Yksin vai Yhdessä...🐞

 

            Tämän sunnuntain pitkä hidas treeni oli kevyt 20km. Aina alkuun mietin millä tämän ajan taas saa kulumaan. Oikeastaan nuo ajatukset kestävät vain hetken, juoksen sitten yksin tai yhdessä. Kun juoksu ja matka lähtee käyntiin, hurahtaa aika ihan siivillä. Juoksua rytmittää juoman ja geelin otto välit, joita pyrin toteuttamaan kaikissa pidemmissä harjoituksissani. 

Tänään geelit otin rauhallisesti nauttien. Juoksualusta oli omalla haastavuudellaan saanut minut valitsemaan selkeän geelitauon, sen sijaan että olisin ottanut energiat lennossa. 

Lenkin aikana muistelin kaikenlaista omaan juoksemiseeni liittyvää ja sai minut pohtimaan juoksenko mielummin yksin vai yhdessä. Ehdoton vastaukseni on ... yksin. Nautin siitä ettei minun tarvitse miettiä kenekään muun aikatauluja kuin omaani. Saan kuunnella juuri sitä musaa mitä halua ja juostaa juuri siellä minne nenä näyttää ja ihan vain omaa vauhtiani. Treenit teen vain omaa itseäni kuunnellen. 

       Toki olen vuosien varrella juossut paljon yhdessä ja yhdessä juoksen aina välillä tottakai edelleenkin. Onhan yhdessä juokseminen tosi hauskaa ja silloin tavallaan voi unohtaa oman harjoittelun ja esimerkiksi pitkä rauhallinen lenkki on kivaa juosta yhdessä. 

    Yhdessä juoksemisella ja yhteislenkeillä  voi olla aika lailla eroja. Voi juosta yhdessä toisen henkilön tai henkilöiden kanssa. Jutella siinä samalla edeten molemmille tai kaikille sopivalla vauhdilla. Yhteislenkillä voi joskus käydä niin että joutuu juoksemaan joko liian lujaa tai hiljaa. Ehkä tarkoitus on  edetä vain reitin ja aikataulun mukaan. Itse olen joskus tarkoituksella  jäänyt yhteislenkillä  juoksemaan omaa juoksuani kuin myös kiihdyttänyt vauhtia pysyäkseni joukossa. Kävi miten kävi, yhteislenkin jälkeen oli aina mukava yhteenkuuluvuuden tunne. Yhdessä juokseminen on kuitenkin mielestäni yhteislenkkiä lämpöisenpi suhde. Toki tässä välissä on valtava määrä variaatioita. 

Juoksin aikoinaan paljon polkujuoksun yhteislenkkejä. Se siinä oli kivaa että tuli  lähdettyä  itselle tuntemattomille alueille. Juoksijat etenivät letkassa ja aika hurahti ryhmässä haastavassakin maastossa  ihan huomaamatta. 

Välillä on tosiaan ihanaa juosta yhdessä tai yhteislenkillä ja kaipaa sosiaalisuutta, yhdessä tekemisen nautintoa. Kaipaa vaihtelua ja saman henkisten kanssa vietettyä aikaa. 

Tämän päivän harjoitus oli kuluneen treeniviikon jälkeen ihanaa tehdä yksin. Sain antaa oman kroppani aueta rauhassa taas harjoitteluun eikä minun tarvinnut miettiä millä vauhdilla ehkä juostaisiin. Säätelin kaiken itse ja annoin mieleni nauttia tekemisen rauhallisuudesta mutta kuitenkin pinnistää siinä vaiheessa kun sitä toisinaan reitin haasteessa vaadittiin. 

   En halua aina juosta vain yksin mutten aina yhdessä tai ryhmänäkään. Harjoitusviikolla olen tehnyt päässäni sisäistä suunnitelmaa enkä koskaan lähde treeniin miettimättä mitä olen lähdössä tekemään. Joskus kaipaan ohjattuja harjoituksia. Silloin  on joku joka seuraa tekemistäni  ja voi puuttua teknikkaan tai muuhunkin, johon  itse ehkä  olen sokeutunut omissa treeneissäni. Ohjattu harjoitus jotenkin boostaa ja nostaa oman tekemisen tehoa mielestäni aina napsun verran  paremmaksi. Tänään yksin juostessani huomasin miten käskytin laahustavan jalan nousemaan... sanoi omaan ääneen.. on se jalka noustava väsyneenäkin. Tottelin itseäni ja lopun kilometrit taittuivat hieman helpommin. 

   Yksin vai yhdessä pohditutti tämän sunnuntain pitkiksellä. Minusta on kivaa pohdiskella kaikennäköistä ja yksin juoksu antaa pohdiskeluilleni loistavan tilaisuuden. Voin olla saamaa tai eri mieltä tai ihan vain löytää oikean vastauksen. Saamatta vastausta lainkaan... antaa ajatuksen elää sitä hetkeä jota juuri ajattelen. 

...Lennä lennä Kesäkerttu... lennä yksin ja yhdessäkin...tulevien juoksujen juureen...🐞