MK Facade Maantiejuoksu Cup...🐞

 

      MK Facade Maantiejuoksu Cupin viides ja viimeinen osakilpailu juostiin lauantaina 16.3.2024 Vantaalla. Olin pysynyt terveenä ja sain vietyä koko Cupin läpi oikeinkin onnistuneesti. Viimeinen kisa toi minulle oman reittiennätyksen ja tämä antoi hyvän viitteen tämän hetkisestä kunnosta. 

Kisa aamu heräsi kostean sumuisena ja olin tyytyväinen että  viimeiset harjoitukset oli juostu ulko olosuhteissa sateisen viikon aikana. Mieli oli hyvä ja siltä tuntui kropassakin.

      Kisakeskuksessa olin taas hyvissä ajoin. Viimeisen kerran numero 36 lähti narulta matkaani. Olo oli mukavan kevyt. Viimeiset energiat nappasin pukuhuonella. HartSportin energianamut oli oikeinkin hyvä juttu. Kisakengiksi valitsin Asicsin magic speedit, samat millä juoksin syksyn eka kisassa. 

     Tunsin jo veryttelyssä kropan hyvän vireen. Maltoin pitää veryttelyn rentona mutta hallittuna kuitenkin. Tein viimeiset suunnitelmat reitille ja tavoite oli päästä lähelle eka osakilpailun aikaa  56.46. 

    Juoksualusta oli hyvää sulaa assua. Juoksuasu sopivan kevyt ja reitillä totesin sen toimivaksi. Ohuet pitkät trikoot, sukat, pitkähihainen juoksupaita, ohut tuulen pitävä  liivi, panta ja kynsikkäät. Mitään ylimääräistä en kantanut mukana. 

    Startti pamahti ja joukon mukana juostessa into oli piukalla mutta onneksi tajusin rauhoittaa juoksun omalle tasolleni. Tiesin että paluu matkan ylämäkivoittoisuus vaatii paukkuja loppuunkin ja matka on pitkä. Pari kilometriä rauhassa ja kun kroppa tottui taas jatkuvaan veekoo sykkeeseen meno oli omaa hyvää juoksuani. Keskityin käsien liikkeeseen etten jäädytä olkapäitä ja muistutin polvea nousemaan. Vitosen kääntöpaikalla olin helpottunut ja toivoin pääseväni edes alle 57. Kilpailin itseäni vastaan eikä sää tai lumimöhjöt hidastaneet tällä kertaa. Muutamat vastatuulen puuskat saivat  jalkaa polkemaan vahvemmin. 

      Kelloa en katsonut juostessa oikeastaan lainkaan. Lopun kahden kilometrin huohotus saa haukkomaan. Ja kun viimeisen nousun mutka oli ohitettu, tuntui helpottavalta, kohta maalissa.  Olisi ollut niin kutkuttavaa katsoa kelloa ja arvioida loppuaikaa mutta pidin itseni jännityksessä loppuun saakka. Nyt ei tehdä ylimääräisiä liikkeitä vaan jatketaan. 

Loppukiriin kiihtynyt vauhti, kuulen  kuulutuksen ja cupin maaliviiva ylittyy viidennen kerran. Taivaallinen  tunne, thats it. 

        Olin pääsyt tavoitteeseeni ja hieman enemmän. Oma reittiennätys parani 1 min 12 sek, kello pysähtyi aikaan 55.34. Tiesin että varaa vielä jäi, olin juossut sarjan helpointa juoksua. 

Cupin lopputuloksissa olin sarjani kakkonen ja palkintosija oli juostu sitkeydellä. 

📷Petteri Jokela x 4

Tajusin Cupin aikana että tässä tarvitaan sitoutumista. Ai jai miten kivaa olisi ollut jäädä peiton alle kun mittari näytti aamulla -18. Maaliin  tultiin polvet hieman  huurussa ja pisteitä oli kerätty siitäkin juoksusta kymmenen. 

Oli jännää nähdä miten keliolosuhteet ja oma vire vaikuttivat milloinkin. Tutuksi tullut reitti sai taktikoimaan  mutta myös taistelemaan. Omissa juoksuissani nostan tämän Cupin  korkealle. Arvostan sitä paljon enemmän kuin yhtä läpi juostua maratonia. Millä mittarilla sitä katson, on sitoutuminen. Samalla arvolla sitoudun myös harjoitteluun. 

Cupin aikana oli kivaa tutustua uusiin ihmisiin. Tavata vanhat juoksututut ja pitää myös  kisaamisen virettä yllä. Oli ihanaa nauttia hyvin järjestetyn tapahtuman tarjontaa ja tietää jos terveenä saan juosta, juoksen samaa Cupia seuraavallakin kaudella. Nyt on tavallaan kiva vähän hengähtää, sillä kyllä viisi osakilpailua omansa otti. Suunnata katseet taas seuraaviin.. 

Ja huutaa vaikka ilmaan ne tutut wuhuu... nauttia näyttelemättä juoksun tuomaa iloa ja jakaa sitä jokaiselle edes hitunen. Sillä se tunne joka kulkee sieluni ja kroppani läpi, ei ole mahdollista missään muualla. 

Juoksemassa... sitä minä olen.... 

Lennä lennä Kesäkerttu... lennä Juoksemassa ja huudata sitä wuhuuta huomennakin... 🐞