Tavoitteellinen harjoittelu Juoksuvalmentajan ohjaamana on opettanut ihan valtavan paljon. Minua viehättää ja kiinnostaa valtavasti harjoitteluun liittyvä oman kehon tuntemus. Näiden tuntemusten erilaisuus rytmittyy selkeästi ja tiedostan ne herkästi. Joskus kovan viikon jälkeen saatan sanoa itsekseni, ihanaa huomenna on lepari mutta toisinaan taas kaipaan liikettä avaamaan kroppani. Lepopäivän jälkeen huomaan että tarvitsen pienen ravistelun ennen uutta harjoitusta. Matalatehoiset hyppelyt ja nopeat pienet venyttelyt herättävät kivasta ja jotta lepopäivän jälkeinen ensimmäinen harjoitus olisi nautittava, tarvitsen todella rauhallisen aloituksen. Tämän kun muistan, on harjoitukseen helpompi lähteä suunnitelmallisesti.
 |
| 📷Kemir Alkulämppää |
Tämän viikon haasteena on ollut lähes koko viikon jatkunut puhuri. Tuntuu ettei kahdenkymmenen asteen pakkanenkaan ole niin luihin ja ytimiin käyvä kuin tämä kova tuuli. Harvoin joudun pukeutumaan toppaliiviin ja tuulihousuihin muun juoksuvarustuksen lisäksi.
Lepopäivän jälkeen tunsin tiettyä tukkoisuutta. Vuorossa oli yhdistelmä; kevyt juoksu ja voimaharjoittelu. Helpoin ja nopein treenin suoritus olisi ollut jäädä juoksumatolle ja siitä samalla salille. Kaipasin kuitenkin maaston vaihtelua ja hyvin rauhallinen aloitus ulkojuoksulla avasi kropan kivasti pikku hiljaa. Jalkojen nostelu metsätien pätkällä helpottui ja kankealta tuntuneet jalat rytmittyivät melko nopeasti. Salille siirryttäessä tunsin kropan olevan valmis voimaharjoitteluun . Tosin niin viileää oli juosta että lähes samat vaatteet pidin salilla yllä kuin ulkonakin. Harvoin teen takakyykkyä tuulitakki päällä. Mutta näiden kahden harjoituksen välissä ei ollut aikaa, vaan suoritin juoksun ja voiman putkeen. Puhuri puhalsi eikä juostessa tullut edes lämmin. Mutta "lämmittelynä " juoksu toimi silti oikeinkin hyvin.
Nyt ei ollut enää kropan tukkoisuutta. Viikko lähtenyt käyntiin ja tuntui niin lelliltä kovan viikon jälkeen. On kivaa tuntea kevyen viikon keveys ja huomata se tunne miten akut latautuvat. Harjoittelun keveys saa silti itseni kihisemään, olisi kivaa kuokkia vielä enemmän, en kuitenkaan kuoki.
 |
| Radalla |
Puhuri puhalsi seuraavana päivänä radallakin. Tyhjää siellä oli. Vain kenttätyöntekijä kiinnitteli nurmea suojaavaa muovia paikoilleen. Välillä vauhti pysähtyi kuin seinään. Huppu päässä ja sitten taas pois. Aurinko paistaa kirkkaana mutta samassa myrskytaivas nousee taka alalla ja kohta puhaltaa lunta vaakanaan. Kroppa tykkää tehdä tehtävänsä ja mieli pirteänä on kivaa kalisuttaa kohmeiset sormet juomapullon seinämään. Jäätävää juomaa ei tarvitse edes juoda.
Kevyellä kasilla ei tarvinnut laskeskella treenin kulkua. Kroppa oli hyvässä vireessä ja oli kivaa vaan hölkötellä rauhaksiin. Alkuviikon tukkoisuus oli pysynyt poissa.
Veryttelyjuoksu, koordinaatiot ja hypyt sekä lyhyet vedot mäkeen ja tasaisella olivat viikon piristys. Pää teki töitä ja kroppa sai ärsykettä vähän sinne sun tänne. Alun nuopeus oli nopeasti tiessään ja kuulin sanoneeni itselle ... kyllä kannatti lähteä. Aivan kuin olisi tapahtunut " kling" ja olin kuin täynnä valtavaa energiaa. Kroppa ja pää valmiina ... niin siis minne? No sepäs se, taas sitä kihistiin innoissaan kuokkimaan lisää.
On mukavaa huomata kevyen viikon tuoma rauhallisuus. Kivasti rytmitetyt harjoitukset tukevat toimintaani ja kun siirryn seuraavan päivän treeniin, tuntuu kuin se olisi jatke eiliselle. Ja se tuntuu hyvältä.
Harjoituksissa on kivaa laskeskella niin kuin kutoessakin. 8 sek veto / 2 min pal TAI kolme oikeaa silmukkaa sinisellä ja kaks beigellä. Toisinaan on kivaa vain hölkötellä kevyttä kasia. Vähän niin kuin neuloessakin.... beigellä pelkkää oikeaa silmukkaa... ei laskeskella, antaa hölkötellä vaan.
...Lennä lennä Kesäkerttu... lennä puhurista Paloheinään... lennä leparin yli ja sieltä sitten vaikka kympin starttiin....🐞
Kommentit