Kymppi Paavo Nurmi Marathonilla...🐞

 

                Paavo Nurmi Marathonin kymppi juostiin perjantaina 16.8.2024. Koska startti oli vasta illalla kahdeksalta olin päättänyt että yövyn kisahotellissa Ruissalon kylpylässä. Oli kivaa lähteä katselemaan taas uutta. Ensimmäistä kertaa pääsin juoksemaan Paavolle. 

Ja tottakai samat täpinät oli niin kuin joka kerta  numerolapun kanssa juostessa. 

Sisko oli pistänyt ilmon puolimaratonille mutta ei päässyt nyt starttaamaan. Mulle kymppi perjantaina  ja hänelle puolimaraton lauantaina. Tässä tapauksessa olisin jäänyt kisapaikalle seuraamaan vielä toisen päivän juoksuja. 

Oli ihan kiva  että lähdin kiireettömästi matkaan. Oma aikansa kului kun Turussa seikkailin parkkihallista Hansakortteliin hakemaan kisanumeron, kävin katsomassa lähtö-ja maalialueen. Selvitin hissit toriparkkiin ja koodit valmiiksi jos palaisin autolle vasta ovien sulkeuduttua. Eihän sitä koskaan tiedä, mihin sitä vielä eksyy ja innostuu. Varustesäilytykseen en ajatellut tavararoita viedä. Parkkihalli oli tapahtuma alueen alapuolella ja olin ajatellut jättää lämppävaatteet sinne. 

Ruissaloon majoittauduin iltapäivällä ja oli kivaa katsella merimaisemaa, antaa ajatusten harhailla tulevaan juoksuun. Tavoitteena  oli pitää oma hyvä taso ja eihän se koskaan haittaa vaikka enkat paukkuisi. Vaikka Paavolla oli matkoina kympin lisäksi puolimaraton ja maraton, tämä oli meidän sunnitelma treenikympille. Ja kuten olen aiemmin sanonut, koen valtavan hyödyn maraton harjoittelussa ja koko tavoitteellisessa harjoittelussa siinä että raastan näitä kymppejä. Vauhtikestävyysharjoittelu nousee tasolle jossa taistelen itseäni vastaan ja haen rajojani. Kympin kisat kehittää ainakin minun raaston sietoani. 

Se että olin päivällä käynyt kiertämässä tapahtuma alueen ja hakenut kisanumeron valmiiksi teki lopun suunnittelun helpommaksi.  Totesin että ilta oli lämmin, sateeton joten mitään varusteita en tarvinnut mukaani. Autonavaimet laitoin hakaneulalla urheiluliivien sisälle  ja pienen puhelimeni juoksushortsin takataskuun. Täts it, ei mitään muuta ylimääräistä. 

Paikalla olin noin  tunti ennen starttia. Alkuverkka parilla reippaalla  vedolla avasi kropan hyvin. Reitti juostiin kahtena viiden kilometrin lenkkinä. Tykkään näistä lenkkijuoksuista, siinä voi hyvin suunnitella juoksunsa seuraavaa kierrosta ajatellen. 

           Juoksu oli heti alusta hyvää ja vahvaa. Yllättävän lämmin ilta sai toivomaan, voi kun voisi   juosta  pienemmissä vaatteissa... ou mai gaad... oispa bikinit..ajattelin. Vaikka kisapaita oli ohuen ohut,lämpö nousi ja niin sykkeetkin.  Ensimmäinen kierros meni tutustuessa reippaammin mutta toisella kierroksella keskityin vain tasaiseen vauhdin ylläpitoon. Joku ympärillä sanoi että viiskolme loppu aikaan mennään ja olin tyytyväinen 

omaan sen hetkiseen juoksuuni.  Jotenkin tuntui että kahtena kierroksena juostu kisa kului nopeammin kuin yhtenäinen reitti. En tiedä mikä ihmeen psykologinen vaikutus silläkin oli. 

Maalissa olin kauden toiseksi parhaalla kybän ajalla 54.29. Vain kolkyt sekkaa omasta enkasta ja se jos mikä antaa taas intoa eteenpäin. Varaa on, tiedän sen. Ai että miten kivaa sitä on taas lähteä paahtamaan seuraavaa suoritusta vaikka kisan aikana ajatukset ovat ihan jotain muuta. 

     Iltajuoksu raastolla tarkoitti sitä ettei uni tullut sitten millään. Jokunen  hetki vietettiin aikaa alakerrassa, ilman prossa oluita. Huoneessa sitten pirteänä pomppien mietin taas jo kaikkea tulevaa. Vielä yksi ilmo sisään ennen syksyn maratonia, joo, sen teen huomenna. Ja eiköhän me jatketa näillä legendojen nimikkojuoksuilla. 

Tällä kertaa en jaksanut keskittyä matkakirjaani

Mutta kolmoselta tuli ohjelmaa joka antoi juoksijan valvoa. Olla vain, katsella ja samalla kelata kuluneen päivän sekä juoksun kulkua. 

    Itseä oikein nauratti, en muista aikaa, milloin olisin pysähtynyt katsomaan jotain elokuvaa. Mutta menihän se valvoessa niinkin, puoli kahden aikoihin yritin nukkumaan ja pyörin levottomasti koko yön. Aamu se sieltä sitten sarasteli, ja voihan wau miten kivaa oli istuskella aamukahvilla ja katsella alkaneen päivän touhuja ja laineen liplatusta. 

Turun reissusta jäi tosi positiivinen fiilis. Järjestelyt toimi oikein hyvin ja reitti oli kympille niin kiva. Hyvin merkitty ja matkan varrella  ohjattu aina toiselle kierrokselle ja sieltä maaliin asti. Kaikki tapahtuma aluella oli keskitetty lähietäisyyksille toisistaan. Kisanumeron nouto ja kaikki muukin toiminta oli helppoa kun oli perehtynyt ohjeisiin ja aluekarttaan.  Kisamajoitus hyvin järjestetty, olisin päässyt loistavasti sinne bussillakin jos oma auto ei olisi ollut käytössä. Iso kiitos järjestäjille ja koko talkoo väelle. Takuulla  juoksen Paavolla toistekin. 

    Wuhuu... Kesäkerttu... ja lennä lennä.. ehdottomasti Paavolle uudestaan...🐞