Hei hei Hallikausi...🐞

        Pimeän talven aikana pitää ottaa itseä niskasta kiinni että jaksaa ja viitsii matkustaa harjoituspaikkoihin. Tämä tekee herkästi treenireissuun  kaksi tuntia lisää aikaa arjen varastoista. Se kuitenkin kannattaa, olen pystynyt tekemään hyvät ja tehokkaat harjoitukset turvallisesti läpi talven ja mikä kivaa, tutustunut uusiin ihmisiin ja saanut hyvää vaihtelua harjoitteluun. Nyt kun harjoitusohjelma vaihtui ja kotihoodeilla on ainakin tällä hetkellä sulat tiet ja radat, voin sanoa hallille hei hei, mutta vai hei, ensi talvena taas tavataan. 

Tuntuu jotenkin vapauttavalta kun voi siirtää monipuoliset harjoitukset ulos ja hakea vaihtelua paikan vaihdolla. Kieltämättä jään  herkästi juoksemaan samoja edestakaisin lenkkejä varsinkin töiden jälkeen. Siinä vain säästyy sitä arjen aikaa hieman enemmän muuhun tekemiseen. 

sora-ja metsätiellä

Tasaiset peruskestävyysjuoksut yritän juosta vaihdellen maastossa ja asfaltilla. Talvella seurasin alustan kuntoa ja usein nämä harjoitukset toteutuivat juoksumatolla. 

Veryttelyjuoksut johon sisältyi koordinaatio harjoituksia, mäkivetoja ja tasaisen vetoja palautuksineen siirsin kaupungin keskustan laitamalle jossa tiesin olevan jo hyvin sulaa. Veryttelyjuoksut alle ja ylle juoksin omina pikkulenkkeinä, mikä antoi kivaa vaihtelua. Koordinaatiot, hypyt suurella parkkipaikalla ja mäkivetoihin pääsin heti viereiselle kevyenliikenteen mäkipätkälle. Hiekoitushiekka vielä kahisee jaloissa mutta parempi juttu se on kuin jääkoppura. Mäkivaihtelut hallikaudella tuli lähinnä sisäjuoksussa maton kaltevuutta säädellen. Onneksi talvi on etelässä ollut niin leuto,  ulkojuoksua  tullut silti ihan hyvin. 

Parkkipaikalla ja mäki

        Pohdin kovasti missä mailin veekoo vedot suorittaisin. Ehkä asfalttisuoraa edestakaisin, vai olisiko urheilurata jo sula.  

Kyltti kenttä suljettu ja lukot porteissa. Kävelin rataa ympäri sen  ulkopuolella. Sama kiertävä  pätkä  jossa on hyvä verytellä.  Koko matka oli sulaa. No teen mailit siinä kiertäen. Tulee hieman maaston vaihteluakin. 

    Kävin vielä katsomassa wc:t ja päristelin itsekseni koska ovi oli lukossa. Samassa urheilupuiston työntekijä saapuu paikalle ja avaa wc:n  ystävällisesti. Samalla kyselyn jälkee kertoo että kyllä radalle voi mennä  mutta virallisesti se on vielä suljettu. 

Olikin kiva tehdä vedot tasaisesti. Hieman  jouduin hakemaan vauhtia mutta harjoitusohjelmaan asetettu aikahaarukka helpotti. Sisäradan juoksu hallissa tuntui niin paljon helpommalta, kyllä kova vastatuuli asetti omat vaatimuksensa. Muistan miten ennen inhosin tuulijuoksuja mutta nykyään tavallaan toivon saavani harjoitteluun tätä luonnollista vastusta. 

Radalla ja rata

Hieman oli vielä kaarteessa lunta mutta hyvin pystyi juoksemaan. Ruuhkaa ei ollut, pari pelaajaa kävi tekemässä nopeita spurtteja. 

Viikon pitkä peruskestävyys lenkki sai myös  miettimään vaihtelua. Pitkästä aikaa mietin yhteislenkkimahdollisuutta. HyJulla ei ollut  sunnuntaille tarjolla enkä harmikseni ennättänyt Tapioden juoksuklubin matkaan. No katsellaan niitä sitten taas. Kivaahan se on välillä juosta porukassakin. 

Koiraa odotellaan

No laitetaan koiravermeet valmiiksi.
Asfalttilenkki saa mukavaa vaihtelua kun käy lentokentän maastoissa. Totta puhuen eksyin sivukiitoradalle hetkeksi, onneksi kukaan ei  tullut perässä piipaa piipaa huutaen ettei kiitoradalle saa mennä. Tiedän kyllä. Muutama kilometri kaikkiaan pehmeää alustaa antaa hyvää vaihtelua lihaksistolle. Välillä juoksu yrittää rullata ja sitten rullaa taas. 

Viikon kaikki harjoitukset ulkona. Harjoituspaikat vaihdelleet noin kymmenen kilometrin säteellä. Tunnen tietynlaista kaipuuta hallikauteen ja sen tyyliseen harjoitteluun.  Mutta sehän tässä juoksussa niin  kivaa onkin, miten paljon erilaisuutta ja mahdollisuutta sanan JUOKSU 
  sisään mahtuukaan. 

Annetaan vielä kerran heit hallikaudelle, katsellaan kevääseen ja toivotaan mukavan tuulisia päiviä, kisoissa voikin sitten tyyntyä.  

...Lennä lennä Kesäkerttu... lennä kevät tuulen liidossa tyynen startin alkuun...🐞