan kevyttä luettavaa, ei tarvinnyt keskittyä ymmärtämään tai ajattelemaan syvällisemmin. Oli kuin olisin katsonut viihde elokuvaa joka oli juuri oman mielikuvitukseni näköinen. 

       Sairastelu oli antanut aikaa shaalin alle kiedottuihin lukuhetkiin. Olin päättänyt olla häiritsemättä elimistöni toipumis vaihetta millään ylimääräisellä. Flunssan verottamat voimat käytin vain töihin. Kun kuumetta ei ollut HUS kutsui uskollisesti. 

Ilman alkanutta syysflunssaa olisin jo varmasti hyvin kiinni harjoittelussa. Vaikkei flunssan mukana tullutkaan kuumetta, päätin edetä rauhallisesti. Juuri takana sairastetettu suolistoinfektio oli tarpeeksi iso rasite elimistölle.                                                                    Vasta viime sunnuntaina Polarini näytti Nightly Recharge tilan OK. Ja tunsin sen myös olotilassani. Tuntui että olisin voinut vetää juoksukengät jalkaan ja antaa mennä jo hieman hiljenneessä myrskytuulessa. Olo oli energinen ja niin jalkaa kutkutti. Ääni oli enää aavistuksen käheä ja limaisuus poissa lähes kokonaan. En kuitenkaan hötkyile vielä. 

        On kysynyt hermoja että maltan olla aloillani. Toki työ ja normaalit arkiaskareet ovat täyttäneet päiviä aika kivasti. Mutta kun on tottunut harjoittelemaan paljon erilaisin harjoituksin ja tehoin, on vaikeaa olla aloillaan, silloin kun on melkein kunnossa. Ajatuksissani olen katsellut ulos ja miettinyt, mitä tänään pukisin treeneihin tai missä juoksisin. Syksy on tuonut oman kirpeytensä myrskyn saattelemana ja tuntuu miten se ui luihin ja ytimiin ,kun hetken käyn ulkona. 

    Olen kuitenkin tyytyväinen että olen malttanut päiväni. Ja juoksu odottaa niin kaun että tunnen olevani kunnossa harjoitteluun. Muutamilla askelkyykyillä olen aktivoinut lihaksia ja tehnyt varpaille nousuja. Myös muutamat  liikkeet koordinaatioista, sisätiloissa tehtyinä ovat mukavasti antaneet ärsykettä kroppaan. 

      Vaikka eilen olin kuin olisin ollut lentoon lähdössä,ainakin hyvin valmiina sitä kokeilemaan, maltoin vielä yhden päivän. Ja uskon tehneeni ihan oikean päätöksen. Kroppa oli aivan täpinöissä kun valmistauduin  harjoitusohjelman tiistain harjoitukseen. Kaksi kilometriä veryttelyä + 2x 2km / 2min + loppuun kahden kilometrin loppuveryttely. Vedot oli tarkoitus juosta pk2 ja vk1 kynnyksellä. 

  Vaatteiden valinta oli vaikea. Viimeisen kunnon treenin olin juossut melkein kolme viikkoa sitten espanjassa, lähes kolmenkymmenen asteen helteessä. Tänään oli kirpeän rakaa juosta. 

Treenin alle tein tuttuun tapaan lyhyet huolelliset venyttelyt, takaketjun avaus ja viitisenkymmentä matalatehoista hyppylyä. Veryttelyjuoksuun oli tarkoitus lähteä maltilla mutta juoksun keveys sai kiihdyttämään. Rauhoitin kuitenkin ennen varisinaisten veto osuuksien alkua. Veto osuudet tuntuivat kevyiltä, välillä aivan kun olisin vain hölkkäillyt. Siinä juostessani tuumailin, ihan kuin ei taukoa alla olisi ollutkaan. Vaikka tosiaan treenien välillä oli melkein kolme viikkoa. Nuo parit lyhyet veryttelyt mitä olin välissä juossut, ei niillä juuri merkitystä ollut. 

     Oli aivan ihanaa huomata ettei se kunto ihan kovin nopeasti romahda vaikka melkoisen sairaana olin ollutkin. Oli hienoa saada pidettyä treeni hallittuna ja silti koko ajan kuitenkin kuuntelin  oloani. Olisi ollut ihanaa huutaa täysillä, vaikken tietänytkään mitä olisin huutanut. No huudatin sitten musat ainakin. 

Onnelliset Ihmiset lukevat ja Juovat Kahvia ja Juoksevat... silloin kun mieli on hyvä ja virkeä, on helppoa lukea ja edetä tarinasta toiseen, silloin voisin sanoa että ei minulla mitään hätää ole.                                    Juovatko ne kahvia, kyllä minä ainakin, ennen, vielä parhainta oli sen tuoksu kuin maku... en juo enää, viimeiset kahvini join espanjassa, ennen sairastumistani suolistoinfektioon. Ei ole tehnyt mieli, alkuun en pystynyt. Nyt nukun yöni tasaisemmin ja saa nähdä juonko enää koskaan.                                               Ja Juoksevat... kyllä minä ainakin... olen onnellinen juostessani JOKA kerta, silloinkin kun en ole tyytyväinen tunteeseen, jokatapauksessa juoksin silloinkin. 

Juoksu tekee minut onnelliseksi

...Lennä lennä Kesäkerttu... lennä onnellisuutesi kanssa ... oikeastaan vaikka taivaan rannan eikun kotirannan taa...🐞