MK Facade Maantiejuoksu Cup...🐞

 

     Maantiejuoksu cupin toinen osakilpailu juostiin Vantaalla 14.12.2024. Sotungin lukio toimi kisakeskuksena. Sää aamulla oli talvinen ja tiesin että kisa tullaan juoksemaan haastavissa olosuhteissa. Luvassa oli lunta, tuulta ja vesisadetta. Lähdin matkaan sillä ajatuksella että on vain kivaa kiinnittää pitkästä aikaa kisanumero juoksuasuun ja asettua kisatauon jälkeen  lähtöviivalle. 

📷Petteri Jokela 

Kisanumeron asetin niin ylös että jouluporon naama on takuulla näkyvissä. Joulukuun osakilpailuun piti ottaa ihan pikkuisen joulurekvisiittaa. 

     Automatkalla Vantaalle satoi välillä lunta niin sakeaan ettei meinannut eteensä nähdä. Pikku hiljaa sade muuttui vedeksi. Mietin kovasti millä kengillä juoksen. Mukana olivat niin nastarit kuin tavallisetkin lenkkarit. 

    Kisareitti oli itselle entuudesta tuttu, olinhan juossut viime kaudella kaikki viisi osakilpailua läpi. Tänä vuonna marraskuun osakilpailu jäi juoksematta kun olin espanjan  Sulalla. Cup passin olin kuitenkin hankkinut, tarkoitus juosta enemmän kuin yksi osakilpailu. 

📷Kisakamu

Veryttelyssä vaikutti siltä että normi lenkkareilla pärjää hyvin. Tien pinnassa oli ohut möhjö kerros ja auton renkaan uraa oli hyvä juosta. Starttiin normilenkkareilla.  Veryttelyn jälkeen oli kivaa viettää aikaa kisakeskuksessa tuttujen kanssa. Mielessäni totesin että  kisatauko oli tehnyt hyvää mutta kyllä tämä viivalle asettuminen motivoi  kaikkein eniten. 

📷Petteri Jokela

            Juoksun aikana huomasin että tavallaan kaipasin niitä veekoo harjoitusten palautus pätkiä. Yritin keskittyä tasaiseen vauhdin ylläpitoon ja se teki juoksusta parin kilometrin jälkeen oikeinkin hallitun. Kymppi juostiin 5km kääntöpaikalle ja takaisin. Jossain neljän ja puolen kilometrin kohdalla huomasin ettei kenkä pitänyt enää niin hyvin.Tosin olihan alusta haastava koko matkan.  Välillä tuntui että tienpinta oli jäässä. Jäätävä tihku taisi tuoda hyvin luistoa lisää. 

Oma juoksuvauhti oli suhteellisen hidasta, yritin pitää kadenssin korkealla ja askeleen matalana lantion alla. Pitkään alamäkeen hidastin ihan suosiolla. Voi kun olisin valinnut nastat ajattelin. 

Tunnen kuinka tasapaino heittää, mitään ei ole enää tehtävissä. Möhjö mihin jalka uppoaa, irtoaa jäisen pinnan päältä. Takaraivo iskee asfalttiin, lantio lyö lujaa, kyynärvarsi kiljaisee ja kun hetken olen maannut asfaltilla ajattelen että onneksi en jäänyt auton alle. No ehkä vilkkuvat poron sarvet olisivat herättäneet autoilijan huomion, tosin olivat lentäneet pois päästä. 

Käyrä kuvaa liikkeen täydellisesti. Vähän aikaa maassa, kävellen tunnustelen kolhuja. Siitä pikkuhiljaa hölkälle lopun matkaa. Uskaltaudun vielä kiihdytyksiin ja ajatuksena vain maaliin pääsy. Toisaaltaan voisi nauratta mutta ei kyllä naurattanut. Otti päähän oma tyhmyys. Tiedän että näillä keleillä on aina riskinsä. No itsepä valitsin startin. 

     Juoksu oli surkeaa suorittamista. Mutta totesin kuitenkin että tämä oli juuri oikea aika tauon jälkeen palata tasavauhtiseen rastoon. 

          Oli hyvää herättää kroppa ja pääkin kisaamiseen. Maaliin tulon jälkeen ärsytti niin paljon että aloin heti keskittymään seuraavaan kisaan valmistautumiseen. Tässä  välissä treenit kunnolla jos saa olla terveenä ja täys yritys seuraavaan. 

Jatkuva vesisade oli tehnyt kiinakaupan poropaidasta monta numeroa suuremman teltan mitä se alkuaan oli. Kertakäyttöpaidaksi tarkoitettu oli kuitenkin tuonut iloista mieltä ja muistuttanut... sieltä se joulu jolkottaa. 

Paita liimautui kroppaan ärsyttävästi ja

📷Petteri Jokela 

Vei viimeisenkin irtonaisuuden tunteen. Epätoivoisesti yritän vielä nostaa juoksuun jonkin moisen loppu kirin ja suututti ihan vietävästi kun loppu aika ylittyi tunnilla. 

Nooo pää asia kuitenkin ettei kaatuessa sattunut pahemmin. Malttia ja järkeä seuraaviin. Harkintaa varusteisiin mutta sellaista tämä urheilu vaan oikeastaan on. Surkeudesta onnistumisiin, se on sitä upeaa paloa. 

...Lennä lennä Kesäkerttu... mutta älä oikeasti enää lennä assulla uudestaan...🐞