Sulan Leiri Espanjassa...🐞

 

                             Sulan leiri espanjaan oli malttamattomalle äärettömän kärsivällistä odotusta. Kärsimättömyydellä ei olisi jaksanut  tähdätä kesästä pidemmälle.  Jätin viime kesänä pitkän kesäloman pitämättä ja säästin kolme viikkoa marras-joulukuun vaihteeseen. Halusin päästä harjoittelemaan hyviin olosuhteisiin ja katkaista hetkeksi sitä pimeintä aikaa. Pakkasin piikkarit mukaan ja nousin Alicanteen suuntaavaan koneeseen 15.11.2024. Ainoa matkani tarkoitus oli harjoitella sulalla. En lähtenyt hillumaan matkailua mutta toki otin omani espanjasta. 

Majoittauduin Torreviejaan joka on itselleni tuttu kaupunki monien vierailujen jälkeen...  on kuin kotiin menisi. 

           Valmentaja oli suunnitellut minulle harjoitusohjelman kolmen viikon jaksolle. Mukana oli niin pitkää lenkkiä, voimaharjoittelua, vauhtikestävyyttä, kevyttä lenkkiä ja piikkari vetoja. Puitteet harjoittelulle olivat ihanteelliset. Pitkät lenkit juoksin merenrantaa kaupunkiin palaten. Vauhtikestävyys ja piikkariharjoitukset radalla ja tonnin vedot kävin tekemässä Via Verdellä. Pitkää tasaista suoraa joka on ulkoilureittejä. 

Kaksi ensimmäistä viikkoa oli niin sanottua kovaa viikkoa, tiivistä harjoittelua yhdellä lepopäivällä. Rytmitin päivän aamupalan jälkeiseen pikku touhuiluun ja harjoituksiin lähdin aamupäivän aikana jos ohjelmassa oli yksi treeni /pvä. Tupla harjoituksissa tein ensin aamuharjoituksen ja nautin  aamupalan vasta tämän jälkeen. Iltaharjoitus ennen päivällistä. 

           Sää Torreviejassa  oli aurinkoinen +19 -  +26 astetta. Mukaan mahtui yksi pilvinen lämmin päivä ja joka kerta kun aamulenkille puin pitkähihaisen juoksupaidan, totesin sen täysin turhaksi. Toppeja ja shortseja olisi ollut hyvä olla enemmänkin mukana. Oikeastaan ihan turhaa aloin nuukailemaan kun pakkasin treenikamppeita mukaan. No asunnossa oli helppo pestä pyykkiä ja tekniset vaatteet kuivuivat nopeasti. Seuraavalla kerralla jätän matkalaukusta jotain muuta pois, mutta harjoitusvarusteissa en lähde tinkimään. 

Pista De Atletismo Daniel Plaza oli lempipaikkani. Se oli vain parin kilometrin päässä asunnolta. Harjoituksiin oli kiva mennä hölkällä ja siinä se alkuveryttelykin tuli samalla tehtyä. Radalla oli hyvinkin väljää juosta arkipäivinä. Aina siellä oli aika kuuma, vaikkei lämpötila ollut edes helteellä. Aurinko porotti mutta kyllä tuulikin välillä vilvoitti. 

Torrevieja Ciutat Esportiva tarjoaa kuntoilijoille ja urheilijoille, seuroille ja sooloilijoille ihanteelliset puitteet eri lajien harrastajille, on uimahallia, yleisurheilurataa, padelia, tennistä, jalkapalloa, kuntosalia, squahia ja vaikka mitä samalla kampuksella. Rata- ja salimaksut sain kätevästi ostettua automaateista. Automaatilla voi maksaa niin kortilla kuin käteiselläkin. Valita kerta- tai sarjamaksuja. Yleisurheiluradalla portit suljettiin iltapäivällä puoli kaksi ja avattiin taas neljältä. Kerran jäin lukittujen porttien sisäpuolelle vähän jälkeen yksi, eikä todellakaan ollut sunnuntai . No onneksi ei tarvinnut kiivetä aitojen yli. 

Suurimman osan harjoituksista tein yksin omaan tahtiin. Palautteet treenistä meni  valmentajalle Traineroon ja sieltä minä myös napsin aina seuraavat treenit ja tarkennukset harjoitteluun sekä tulevat  lepopäivät. Viikot rytmittyivät kivasti ja hyvin oli  aikaa  ottaa omani espanjasta, oikeinkin mukavasti.  @runstinde kanssa treenattiin välillä yhtä ja samaa pitkistä. Radalla tehtiin omia harjoituksia omaan tahtiin. 

