MK Facade Maantiejuoksu Cup...🐞

 

    Maantiejuoksu cupin neljäs osakilpailu oli tämän vuoden ensimmäinen kisastartti. Hieman oli vastoinkäymisiä takana ja tammikuu jäi ilman lappujuoksua. Odotukset eivät olleet korkealla, mutta pääasia että vihdoin pääsin testaamaan miten talvijuoksu kulkee maantiellä. 

Cup passi on hankittu kympin matkoille mutta suunnitellusti viime lauantaina juostiin vain vitonen. Perun sanani, oli kilpailumatka mikä tahansa, ei koskaan ole kyseessä vain. Matka kuin matka;   on aina sillä hetkellä tärkeää suorittamista ja se antaa mahdollisuuden  päästä nauttimaan juoksusta. 

📷Cupkaveri

Pakkaspäivää vietettiin ja olin hyvissä ajoin taas kisakansliassa. Hain kisanumeron narulta ja kävin vaihtamassa juostavan matkan kympistä vitoseen. Vaikutti kovasti siltä että normijuoksukengillä voisi lähteä matkaan. Joulukuun osakilpailussa tapahtunut kaatuminen oli vielä hyvin mielessä.  

Tein parin kilometrin veryttelyjuoksun ja tunnustelin alustaa tarkasti. Kenkä imee hyvin asfaltin pintaan, tänään  ei juosta nastoilla,  ei. Pureva tuuli sai miettimään juoksuasua ja päätin laittaa tulen pitävän, ohuen, kevyen liivin, pipo päähän ja muuten kevyt vaatetus. 

📷Minä 

Paikalla oli taas paljon tuttuja. Huomasin miten kovasti olin odottanut ja kaivannutkin tuttua tunnelmaa. Itse juoksu ei oikeastaan asettanut mitään odotuksia. Tärkeää oli pystyä juoksemaan koko matka. Revähdys vammat muistuttelivat vielä tapahtumista. Vitosta en ollut vielä koskaan tällä reitillä juossut. Kaksi ja puoli kilometriä kääntöpaikalle ja sieltä sitten takaisin. Alkuun laskua, loppuun nousua. 

  Sykkeet punaiselle heti lähdössä. Luminen alusta vaihtuu nopeasti sulaan asfalttiin.  Yritän pitää vauhdin tasaisena mutta hidastan laskuun ja kaareutuvalle osuudelle. Tasaisella askel kulkee varmemmin. Kääntöpaikan jälkeen pitää ottaa pää käyttöön, ei pidä miettiä liikaa vaan keskittyä siihen että kyllä se pää lopulta kaiken ohjaa. Paluumatka on raskas. Nousua ja kovaa vastatuulta. Nyt muistan    " loppumatka juostaan käsillä" ja kädet jatkavat vahvempaa liikettä. 

📷Petteri Jokela kuvasta vitosen startissa

   Viimeiset kolmesataa metriä lumipeitteellä saa toivomaan pitävää potkua. Vaikkei maalisuoran alusta olekaan liukas, on lumi kuitenkin hieman periksi antava. Ja siihen yhdistettynä hapottavat jalat, ei irtoa tällä kertaa loppukiriä. 

Matkalla en katsellut kelloa, kuuntelin kroppaa ja keskityin olosuhteeseen. Ällistyin maalissa  kun huomasin että oma vitosen ennätys oli parantunut 24 sekuntia. Uuden Vuoden juoksuun toki myös vertasin, joka oli 37 sekuntia hitaampi. Loppuaika 27.31 oli ihan mukavaa luettavaa. 

   MK Facadessa on kivaa kun cup passilaisena voi tilanteen ja suunnitelmien mukaan vaihtaa kisattavan matkan vielä puoli tuntia ennen starttia. Oli kyllä sopiva kisa juuri tähän saumaan. Kroppa kesti kivasti ja kyllähän se mielialaankin vaikuttaa, jos ei voi tehdä asioita kunnolla. Vaikka revähdykset eivät täysin tyssänneetkään harjoittelua, piti miettiä mitä pystyy tekemään ja miten. Piti malttaa edetä hissukseen itseä kuunnellen. Ja tunnustella milloin on oikea aika päästellä vähän kovempaa. 

  Nämä onnistumiset antavat  kyllä aina potkua seuraaviin. Pitkä kisaamattomuus herkästi luistaa otetta. Minulle kisastartit ainakin toimivat sellaisina yllyttäjinä. Ja vaikka kuinka raastavalta tuntuu puskea ylämäkeen kovassa vastatuulessa, alkaa maalissa hengityksen tasaannuttua jo heti miettimään seuraavaa.

Tällä kertaa sai nauttia talvijuoksusta hyvällä alustalla. Varusteet toimivat moitteitta. Vaatetus oli juuri sopiva, enkä muutenkaan olisi muuttanut mitään. Suunnitelma piti ja nappiin toteutettiin. 

...Lennä lennä Kesäkerttu...lennä maantiejuoksu cupista... lennä lepareiden kautta kevyisiin kaseihin ...🐞