Maantiekymppi Helsinki Spring Marathonilla...🐞

                                  Helsinki Spring  Marathon juostiin sunnuntaina 13.4.2025. Matkavaihtoehtoja oli tarjolla lapsille, nuorille ja aikuisille. Itse olin mukana kymmenen kilometrin reitillä. Kisatoimisto sijaisti Pukinmäen liikuntapuistossa, startti ja maali aivan toimiston  läheisyydessä. Keväinen sää mahdollisti kivan kulkemisen ympäriinsä alueella ennen omaa juoksua. 

          Kympin startti oli klo 12.20. Ihanteellinen sinänsä minun mieleeni,  aamupalasta ennätti kulua mukavat tunnit eikä matkaan tarvinnut lähteä kovin aikaisin. Mukavat heräilyt aamukahveineen ja rauhallinen tsekkaus kisapäivän kulkuun. Oma fiilis oli mukavan rento, ei jännittänyt ja kroppa tuntui hyvältä.  Polvitaive joka revähti tammikuussa muistutteli vielä hiukan, en kuitenkaan uskonut että se tulisi juoksua haittaamaan. Tavoitteet oli asetettu ja niitä kohti siis tälläkin juoksulla. 

13.4.2025

                                     Aamupala oli hyvin sulanut ja veryttelyssä tuntui kevyeltä. Tein veryttelyt kisa aluetta kiertäen. Alkuun kilometrin verran kevyttä hölkkää, väliin muutamat koordinaatiot ja hyppelyt sekä  nopeat kevyet venytykset. Sekaan pari minuutin mittaista vetoa reippaammalla vauhdilla jotta saan sykkeet hetkellisesti heräilemään.  Loppuun kevyt hölkkä. Eiköhän sitä näillä olla valmiina kisaamaan. Saas nähdä kuinka tänään käy, ajattelin.

Kisakäyttäytymiset samalla kaavalla kuin missä tahansa juoksutapahtumassa. Ajoissa kisakansliaan, numeron haku, alueen tsekkaukset, tutua entuudestaan. Seurustelua tuttujen kanssa ja ihanaa tavata livenä sometuttuja ensimmäistä  kertaa ja totta kai toistamiseenkin. Vessarallia varmuuden vuoksi, ajoissa starttipaikalle, hermostunutta hyppelyä tai ehkä sittenkin ... malttamatonta. 

Evästä ja lupa juosta

Aamupalan jälkeen olin juonut vettä kulauksen silloin tällöin. Ennen juoksua yksi energiageeli. Näitähän nämä rutiinit juoksijalla. 

Juoksijat ovat kokoontuneet hiekkakentälle. Jään sinne joukon  keskivaiheille. Jälleen päätän etten ryntää kärjen perään vaan kuulostelen sen oman tasoni. Tavoite juosta siellä 5.15 - 5.20 tuntumassa. Kun startti on sanonut pam ja matka alkanut, on helppo löytää oma paikka juosta. Pidättelen helpon tuntuista alkua. Vauhti vitosen tuntumaa ja juoksu on täysin vaivatonta aina siihen saakka kun reitti kääntyy kulkemaan tien nro 45 vierustaa. Tuomarinkylän kartanon maisemat eivät kiinnosta, nyt pitää keskittyä puskemaan. 

10 km reitti

              Tuuli on kovaa koko suoralla, vauhti hidastuu ihan ärsyttävän paljon. Juomapisteelle en kympin matkalla hidasta vaikka suuta  kuivaakin. Vaikka tuulen tunnistan, en hämmästele olosuhdetta, ne ovat yleensä mitä ovat ja aina erilaiset. Voi olla että joskus osuu se täydellinen. Toki loppuaikaan varmasti vaikutti tämäkin suora tuulineen mutta hiihtäjä Hakolaa voisin kompata...

           " sen täältä yleensä saa mitä  on ansainnutkin ". ... jotain suunnilleen näillä sanoilla. 

      Juoksu säilyy muuten mukavan hallittuna ja aina kun mahdollista pyrin kiristämään vauhtia.  Kova yritys ja halu maaliin saakka että loppuaika alkaisi vähintään 54 ja jotain. Juoksulinjat kuntoon ja korjaan tuulessa kumaraan pudottamani  asennon.  Pää ylös ja katse pidemmälle. Ei ole aina helppo muistaa miten paljon oma juoksuasento vaikuttaa kokonaisuuteen.  

Maali

Maalialuetta lähestyessäni kuulen kuinka juoksijoiden loppuaikoja kuulutellaan. Viiskytkolme ja jotain on joku juuri juossut. Nyt juoksu mahdollisimman lähelle ykkös radan  sisintä reunaa. Mielessäni laskeskelen talven rataharjoitus aikoja, kuinka paljon tulee kulumaan 200 m:llä  mietiskelen. Ei hitto ei riitä millään, no katsotaan. Kiritän loppuun saakka, edellä menijä pitää vielä ohittaa. 

Loppuaika 55.11, SB, reittiennätys

         Alkuun loppuaika oli pettymys, enkö oikeasti pystynyt parempaan. Loppu veryttelyssä kuitenkin totesin juoksun olleen ihan  hyvää  tasoa. Juoksu itsessään oli kuitenkin paljon helpompaa olosuhteisiin nähden kuin monen monta muuta kertaa aiemmin. Kunto tuntui hyvältä ja onnistuin säilyttämään  ilon ja innon suorittaa. Vaikka raasto tuntui kurkussa, toki kropassakin, oli sitä paljon helpompi sietää. Jälkikäteen oli hauska miettiä sitä omaa laskelmointia reitin  aikana ja miten mielenkiintoiseksi se matkan tekikään. Reitti oli kivaa ja vaihtelevaa alustaa juosta. Matkalla oli mukavasti muita juoksijoita, joiden selkää oli mahdollisuus saavuttaa, saavutin mutta niin myös jäinkin. 

IG juoksijat livenä

                 Juoksun jälkeinen tunnelma on täynnä  niitä hienoja tunteita. Endorfiiniryöppy saa kaulassa roikkuvan mitalin loistamaan kultaa. Sitä kultaa mitä on ihana janota jokaisessa omassa juoksussa.   On kivaa sanoa itselle, ens kerralla näytän taas. Harjoitella niitä parempia juoksuja varten ja asettua innolla viivalle uudestaan. 

...Lennä Lennä Kesäkerttu... lennä mitalin kiillossa seuraavaan...🐞