Se on kivaa kun tietää että juoksija ymmärtää juoksijaa. 

Olen tosi huono kuvailemaan ruoka annoksia. Mutta yritin miettiä vähän syömistäkin. Vuosien varrella gluteenittomien tuotteiden esillepano on lisääntynyt hurjasti. Muistan aikoja kun kävin kaupassa kysymässä gluteenitonta leipää ja se haettiin takahuoneen pakasteesta. Toki isoissa kauppakeskuksissa asia on ollut toisin. Nyt jo pienemmistäkin kaupoista löytyi hyllyltä hyvät valikoimat. Ihan niin kuin meilläkin on tapahtunut. Tehtiin ruokaa kotona mutta käyntiin toki kaupungillakin syömässä. Lempipaikkojani oli kahvila- ja lounasravintola KahVilla, josta sai ihanaa kotiruokaa monipuolisin lisukkein ja gluteenittomin kahvijälkkärein. Juuri sellaista kotiruokaa mitä urheilija rakastaa. 

Kahvikuppikuva on KahVillasta muut kuvat muualta

Otin espanjasta omani. Totta kai vapaa ajalla oli kivaa kuljeskella kaupunkia. Illalla katsella aallonmurtajan valoja ja ihailla jouluvaloin koristeltuja rakennuksia. Asettua elämään omaa olemista. On jännää miten nopeasti siihen tottui, kotiutuikin. 

Espanjan kieli palautui nopeasti, vaikken ollut enää käynyt kielitunneillakaan puoleen toista vuoteen. Päivittäinen asiointi onnistui hyvin ja kun puolitoista viikkoa oli kulunut aloin kääntämään takaa kuuluvia lauseita

... mira... es muy bonito mujer... es corredora...           ja minua nauratti... 

On aika jännä tunne, aivot työskentelevät huomaamatta ja niin kääntyy lauseita toisensa jälkeen. Ei mitään vaikeaa tai nopeaa puhetta mutta yksinkertaista ja helppoa, niitä ymmärtää kyllä.  En tiedä mitä tapahtuisi jos joskus olisi mahdollista olla paikan päällä pidempään. Sen verran tuo kuitenkin innosti, palaan kielitunneille taas tammikuussa. 

            Sulan leiri oli myös henkinen suoritus.  Tiesin nauttivani joka hetken ja otin jokaisen harjoituksen omanlaisenaan. Olin välillä niin täpinöissäni  etten olisi malttanut odottaa seuraavaa juoksua. Oli ihanaa mennä kaupungilla ristiin rastiin. Ja kun aika väheni, piti yrittää imeä itseensä kaikki  loppu mahdollinen. 

     Kolmeviikkoinen harjoittelu  päättyy Itsenäisyyspäivän juhlaan. Juoksin  aamutreenin kansallisuuksien puistoon. Parque de las Naciones nosti tunteet pintaan kun aamun hiljaisuudessa juoksen kuvaamassa Suomen lippua. 

Puistosta  juosten takasin kotiin. Päivällä kävellen kirkkoon Itsenäisyyspäivän juhlajumalanpalvelukseen ja takaisin . Illalla vielä juoksemaan ja lopuksi Itsenäisyyspäivän illallisille. Cavat poksahtaa  ja Stubbit kättelevät vieraansa. 

Oli ihanaa treenata kun oli aikaa. Ei tarvinnut ujuttaa treenejä työn ja muun arjen sekaan. Sain keskittyä vain harjoitteluun ja asettua elämään melkein sitä sellaista "urheilijan elämää". Harjoitusohjelma oli niin kivasti rytmitetty, kovatkin tutuivat helposti suoritettavilta. Juoksua kertyi kaikkiin harjoituksiin 191 km, voimaharjoittelua kerran viikossa, joka viikko. Palautuminen oli hyvää ja pitkiin aikoihin unikin erinomaista. Voi olla että tällainen irtautuminen muusta tekee myös pitkällä tähtäimellä hyvää. Tunsin että aivan kuin pää olisi irrotettu ja heitetty uuteen tilaan. Olin kuitenkin ihan älyttömän onnellinen tehdessäni. 

Pista de Atletismo Daniel Plaza

 

6.12.2024 Torrevieja 

Kaikesta huolimatta, välillä on kuitenkin kivaa unohtaa juoksu ihan kokonaan. Olla vaan se tavallinen arkinen nainen, ihan vain minä itse, eikä  mitään sen kummempaa. 

... Lennä lennä Kesäkerttu... lennä omat arkiset juttusi ja lennä Torreviejaan vielä uudestaan...🐞